SYYSsissien tiistai!!

Täällä mä vielä kotona notkun. Lupaavasti alkoi, kun suppareita tuli pari vuorokautta, mut kolmantena lopahtivat. Eilen ja tänään ei ole ollut juuri ollenkaan. Johtuu varmaan siitä, kun olen kotona lähinnä löhöillyt. Tänään pitää kyllä päästä kävelylenkille. Väsyttää ihan mahdottomasti. Pojan pistin juuri päikkäreille ja itse menen kohta myös. Yöllä ei tahdo saada unta, mut päivällä vois nukkua vaikka kuinka. Ja jos en nuku, niin yöllä ei nukuta silti.



Imetyksestä: Esikoinen syntyi keskosena eikä aluksi osannut imeä tuttipullostakaan. Sitten ei jaksanut imeä rinnasta, mutta pullosta kyllä ja lopun voi arvatakin, ei oppinut koskaan rintaa imemään. Nyt ois toiveissa, et imetys onnistuisi. Ainakin puoli vuotta haluaisin imettää. Kauheet paineet on asiasta, vaikka kuinka yritän itselleni muuta väittää. Muutaman korvikkeen olen varmuuden vuoksi ostanut.



Nimistä: Täällä olenkin pari kertaa maininnut, että pojasta tulee Miro ja tytöstä Aada. Mulla on jo pitkään ollut vahva tyttöolo enkä osaa vauvaa poikana ajatella. Tyttöjen vaatteitakin olen ostellut, vaikkei etukäteen pitänyt. No, ainahan ne saa myytyä.



Edea+Pikkis 39+0 (POKS)

sitten myöhemmin, miten synnytys meni...en jaksa vielä...



Ei se olekaan aina niin itsestään selvää, että vauvan käydään synnyttämässä ja kolmen vuorokauden päästä päästään kotiin. Kyllä toi teho-osastolle joutuminen säikäytti.. Tajusin, että kaikki ei aina menekään hyvin, niin kuin itse haluaa..



Toivon että te kaikki saisitte vauvan " normaalisti" terveinä kotiin!



Äiskäliini taas

Dumle: kyllä se minun maha on oikeasti aika pieni, vaikka itse ottamani on kuva joten en tiedä onko oikea mitta. Olen itse 178cm ja kuitenkin painoa tullut melkein 14 kiloa, en halua edes ajatella mihin se on mennyt, huhhhh! Minun miehen kommentti: syö - syö, sinussa se näkyy (kun ruokahalu on mieletön). Esikoine meni siis 2 viikkoa yli lasketun ajan ja oli silti pieni, 2,8 kiloa. Pelkään että tämä vauva ei ole hirveän paljon isompi. (Vaikka itse olen ollut 4,5 kiloa syntyessä ja 10cm lyhyempi sisko sai 3kk sitten 4,5 kiloa painavan pojan, tiedäpä mistä se johtuu)



Nimistä ollut puhetta, meillä on molemmat mietitty. Kyllä heti sanotaan kaikille kun vauva syntynyt, ristiäisiä ei pidetä.



Kantoliina on meillä se pitkä trikoinen. Oli aika hyvää, sai ainakin imuroitu ja oltu kaupungilla, poika ei viihtynyt vaunuissa ennen 5-6kk ikää. Vähän vaivailollista oli se sitominen, mutta sen oppi nopeasti ja jopa mies pari kertaa kokeili. Eli suosittelen. Ja ei silitellä liinaa, talvella vaan oman takin (tai miehen takin) sisään, ne kantotakit hirveän hintaisia.



Sateinen ja harmaa on myös Länsi-Suomessa. Vaan 11 astetta ja tuntui että pitäisi laitta sukat jalkaan. Laitoin muuten jo takan! Tuntuu että kosteus 100 % ja kylmäkin, sisällä vaan 21c. Oltiin pojan kanssa aamulla kaupungilla, tuli ostettu taas kaikenlaista, ei kuitenkaan vauvan vaatteita, niitä on jo tarpeeksi. Mies soitti aamulla ja kysyi mikä on minun ranteen ympärysmitta, eli olisiko jotain lahjoja tulossa? Makaronilaatikko nyt odottele tekemistä, palailen taas.

