Voiko syrjäytymisestä päästä eroon?

Syrjäytyminen on sitä että et käy töissä, opiskele, sulla on mielenterveysongelmia, päihdeongelma.. Sä oot vaan introvertti.

Ap, sinun kohdallasi tuo on ihan itsesi määrittelemä asia. Jos koet epäonnea sosiaalisen elämän vähyydestä, kyllä, sitten olet omalla mittapuullasi syrjäytynyt. Asialle tietenkin voi aina tehdä jotain, vaikka haastavaa se saattaisikin olla. Yhteiskunnan näkökulmasta et ole syrjäytynyt, mutta toisaalta ihan sama mitä se asiasta ajattelee. 

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen on sitä että et käy töissä, opiskele, sulla on mielenterveysongelmia, päihdeongelma.. Sä oot vaan introvertti.

Entäs jos on vaan puolet noista?

Perusta perhe, niin sinulla on porukka. Mitä enemmän lapsia niin sitä parempi.

Syrjäytyminen tai sosiaalinen vetäytyminen tarkoittaa tilannetta, jossa henkilö jää saman ikäisille tavanomaisen elämän, kuten koulutuksen, työelämän tai sosiaalisten tapahtumien ja suhteiden ulkopuolelle. Syrjäytyminen nähdään myös yhteiskunnasta syrjään jäämisenä.

Koska nyt et enää tunne kuuluvasi tähän joukkoon, onneksi olkoon!

Nyt kannattaa alkaa pienin askelin harjoitella sosiaalisuutta.  Pienikin onnistuminen antaa itseluottamusta.  Kyllä on täysin mahdollista päästä eroon syrjäänvetäytyvyydestä mutta  sen eteen täytyy tehdä töitä ja  haastaa itsensä tilanteisiin joissa joutuu edes hiukan osallistumaan.

Mitä introertteihin tulee:  kuuluisia introvertteja ovat tai ovat olleet  mm. Paavo Nurmi, Mauno Koivisto, Martti Suosalo, Albert Einstein, Bill Gates, Barack Obama, Steven Spielberg, Isaac Newton, Mark Zuckerberg, Larry Page, Abraham Lincoln, JK Rowling, Charles Darwin, Meryl Streep, Warren Buffett, 

Jos koet olevasi introvertti olet hyvässä seurassa!   Kannattaa ottaa selvää mitä mikin termi tarkoittaa ennenkuin kakaisee kurkustaan mitään tyhmää.

Vierailija kirjoitti:

Perusta perhe, niin sinulla on porukka. Mitä enemmän lapsia niin sitä parempi.

Kyllä ne lapsetkin voi sut aikanaan hylätä, joten ei kannata laittaa sen varaan.

Hienoa että tiedostat ongelmasi AP. Nyt voit koko hyväksyä asian tai yrittää muuttaa sen.

Asian muuttaminen saattaa tosin osoittautua mahdottomaksi tehtäväksi, koska useimmat alitajuiset sosiaaliset ohjelmoinnit (muiden ihmisten uskomukset, sosiaaliset normit, laumahierarkia jne.) ovat todennäköisesti valjastettu toimimaan sinua vastaan eikä sinun hyväksesi. Pahoitteluni siitä, elämä on. Hyvällä tuurilla pääset terapian tai jonkun muun keinon avulla purkamaan osan tästä kudoksesta ja ehkä saat oman osasi sosiaalisesta onnesta. Jos olisin sinä en pidättelisi henkeäni ja odottaisi liikoja. Nimimerkillä itsekin epäonnistuja. 

Mielenkiintoinen kysymys. Itse näen että toivoa on mutta mutta se suurin ongelma Suomessa on se että tämä maa on täynnä epäempaattisia ihmisiä. He tuomitsevat ja vähättelevät ja torjuvat jne. jokaista tekoasi mikä vähänkään poikkeaa totutusta normista, vaikkei se olisikaan vastoin lakeja.

Esimerkiksi mun olemassaoloni on tuomittu täällä vain sen takia että uskallan olla oma iloinen haaveileva itseni. Pitäisi olla näennäisesti looginen mutrusuu ja istua naamanorsun Veellä ja haukkua muita.

Nämä loogisesti mukamas toimivat ihmiset eivät ymmärrä sitä että kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan, myös heitä, vaikka he kieltävät muilta oikeuden omaan identiteettiinsä ja persoonaansa. Aika kaksinaismoraalista sanoisin minä että sallii itselleen enemmän kuin muille.

Jos olet oikeasti syrjäytynyt niin ei siitä pääse koskaan pois. Oikea syrjäytyminen = skitsoidismi kestää koko loppuelämän. Suurinosa syrjäytyneistä ei ole oikeita syrjäytyneitä vaan heillä on kavereita ja sukulaisia kenen kanssa vietetään aikaa. Oikea syrjäytynyt on aina yksin tai korkeintaan hänellä on lemmikki. Näillä henkilöillä on usein ollut rankka lapsuus joka on laukaissut skitsoidismin. Nämä henkilöt kärsivät muiden ihmisten seurassa. Heitä myös kohdellaan usein kaltoin, koska vaikuttavat oudoilta. Heihin kohdistuu myös suurempi väkivallan uhka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perusta perhe, niin sinulla on porukka. Mitä enemmän lapsia niin sitä parempi.

