Voisitko jättää lapsesi sairaalaan osastolle yksin (yöksi tms)?

Ei sitä niin vaan voi jäädä yöksi jos kotona esim vauva, tms.

Kamalaa se kyllä olisi jättää lapsi yksin.

ei se olis mitään hyödyttänyt että olis valvonut siellä kun lapsi nukkuu



hoitajatkin hätistivät pois jaloista.

tässä tapauksessa mies voi jäädä sairaalaan nukkumaan lapsen kanssa? tai mummo tai muu tuttu olla päivällä lapsen kanssa siellä?

Vierailija:

ja minkä ikäisen?

itselläni reilu 1v jonka kanssa olen sairaalassa muutaman kerran ollut ja aina lähellä, nukkunut patjalla lapsen sängyn vieressä yöt. pari kertaa samassa huoneessa ollut lapsi/vauva jonka äiti tai isä ei ole ollut paikalla, on jättänyt lapsen ainakin yöksi yksin ja tullut aamupäivällä katsomaan tms.

nyt lapseni nukkuu yöt melko hyvin, mutta kun lääkkeelle herätellään 1-2 tunnin välein yölläkin, en voisi kuvitellakaan jättäväni näin pientä sinne yksin hetkeksikään. ehkä jonkun 6-7-vuotiaan voisi jättää...

toki lapsen isä käynyt päivittäin töitten jälkeen jotta saan hetkeksi lähteä pois siitä huoneesta kahville tms. esikoinenkin kotona (mummonsa hoidossa yleensä päivät silloin kun kuopus joutuu sairaalaan n. 1-2kk välein).

teholle oli pakko jättää vastasyhtynyt yksinään

Meillä oli juuri 3v sairaalassa ja hänellä oli yötäpäivää isä vierellä. Niin ainahan sen ei tarvitse olla ÄITI isäkin saa sairaan lapsen takia lomaa töistä ja voi olla näin lapsen kanssa sairaalassa. Mutta en ikinä jättäisi yksin sairaalaan vieraiden hoitoon..

meillä vauva/lapsi aina heräsi lääkkeenantoon öisin ja kaipasi äidin syliin kun muutenkin niin kipeä olu. oli siis infektio-osastolla mistä ei saa edes viedä lasta pois huoneesta joten säälitti jo sekin kun oli pakko jättää sänkyyn itkemään kun hain automaaatista käytävältä jotain syömistä itselleni.

riippuuhan tuo tietty paljon lapsestakin ja siitä nukkuuko yöt heräämättä ym.



ap

lainata 2:n viestiä eikä Ap:n.

lapsi joutuu usein olemaan viikkojenkin jaksoja sairaalassa. kukaan muu ei voi tulla luoksenne. Päivisin et halua jättää lasta yksin kun on hereillä, mutta yöt lapsi nukkuu sairaalassa rauhallisesti, koska on niin tottunut sairaalaan ettei siellä mitään pelkää. Minä ainakin jätin sairaalaan ja menin edes yöksi hengähtämään sairaalan asunnolle, ku olimme lapsen syöpäsairauden vuoksi useamman vuoden aikana paljon sairaalassa eikä lapsi koskaan ole protestoinut, lähdin kun nukkui ja tulin takaisin ennen kuin heräs tai juuri kun oli herännyt. ikinä ei perääni kuulemma itkenyt. Mulla ei ole yhtään huono oma tunto, taatusti olin paremmin tukena päivisin kun edes hetken sain olla omassa rauhassa iltaisin ja nukkua ilman häiriötä yöni.

Meidän yksi lapsi joutui kolmen viikon ikäisenä kahdeksi viikoksi vastasyntyneitten teholle ja sinne hänet piti öiksi jättää. Päivällä kävin imettämässä. Yhden lapsen kanssa olin sairaalassa viikon, kun hän joutui sinne kolmen viikon ikäisenä. Vajaa kaksivuotias taas oli yöt sairaalassa ilman meitä vanhempia, kun hänellä oli keuhkokuume. Päivällä oltiin siellä miehen kanssa vuorotellen. Kahden kuukauden ikäinen oli myös kaksi yötä sairaalassa ilman meitä vanhempia, kun joutui leikattavaksi. 5-vuotias taas halusikin jäädä sairaalaan yöksi yksin.

Ja ihan yli kolmen kuukauden ajan, joka yö. Mieti sitä..



Eli tilanteesta tietenkin riippuu, ja osastosta, ja lapsen iästä, ja sairaala-ajan pituudesta ja omasta jaksamisesta ym.

Teho-osastoilla esim. on rajoitetut vierailuajat päivisinkin, pääsee esim. vasta klo.12 tai 14, eikä todellakaan voi yöksi jäädä.



Muilla osastoilla voi mahdollisesti yöpyäkin. Ja pienen vauvan pystyy helpommin jättämään, isompi lapsi vaikeuttaa sitä kyllä.

ja todellakin olin siellä yöt. Mies kaksi yötä, mä kaksi yötä. Ei tulisi mieleenkään jättää yksin sinne.

Oli ollut huoneessa yksin siihen saakka kun tultiin. Mietin vaan että miten kauan sen lapsen olisi pitänyt huutaa (jos olisi yöllä herännyt) ennenkuin yöhoitaja olisi tullut paikalle.



