Lue keskustelun säännöt.
Tiedätkö, mitä ammattilaiset sanovat virikelapsista?
28.08.2007 |
Täällä spekuloidaan paljon subjektiivisen hoidon puolesta ja vastaan. Itse en laittaisi lasta hoitoon ja vaikka toisten mielipiteistä ei tulekaan välittää niin yksi syy on henkilökunnan suhtautuminen ns. virikelapsiin ja heidän vanhempiinsa.
Pääsääntöisesti ammattilaiset tuomitsevat sen, että äiti on vauvan kanssa kotona ja vanhempi lapsi tuodaan hoitoon. Siitäkin huolimatta, että nämä lapset tuovat heille leivän. Lasten vanhemmista puhutaan pahaa ja heidän kasvatukselliset taitonsa kyllä arvioidaan melko alhaalle. Mielestäni lapset saavat myös tuntea olevansa " toisen" luokan hoidettavia. Asiasta puhutaan vihjailevasti rivien välissä ja ällistyttävän suoraankin- ikäänkuin se olisi lapsen valinta. Kun vanhemmat saapuvat paikalle, ollaan sitten niin aurinkoista ja mukavaa, mutta annas olla kun vanhempi kääntää selkänsä. Tämän kerron ihan kokemuksesta, koska olen ollut lastentarhanopettajana ja nyt kotiäitinä perhepäivähoitajat ajattelevat meidän kotiäitien olevan " samalla puolella" ja siksi puhuvat todella suoraan tästäkin asiasta.
Kommentit (48)
Minun lapseni meni 1,5-vuotiaana hoitoon, koska jonkun piti maksaa vuokra ja ostaa ruokaa. Kotihoidontuki ei siihen riittänyt eivätkä riittäneet masennukseen sairastuneen miehen sairaspäivärahatkaan.
Ja joo, olen opettaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä kuin muutama muukin, että hehän tässä noloja ovat, kun käyttäytyvät niin epäammattimaisesti.
Vierailija:
Minun lapseni meni 1,5-vuotiaana hoitoon, koska jonkun piti maksaa vuokra ja ostaa ruokaa. Kotihoidontuki ei siihen riittänyt eivätkä riittäneet masennukseen sairastuneen miehen sairaspäivärahatkaan.Ja joo, olen opettaja.
Meidän perheen talous oli niin kuralla, etten voinut olla enää kotona.
t. Ysi
Niinpä niin... KUKAAN muu ei tee raskasta työtä, kuin SINÄ! Ja todella paljonpa tunnut arvostavan LTO:n koulutusta ja työtä... ja tietävän siiitä! Häpeäisit, luuletko todella olevasi tuollainen maailman napa? Josko vaihtais hiukan kepeämpään työhän, niin ehkä pääkin kestäisi vähän paremmin. Ja ei, en ole LTO.
Vierailija:
Kelpaahan sitä arvostella, kun itsellä on takana kevyt helppo koulutus (myös lto on tällainen), ja työpäivät ovat lyhyitä (ei ikinä 12 h tai 18 h) ja töitä tehdään muutenkin vähän jaksujen mukaan. Seisoskellaan pihalla juttelemassa lasten vanhemmista tuntikausia joka päivä. PPh:lla videot pyörii, ja käytetään niitä päiväkodeissakin.Oman elämän suuri ponnistus on ehkä se, että jaksoi huraa huraa hoitaa 100% yksin ite kaks lapsukaistansa ehkä jopa kolmivuotiaiksi asti. Toki ammattikin auttoi tässä, kai noissa hommissa nyt jotain oppii lasten kanssa olemisesta? Toivottavasti.
Toisilla taas voi olla ihan erilainen opinto- ja työputki sekä takana että edessä. Töissäkään ei jutella mukavia, vaan tehdään eläimen lailla hommia. Äitiyslomalle jäädessä moni oikea uraäiti on aika puhki, ja tietää että töihin palattua tahti on moninkertainen, kun samoista hommista pitää selvitä vielä lyhyemmässä ajassa että ehtii lapsia hakemaan.