Kyllä ne lapsetkin voi sut aikanaan hylätä, joten ei kannata laittaa sen varaan.

Mutta tuskin ensimmäiseen 18 vuoteen. Eli se on silti jotain.

Luin tutkimuksen jossa sanottiin että neuronormaalit ihmiset haistavat ja aistivat alitajuisesti ihmiset jotka eivät ole neuronormaaleita mikä aiheuttaa huonon kohtelun ja mahdollisen väkivallan.

Vierailija kirjoitti:

Luin tutkimuksen jossa sanottiin että neuronormaalit ihmiset haistavat ja aistivat alitajuisesti ihmiset jotka eivät ole neuronormaaleita mikä aiheuttaa huonon kohtelun ja mahdollisen väkivallan.

Oma elämänkokemukseni ainakin vahvistaa tämän teorian paikkansapitävyyden. 

Introverttiydestä ei pääse eroon mutta sen kanssa voi oppia elämään. On haastavaa olla introvertti: parisuhteen solmimisessa sosiaaliset ihmiset ovat vahvoilla ja muutoinkin ystävyyssuhteiden luominen vaatii sosiaalisia taitoja. Kun puhutaan taidoista, niitä voi harjaannuttaa ja kehittää. Perinteinen smaltalk voi vaatia rohkeutta. Havainnoi ja kuuntele mistä toinen puhuu, puhu selkeästi ja ota rennosti. Jos aihealue ei ole sinulle tuttu tai sinulla on vähän kokemusta elämästä, tuo esiin oma näkemyksesi, mutta älä ala riidellä vaan ole rakentava ja avoin. Anna kuunteliallesi mahdollisuus kommentoida eli älä syö ilmatilaa olemalla liika "agressiivinen" mielipiteissäsi vaan pyri löytämään yhteinen sävel ja pyri yhdessä toisen kanssa parantamaan maailmaa. Kevennä tullemaa pienin letkautuksin ja vitsein jottet anna tylsää vaikutelmaa vaan että keskustelu pysyy mielenkiintoisena ja rentona. Tosikkomaisuus ja pikkuseikkoihin tarrautuminen antaa omituisen kuvan. Huomaa konteksti ja tyyli sekä tilannetaju. Joskus tai monestikin asiat ovat luettavissa rivienvälistä ja niitä ei sanota suoraan ääneen. Älä tee johtopäätelmiä ennakkoluulojen perusteella vaan omien havaintojen ja ajatustesi perusteella. Perustele väitteesi, artikuloi selvästi, ota rennosti ja kuuntele, ole läsnä, älä ole liian ankara itsellesi ja muille, älä ole liika kärjekäs, älä haasta riita, myötäelä, fiilistele tunnelmaa ja heittäydy mukaan virran vietäväksi joka etenee omalla painollaan.

Vierailija kirjoitti:

Introverttiydestä ei pääse eroon mutta sen kanssa voi oppia elämään. On haastavaa olla introvertti: parisuhteen solmimisessa sosiaaliset ihmiset ovat vahvoilla ja muutoinkin ystävyyssuhteiden luominen vaatii sosiaalisia taitoja. Kun puhutaan taidoista, niitä voi harjaannuttaa ja kehittää. Perinteinen smaltalk voi vaatia rohkeutta. Havainnoi ja kuuntele mistä toinen puhuu, puhu selkeästi ja ota rennosti. Jos aihealue ei ole sinulle tuttu tai sinulla on vähän kokemusta elämästä, tuo esiin oma näkemyksesi, mutta älä ala riidellä vaan ole rakentava ja avoin. Anna kuunteliallesi mahdollisuus kommentoida eli älä syö ilmatilaa olemalla liika "agressiivinen" mielipiteissäsi vaan pyri löytämään yhteinen sävel ja pyri yhdessä toisen kanssa parantamaan maailmaa. Kevennä tullemaa pienin letkautuksin ja vitsein jottet anna tylsää vaikutelmaa vaan että keskustelu pysyy mielenkiintoisena ja rentona. Tosikkomaisuus ja pikkuseikkoihin tarrautuminen antaa omituisen

Kiitos tästä rautalankaselityksestä. Selvisipä viimeinkin selkosuomella selitettynä miksi olen epäonnistunut sosiaalisella mittaristolla mitattuna elämässäni. 

Voin vain todeta tämän luettuani että selvästikään sosiaaliset suhteet eivät ole minua varten. Minulta puuttuu kaikki tämä paskanjauhanta omasta sosiaalisesta ohjelmoinnistani. Ei mikään ihme että en koskaan ole menestynyt sosiaalisissa suhteissani. Eikä minulla ole mitään aikomustakaan alkaa opettelemaan tuollaisia temppuja, jos en kelpaa tällaisena kuin olen niin paska juttu. Yksin varmaan olen sitten jatkossakin jos nyt en jollain ilveellä satu tutustumaan muihin sosiaalisiin kummajaisiin mikä kyllä vaikuttaa aika epätodennäköiseltä koska en hakeudu sosiaalisiin tilanteisiin. 

Ei voi jos et kelpaa naisille niin et kelpaa kenellekkään. Porukoissa on aina joku joka vastustaa uuden tyypin tulemisen porukkaan.