Pakko on tietysti pakko, mutta itse en oikeasti voisi kuvitella tilannetta että jättäisin pienen lapsen yöksi sairaalaan yksin.

minut jätettiin kun olin 5-v. Noin pari viikkoa olin, minua vaa kävästiin kattomassa, ei etes joka päivä. Kauhee ikävä oli, monta kertaa kävin ikkunassa katsomassa että tuleeko kukaan minua hakemaan tai katsomaan.:(



Ymmärrän sen nyt vanhempana että vanhemmillani ei ollut mitään mahdollisuutta sillon tulla minun kaveriksi, mutta sillon ei kukaan minulle sitä selittänyt miks.:( Ja liekkö se olisi kauheesti etes lohduttanut silloin. EN koskaan näyttänyt hoitajille että ikävöin tai kun itkin. Menin omaan sänkyyn ja sinne yleensä nukahdin kun itkin. Ja olin myös kipeä.



Onneksi oli niitä askartelupaikkoja siellä.



Isompana (n.10v) jouduin uudestaan ja asia oli silloin ihan toinen, siellä oli paljon samanikäisiä ja meillä oli oikeesti tosi hauskaa siellä. Jäin kaipaamaan kavereita ja kivoja hoitajia kun piti lähteä kotiin.:)



(Kauheet traumat jääny, ahistaa jättää lasta mihinkään yöksi ilman vanhempia. Minun täytyy olla todella varma että lapsi haluaa jäädä. Ikinä en pakota esim. sukulaisille tai kavereille yöksi jos ei itse sinne halua.)

lapseni oli vähän alle vuoden, kun joutui infektio-osastolle eristettyyn huoneeseen noin viikoksi. En jättänyt häntä hetkeksikään yksin, en olisi siihen pystynyt. Lapsi oli sairas ja tarvitsi vanhempiaan, tuttua ja turvallista syliä lähelleen. Minkäänlaista muistikuvaa minulla ei ole siitä, miten esikoisen hoito tuolloin järjestettiin, sillä mieheni kävi töissä, ,mutta jotenkin siitä selvittiin.



Tämä kuuluu vähän samaan sarjaan kuin se, että työnantaja kustantaisi hoitajan kotiin lapsen sairastaessa. En koskaan suostuisi moiseen, että vieras aikuinen tulisi sairasta lasta hoitamaan silloin, kun lapsi tarvitsee vanhempiaan. Mieluummin hoidan sitten työt illalla ja yöllä, kun lapsi nukkuu.



Enkä tosiaan ole mikään kotihoitofanaatikko, omat lapset menneet päiväkotiin alle vuoden ikäisinä.

Silloin kun lapsi nukkui päiväunia niin kävin yksin kahvilla tai syömässä tmv.

Ei olisi tullut mieleenikään jättää pientä yksin sairaalaan!!

Minä olen kotiäiti, joka ei ole ollut yhtään yötä pois kotoa lasten luota muulloin kuin synnyttämässä. Silti jätän lapset sairaalaan öiksi ihan hyvällä omallatunnolla, koska luotan, että he saavat siellä parhaan mahdollisen hoidon, paremman kuin itse pystyisin antamaan. Ja kun on monta lasta, niin mieluummin olen niitten terveitten kanssa kotona ja annan ammattilaisten hoitaa sairaat.

Meilläkin lapsella ollut syöpä ja ollut niin paljon sairaalassa ettei sitä yhtään pelkää. Odotti oikein sairaalajaksoja, kun siellä oli leluja ja tekemistä sekä tuttuja kavereita ja loistavat hoitajat. Muuten jouduimme infektioriskin takia elämään kovin eritettyä elämää joten sairaalajaksot toivat kivaa vaihtelua lapsen mielestä arkeen. Tosin hän ei tuntenut itseään sairaaksi sairaalassa, sai vaan lääkkeitä suoraan suoneen. Lapsi oli sairautensa aikana 2-4-vuotias eikä yöt sairaalassa ilman vanhempia olleet hänelle koskaan ongelma. Olimme aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan siellä hänen kanssaan vain yöt olimme pois. Ei siellä olisi yötä saanut ollakaan, mutta emme sitä kaivanneetkaan. Tilanne olisi varmasti toinen jos lapsi olisi sairas olo, syöpälapsella näin ei aina hoitojen aikana ole.

Tulis kauhea ikävä ja huoli miten pärjää..



Ja jos ei annettaisi jäädä soittaisin jatkuvasti osastolle miten pärjää!



En minä voi kotonakaan jättää lasta niin, että saa yöllä tuskissaan huutaa yksikseen!



Onhan siellä hoitajat joo, mutta ei.. en raaskisi!

Vierailija:

Tulis kauhea ikävä ja huoli miten pärjää..

Ja jos ei annettaisi jäädä soittaisin jatkuvasti osastolle miten pärjää!

En minä voi kotonakaan jättää lasta niin, että saa yöllä tuskissaan huutaa yksikseen!

Onhan siellä hoitajat joo, mutta ei.. en raaskisi!

Esikoinen oli tuolloin 2v ja tarvitsi minua kotona enemmän. Vauva ei vielä osannut kaivata. Olin toki sairaalassa aamusta iltaan ja lähdin vasta, kun vauva nukahti yöunille. Esikoinen oli päivät milloin kenenkin luona, joten yöt halusin olla hänen kanssaan. Lasten isästä ei ollut mitään apua... Olemme sittemmin eronneetkin.



Ei muuten ollut helppoa jättää pientä yksin sairaalaan ja itku silmässä aina sieltä lähdin.