On se sitten rikos kerta kaikkiaan, jos vanhempi lapsi on nuoremman vauva-aikana kymmenenkin tuntia viikossa hoidossa. Jotkut lapset ovat jopa viisitoista tuntia hoidossa. Viikossa. Yhteensä. Muun ajan äitinsä kanssa. Hui kamala, paheksukaamme kaikki rivissä, jo on laiska äiti!
sielläkin ja mikään ei korvaa pienelle äitiä. Mikä ero on, kun oma äiti lohduttaa tai vieras, vaikka kivakin, täti. Kuinka lapsi voi ymmärtää, ettei hän saa olla äidin kanssa, mutta vauva saa. Äiti on lapselle äiti. Luulenpa, että jos lapsi osaisi ilmaista ajatuksiaan hän viis veisaisi virikkeistä, jos saisi olla äidin lähellä kaikki päivät. Virikettä tulee arjesta ja kasvamisesta lapselle ja aina on kerhot ja harrastukset äidin ja lapsen mielenvirkeydeksi. Virikkeet ovat liian helppo selitys omalle mukavuudenhalulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos perheen on tuotava lapsi hoitoon, ei ole päiväkodin henkilökunnan tehtävä arvostella sitä. Heidän tehtävänsä on hoitaa lapsia parhaan kykynsä mukaan, eikä arvostella perheiden ratkaisuja.
t. 9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisemme aloitti päiväkotiin 5,5 vuoden ikäisenä kun olin 3v ja vauvan kanssa kotona. (Sivuhuomauksena kerron, että lähimpään kerhoon on melkein 20 km matkaa ja päiväkoti on 5 km päässä. Kävelymatkan päässä ei asu yhtään saman ikäistä lasta. Ennen kuopuksen syntymää lapsi oli pph:lla)
Lapsi oli hoidossa 2 pv/vko noin 8 - 15:30. Ekan parin viikon jälkeen henkilökunta esitti huumorilla höystettynä toiveen, että lapsemme tulisi useammin hoitoon, koska hän on erittäin taitava leikinalkaja, ottaa kaikki lapset leikkiin mukaan ja pyrkii selvittelemään pienet riidatkin heti. Henkilökunnalla olisi kuulemma ollut helpompaa, jos lapsemme olisi ollut säännöllisemmin hoidossa:) Emme lisäänneet hoitopäivien määrää, vaikka henkilökunta niin toivoi.
päiväkodissa hoitotätinä ja päätti ettei omaa lastaan sinne ikinä vie! Eikä vienyt. Okei siitä on jokunen vuosi vierähtänyt, mutta tuskinpa se touhu pk:ssa on kovin paljoa muuttunut... Että sääliksi vaan käy " virikehoitolapsia" joilla olisi mahdollisuus olla kotonakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsilta kotia läheltä olevat hoitopaikat ja heitä joudutaan kuskaamaan ympäri kaupunkia, mihin päiväkotiin vain mahtuvat.
Vierailija:
Esikoisemme aloitti päiväkotiin 5,5 vuoden ikäisenä kun olin 3v ja vauvan kanssa kotona. (Sivuhuomauksena kerron, että lähimpään kerhoon on melkein 20 km matkaa ja päiväkoti on 5 km päässä. Kävelymatkan päässä ei asu yhtään saman ikäistä lasta. Ennen kuopuksen syntymää lapsi oli pph:lla)
Lapsi oli hoidossa 2 pv/vko noin 8 - 15:30. Ekan parin viikon jälkeen henkilökunta esitti huumorilla höystettynä toiveen, että lapsemme tulisi useammin hoitoon, koska hän on erittäin taitava leikinalkaja, ottaa kaikki lapset leikkiin mukaan ja pyrkii selvittelemään pienet riidatkin heti. Henkilökunnalla olisi kuulemma ollut helpompaa, jos lapsemme olisi ollut säännöllisemmin hoidossa:) Emme lisäänneet hoitopäivien määrää, vaikka henkilökunta niin toivoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin miten Suomen käy kun kaikki nämä kurjissa päiväkodeissa hoidetut lapsiparat kasvavat onnettomiksi aikuisiksi?
Menettää esim. kaikki kaverinsa, joiden kanssa on saattanut ehtiä olla jo parikin vuotta yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
mikään ei korvaa pienelle äitiä. Mikä ero on, kun oma äiti lohduttaa tai vieras, vaikka kivakin, täti. Kuinka lapsi voi ymmärtää, ettei hän saa olla äidin kanssa, mutta vauva saa. Äiti on lapselle äiti. Luulenpa, että jos lapsi osaisi ilmaista ajatuksiaan hän viis veisaisi virikkeistä, jos saisi olla äidin lähellä kaikki päivät. Virikettä tulee arjesta ja kasvamisesta lapselle ja aina on kerhot ja harrastukset äidin ja lapsen mielenvirkeydeksi. Virikkeet ovat liian helppo selitys omalle mukavuudenhalulle.