Kewa 37+1

Onnea kovasti kaikille vauvautuneille=) Mulla on onnittelematta kaikki Piiusta Haikaranpolskaan saakka, mutta parempi kait myöhään kuin ei milloinkaan=)



Kiitokset Äiskäliinille, kun kävit kertomassa alkumatkastasi pikku prinssin kanssa. Varmasti kyllä ollut rankat päivät, mutta onneksi kaikki kuitenkin hyvin=)



Täällä osa olikin " panikoinut" , että mitäs jos kaikki ei menekään niinkuin pitäisi. Lukeudun itsekin näihin, välillä tulee mietittyä kaikkea kauheata... Onneksi mies on hyvä lohtu ja sillä sentäs " järki päässä" =) Osaa aina rauhoitella.



Nimistä täällä ollut puhetta. Meillä on oikeastaan molemmille nimet valmiina (mietittiin myös pojan nimi, koska ultran tyttö-ennuste oli kuitenkin niin minimaalinen, 51%). Harmittaa vain, että tämä pojan nimi (joka oikeasti on todellakin ihmisen nimi), on myös yhden kaverini koiran nimi!!! Onneksi kaveri ei asu kovin lähellä, joten ei varmaan hirveästi tulisi kiusallisia tilanteita sen suhteen, että hän huutaisi koiraa luokseen ja meidän poju sitten vastaisi tähän;) Mutta enemmän ollaan tuota tyttöä mietitty kuitenkin ja välillä masuun puhutaankin hänen nimellään. Tarkoitus olisi yrittää pitää nimi salassa ristiäisiin saakka, mieheltä kyllä varmasti onnistuu, mutta ite oon vähän semmonen " lörppöhuuli" ...=) En malttais pitää " hyviä salaisuuksia" =)



Omaa napaa sen verran, että yöt ovat tällä hetkellä ihan sieltä ja syvältä. En tajua mikä on, kun uni ei vain tule... Viime yönä nukuin ainoastaan 4.30-6.00 ja sen jälkeen aamupäivästä 10.30-12.00... Ei mitään supistuksia (tosin tänään ollut sitten vähän, johtuen varmaan väsymyksestä), jalkoja särkee jonkin verran, närästää ja vessassa ramppaan, mutta suurin syy on, että uni ei vaan tule!!! Oon aina ollut hyvä nukkumaan, joten tää on jotain ihan uutta. Isäni sanoikin aina, että vaikka seinät kaatuis ympäriltä, ni mä vaan nukkuisin, enkä huomaisi mitään... Meille on vielä tulossa appiukko yökylään perjantaina, stressaa jo valmiiksi, että miten tuon illan, yön ja aamun kanssa käy... Yritän nyt sitten tänään tätä rytmiä tasailla, enkä nuku päikkäreitä. Jos vaikka kävis siellä Cittarissa=)



Hyviä neuvoja kaivataan tuon nukkumisen suhteen, jos joltakin niitä löytyy...



Syksyistä tiistaita!



Poklo ja Papu rv 36+6 (jos nyt oikein muistan...)

Voin vain kuvitella, miten rankkaa teillä on ollut. ONNEKSI kaikki on nyt hyvin ja poju syykyssä!



Minä olen ollut aina lasten syntyessä sellainen leijonaemo, että en ole päästänyt vauvaa hetkeksikään pois silmistäni Raahasin vauvan aina mukana jopa vessaan ja suihkuun.:)



Joten voin vain kuvitella, miten kauhea tunne se on, kun ei saa olla vauvansa lähellä...



