Miten käyttäydyt/toimit kun lapsi 2v kirkuu ja heittäytyy lattialle

siksipä lähdemmekin nykyään käsien pesulle, mikä on lapsista hauskaa. Kirkuvan lattialla makaavan lapsen annan huutaa rauhassa sen enempää huomiota antamatta, toki seuraan ettei ala teloa itseään.

Ainakin pyrin siihen. Kylmän rauhallisesti otan lapsen syliin ja riisun ne ulkovaatteet pois. Jos oikein on pinna kireellä ärsyttää en sano mitään. Siis yhtään mitään. Jos olen itse hyvällä tuulella niin sitten koitan jutella että riisutaan nyt, katsos kun on kiva sitten sitä ja tätä leikkiä sisällä yms. Mä olen todennut parhaaksi sen että jos oma olo on kiree ja tuntuu ettei millään jaksa/ jos avaa suunsa niin tulee sanottua rumasti niin olla ihan hiljaa.



Juttelee sit taas muutaman minuutin päästä lapselle kun on itseltä mennyt se vitutus ohi.

mulla menossa rv20 ja väsymys painaa päälle muutenkin..



Kaipa toi vaihe menee ohi jossain vaiheessa, täytyypä yrittää itekki olla puhumatta yhtään mitään kun tilanne on päällä.



-ap-

Annan raivota ja riisun kun rauhoittuu.

" Mä jättäisin sen siihen ja antaisin olla, saa riisua itse itsensä jos ei ole kunnolla!"



Se jäis sitten loppupäiväksi ulkovaatteisiin. Ei nimittäin osaa riisua itse itseään, vaikka on " jo" 2v2kk.

Huutakoot siinä. Sanon sille, että huutaminen on ihan turhaa, sisään tullaan nyt joka tapauksessa, sillä meidän on alettava laittamaan ruokaa. Ja sitten vasta riisun, kun lapsi on vähän rauhoittunut. Se on paljon helpompaa silloin.

Mulla oli sama kuvio parivuotiaan kans aina kun tultiin tarhasta kotiin. Lapsen tapa purkaa pettymystä (tai ehkä meidän tapauksessa päivän aikana kertynyttä ikäväntunnetta). Annoin huutaa, jopa talvikamppeissa. Kuviota kesti muutaman viikon ja sitten jäi itsestään pois. Huusi kyllä tosissaan, joskus niin että oksensi karjuntansa päätteeksi. Aika rasittavaa, muttei mielestäni mitenkään vaarallista. Kun huuto päättyi, riisuttiin ja otin lapsen syliin ja istuskeltiin kaikessa rauhassa sohvalla jonkin aikaa.

Mulla on muitakin lapsia joten en ehdi pyöriä pelkän 2v:n ympärillä vaan jää sitten eteiseen huutamaan jos on jäädäkseen.



Esikoinen teki 2-vuotiaana hoidosta haettaessa sitä että meni pk:n käytävälle pitkälleen ja huusi ja sätki ja huusi ja sätki. Yritä siinä sitten pukea talvivaatetta päälle jotta tarkenee kotimatkan ajan.

Ensinnäkään kirkumaan ja huutamaan ei rupea! Saman tien sanon napakasti, että hiljaa, ei tarvi huutamaan alkaa!



Ja jos rupeaa sinnittelemään sanon, että nyt ei sinnitellä vaan mennään.. Selitän aina miksi mennään ja minne mennään ja jos vielä sinnittelee, nostan vaan sisälle ja rauhoittuu heti!



Napakasti sanon ja samalla kun nostan sisälle selitän, miksi sisälle on mentävä ja milloin taas mennään ulos ja että on oltu jo riittävästi!



Eli melko kiltti uhmis kai..

Saa huutaa ja sitten riisutaan kun hiljenee. Ei se kauaa jaksa vaatteissaan räyhätä kun jo kuuma tulee. Ulkoa tullaan jokatapauksessa ja silloin kun on tultava.

Että menee ohi, sanoisin!

Silloin jätin sen hetkeks huutamaan ja laitoin vaikka sil aikaa ruokaa pöytään. Meillä huuti osin nälkäänsä ja väsymystä. Sitten menin auttamaan riisumisessa.



Ei ainakaan huutaminen ja vihastuminen paranna lapsen oloa.

Muuten saatan kiinnittää huomion muualle. Houkutella käsien pesulle tai tekemään jotain seuraavaa puuhaa. Saattaapi itsekin riisua sitten äkkiä itsensä, tai antaa sitten salamana auttaakin itseään.



Päiväkotitätien saattaa antaa pukea itsensä. Ja jos ei pue, niin mennään vähemmissä vaatteissa (lyhyt matka eikä vielä talvi...). Ylipäänsä sylittely ja nurkan taakse meno auttaa. Tai sitten vaan puetaan pakollisin vaikka syvässä hiljaisuudessa ja mennään.