Eiköhän tämä kavereiden ja virikkeiden tarve kuule riipu ihan lapsen iästä. Jos lapsi on 4-5 v, niin hän voi ihan oikeasti viihtyä paremmin, jos saa olla osan viikkoa päiväkodissa muiden samanikäisten lasten kanssa, eikä vaan koko ajan äidin ja vauvan kanssa kotona. Ja niistä kerhoista ja harrastuksista, niitä ei ole ihan joka paikassa tarjolla, kuten ei naapurinlapsia tai puistojakaan.
ja ei ole virikelapsi, ihan töissä käyn :). Ltot likaavat kyllä tehokkaasti oman pesänsä osallistumalla tämäntyyppisiin keskusteluihin, ja sama päätee muuten myös opettajiin, kätilöihin, hoitajiin, lääkäreihin jne. Tarkoitan siis sitä, että ruvetaan anonyymisti haukkumaan asiakkaita netissä. Eikö teillä ole minkäänlaista ammattiylpeyttä? Tämä ei nyt kohdistu suoraan ap:en, joka ei muistaakseni suoraan arvostellut ketään, vaan ihan yleisellä tasolla tarkoitan.
muka ammattilaisten asennetta. En ole sitä mieltä että virikehoito on kovin fiksua aina, mutta kyllä tässä nämä hoitotädit vie noloudessa voiton. Ja se on myös saletti, ettette millään voi tietää ihmisten oikeita perusteita. Ei ihmiset halua tilittää päiväkodissa esim. mielen sairauksia. Tietäähän sen että juttu leviää alta aikayksikön!
ihan sellaisia 2-4 vuotiaita. mä ainakin saan. ja muistan, miten ihana oli olla kotona, oman äidin kanssa. jos mut olis viety silloin hoitoon, ja äiti olis ollut vauvan kanssa kotona, olisin taatusti reagoinut. ja joo, olen aina ollut vilkas ja sosiaalinen. mutta pienenä sitä kaipaa vaan turvaa, ei päiväkodin jatkuvaa meteliä ja virikepaljoutta
Muistan jotain siitä ajasta kun olin 2-4-vuotias. Enkä haluaisi muistaa. Onnelliset hetket olivat jossain muualla kuin kotona, turvalliset ja huolehtivat aikuiset olivat hekin muualla kuin kotona. Seurakunnan päiväkerho oli minulle yksi sylipaikka, isovanhemmat toinen.
Joskus hoidossa on parempi olla.
On surullista että muistoissani lapsuuteni paras aika oli, kun äitini oli pitkällä sairaslomalla ja KOTONA.
Kelpaahan sitä arvostella, kun itsellä on takana kevyt helppo koulutus (myös lto on tällainen), ja työpäivät ovat lyhyitä (ei ikinä 12 h tai 18 h) ja töitä tehdään muutenkin vähän jaksujen mukaan. Seisoskellaan pihalla juttelemassa lasten vanhemmista tuntikausia joka päivä. PPh:lla videot pyörii, ja käytetään niitä päiväkodeissakin.
Oman elämän suuri ponnistus on ehkä se, että jaksoi huraa huraa hoitaa 100% yksin ite kaks lapsukaistansa ehkä jopa kolmivuotiaiksi asti. Toki ammattikin auttoi tässä, kai noissa hommissa nyt jotain oppii lasten kanssa olemisesta? Toivottavasti.
Toisilla taas voi olla ihan erilainen opinto- ja työputki sekä takana että edessä. Töissäkään ei jutella mukavia, vaan tehdään eläimen lailla hommia. Äitiyslomalle jäädessä moni oikea uraäiti on aika puhki, ja tietää että töihin palattua tahti on moninkertainen, kun samoista hommista pitää selvitä vielä lyhyemmässä ajassa että ehtii lapsia hakemaan.
On se sitten rikos kerta kaikkiaan, jos vanhempi lapsi on nuoremman vauva-aikana kymmenenkin tuntia viikossa hoidossa. Jotkut lapset ovat jopa viisitoista tuntia hoidossa. Viikossa. Yhteensä. Muun ajan äitinsä kanssa. Hui kamala, paheksukaamme kaikki rivissä, jo on laiska äiti!