SISARUSTEN IKÄEROASIAA: hyvät ja huonot puolet

jota usein itsekin pohdin. Meillä on nyt 3v poika ja toista parhaillaan kuumeillaan. Meillä ei aikaisemmin ois jaksamisen puolesta tullu kuuloonkaan ja ei ehkä muutenkaan. Ollaan monissa kaveri perheissä huomattu et ku lapset tulee liian tiuhalla ikäerolla esim 1,5v niin esikoinen joutuu usein liian pienenä olemaan jo se " iso" ja hänen lapsuutensa tärkeistä ensimmäisistä vuosista eivät vanhemmat ehdi juurikaan nauttia. Vaikka ikäero ois lyhytkin niin sitä ei voi koskaan taata et heistä ois seuraa toisilleen. Omat veljeni ovat 1,5v ikäerolla eivätkä KOSKAAN oo leikkiny päivääkään yhdessä, että silleen. Onneks on paljon muunkinlaisia kokemuksia ihmisillä! Mut meillä näin. Ainoa asia mikä surettaa on se et en ole vielä saanu työtä vaik huhtikuusta asti olen jo etsiny ja haluisin mieluiten aloittaa töissä ennen uutta raskautumista, koska eka raskaus oli tosi vaikea. NO katsotaan, ei sitä työtäkään voi ikuisesti jäädä oottamaan. Ollaan yks kierto oltu ilman ehkäsyy periaattella tulee jos on tullakseen, joten saas nähdä kumpi tulee ensin lapsi vai työ...



Mukavaa syksyä kaikille!!

Meillä kaksi tyttöä 1v 8kk ikäerolla. Musta ikäero on ihana, mutta vieläkin pienempää ikäeroa olisin toivonut kakkosen ja kolmosen välille, mutta vielä ei ole tärpännyt. Mahdollisuudet tuohon samaan 1 v 8kk ovat vielä olemassa onneksi.



Meillä tytöt ovat olleet kuin paita ja peppu siitä asti kun pienempi lähti konttaamaan. Leikkivät jo nyt tosi hienosti yhdessä ja nauravat ja kikattavat toisilleen jatkuvasti. Ikää heillä 2v 7kk ja 11kk.



Muutenkin kun on kaksi pientä niin on ollut tosi helppoa, isompikin nukkuu päiväunet ja nukkuvat vielä yhtäaikaa ja yhtä kauan (luksusta äidille;)), molemmat istuvat tuplissa ja päästään ulos lenkille, molemmille menee kohta puoliin lähes samankokoiset vaatteet tai ainakin isommalle ostetut vaatteet tulevat kaikki saman tien käyttöön myös pienemmälle, ei tarvinut välillä mennä töihin jne jne..



Minä suosin ehdottomasti pientä ikäeroa, koska meille tämä sopii erinomaisesti. Ja vielä kolmatta kuumeillaan heti perään!!!



Emlin

Mulla edellisestä suhteestani nyt 17 v tytär, ja tästä nykyisestä liitosta 5 v poika, sekä 3,5 v poika.



Tytöllä ja keskimmäisellä ikäeroa hyvinkin tarkalleen 12 v.

Eihän heistä millään tapaa mitään " seuraa" toinen toisilleen ole koskaan ollut, mutta jollakin tapaa " läheisiä" ovat kuitenkin olleet, ja molemmin puolin tykkäävät kovasti toinen toisistansa ;)

Tyttö ei ollut mustis pikkuveljestään, ja auttoikin aika mukavasti alusta alkaen (kunnes tuli vaihe, että kaverit menivät " kaiken edelle" ;) ).

(nykyään tytär tosin asuu isänsä luona)



1 v 7 kk ikäerolla keskimmäiseen syntyi pikkuveli.

Olihan se alkuun vähän semmoista väsyttävää, aika-ajoin, mutta toisekseen, meidän lapset ovat olleet tosi " helppoja" vauvoja, nukkuneet 2 kk:n ikäisistä pitkiä yöunia, ja tuo keskimmäinen lapsukainen on tosi rauhallinen.

Toki kinaa leluista ja huomiosta on ollut/on yhäkin, mutta tosi kivasti heistä on seuraa toinen toisistaan, ja ovat aivan erottamattomat :)



Joskus jotkut (vanhukset etenkin) kysyvät, että " ovatko kaksosia?" , vaikkakin ovat tosi erikokoisia, ja erinäköisiäkin ;)

Ja eriluontoisiakin ;)



Tyttäreni vähän katkerana joskus taannoin kysyi multa, että " äiti, miksei mulla voi olla pienellä ikäerolla siskoa tai veljeä, aivan kuten xxx:llä ja yyy:llä?" (tarkoittaen näitä veljiään)

Tyttäreni on ihaillen katsonut pikkuveljiensä varttumista, ja pitänyt ehdottoman hyvänä asiana sitä, että kun hänellä on iso ikäero veljiinsä, on veljeksillä toisensa :)



Meillä on kuumeiltu ja yritetty pian 2 v neljättä lasta :(

Niin hartaasti toivoin pienellä ikäerolla kolmatta pientä perheeseemme, mutta ikäero vaan kasvaa kuukausi kuukaudelta :(

Tätä asiaa suren, paljonkin :(

En tiedä suodaanko meille enää lapsia (hoitoihin olemme menossa tosin), mutta pakosta yli 4 v ikäero tulee nykyiseen kuopukseen :(

Ellei sitten onni potkaise, ja tulis tuplat, sitten olis heistä leikkiseuraa toinen toisilleen :D



Näin " jälkikäteen" sanottuna olen kyllä tosi tyytyväinen, että saimme pienellä ikäerolla nuo veljekset, vaikka sukulaiset ja tuttavat aikanaan kauhistelivatkin, että " miten tulette jaksamaan kahden pienen kanssa?" , kaikki on mennyt kuitenkin yllättävän hyvin :)



Aina kaikki ei kuitenkaan perhesuunnittelussa mene kuten toivoisi tai suunnittelee, ja onkin turha pähkäillä miksemme aloittaneet neljännen yrittelyä aiemmin, mutta...vakaa aikomus oli kuopuksen synnyttyä, että hän jäisi perheemme pienokaiseksi.

Vaan...niin se mieli muuttuu, ja nyt tosiaan toivotaan ja yritetään, että perheemme lisääntyisi edes yhdellä lapsukaisella vielä ;)

esikoinen on 3v6kk ja kuopus 1v8kk, ikäeroa tuli 1v9kk. itse olen pitänyt tästä ikäerosta paljon. ovat toisilleen hyvänä seurana, enkä ole ikinä kokenut että isompi ei saisi tarpeeksi huomiota. ei ainakaan meillä tarvinnut liian isoksi kasvaa.

kolmannesta haaveilen ja olen jo vähän pahoillani siitä että tulee isompi ikäero, ihan noin lähelle en olisi kolmatta halunnut mutta nyt tuntuisi sopivalta, mies tosin haluaa vielä odotella, eli iso ikäero taitaa tulla....