sparven ja pikkutiainen rv 38+5

Ensin Äiskäliinille: ihanaa että vauva voi nyt kuitenkin jo hyvin. Noi biliarvot on yleensä korkeimmillaan just 3. ja 4. päivänä syntymän jälkeen jonka jälkeen kääntyvät laskuun. Meillä kuopus oli valoissakin yhden vuorokauden kun ei laskenut. Sen sain ohjeeksi että tiheään syöttäminen kannattaa ja sitä maitoa pitää saada menemään aika paljon, jos vauva on kovin väsynyt eikä jaksa imeä kunnolla niin vauvan vaatteita vähentämällä saat hänet pysymään paremmin hereillä. Mulla ei silloin todellakaan oma maito riittänyt niinä alkupäivinä ja pullosta sitten juotettiinkin, olisko mennyt n. 700ml/vrk jos en ihan väärin muista, ja tuohon vielä ne vähäiset tissimaidot päälle. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.



omaa napaa: neuvolassa olin tänään, hemppaa ei otettu, verenpaine koholla, pissa puhdas, vauva liikkuu kovaa ja on oikein päin. Sykkeet huimat 192 ja siinä sainkin makoilla aika pitkään ennen kuin laskivat " sallitulle" tasolle eli 155-165. Vauvalla taisi vaan mennä herne nenään kun ensin harjoittelija kokeili vauvan asentoa (vähän kovakouraisesti) ja sen jälkeen vielä terkkakin ja sitten vasta kuunneltiin noita ääniä. Lisäksi vauva tuntuu inhoavan sitä jos minä olen selälläni, kylkiasennossa sitten nuo äänetkin tasottuivat mutta kovaa menoa oli vielä tunti neuvolan jälkeenkin.



Supistuksia tulee tasaisesti, mutta ei niin että tositoimiin pääsisi mutta eiköhän se tässä parin viikon sisään tule. Ohjelmaa vaan on niin paljon ettei tässä tiedä että missä vaiheessa sinne synnärille oikein kerkeis ;) Pojalla on 6v synttärit 9.9. ja ens viikolla pitää pitää jo kaverikekkerit torstaina. Tiistaina täällä on sirkus johon onneksi vanhemman pojan kummitäti vie molemmat. Keskiviikkona on pojan kilpatanssiharkat, sunnuntaisin uimakoulu ja mieskin menee maanantaina töihin. Tänään saatiin vauvalle sentään sänky haettua.



Nimistä oli puhetta. Meillä esikoinen oli Casper ihan synnäriltä asti. Pikkuveli sitten oli ihan erinäköinen kuin suunniteltu nimensä ja kulki vauvana ristiäisiin asti, Aleksi tuli nimeksi mutta toinen nimi eli Ukko on jatkuvassa käytössä, kutsuu myös itse itseään Ukoksi. Tälle kolmannelle on nimi myös valmiina jo, jos on poika niin Kosmo ja jos tyttö niin Peppi. Meillä isot pojat jo tietää nämä nimivaihtoehdot ja vauvaa aletaan heti laitokselta lähtien nimellä kutsumaan. Toiset nimet on vielä ihan hakusessa.



Mutta nyt lähdetään syömään miehen veljen luokse :)



minttupipsa rv. 38+1

Väsy on vaan koko ajan kova. Mulla kun hb:a ei ole mitattu kuin kerran, kun olen suurimman osasta ajasta käynyt äitipollillä ja sielä sitä ei mitata, niin aloin miettiin josko johtuis siitä. Monivitamiineja + rautaa kyllä popsin koko ajan ja lihaakin syön useasti. Yötkin nukun ihan hyvin, viime yönäkin 8 tuntia putkeen... Tiedä häntä, ehkä sen väsymyksen aiheuttaja on yleisesti vaan tää raskaus, joka toivottavasti pian päättyy.



Nimistä kun puhuttiin, niin meillä on nimi on ollut valmiina melkein alusta alkaen, joten tälle ei ole muodostunut mitään tekonimeäkään. Kaikki nimen jo tietävät ja tämä poikavauva on siis ihan jo valmiina osana tätä yhteiskuntaa :)



Peloista... Kyllä muakin välillä pelottaa, jos kaikki ei meekään niin kuin pitäis. Mulla tää raskaus on muutenkin välillä ollut henkisesti aika piinaa, kun eka oli riskipositiivinen seulantatulos, sitä seurannut lapsivesipunktio ja piinallinen 3 viikon tulostenodottelu ja sitten nämä sokeriarvot. Muutenkin kun on mieli herkässä, niin tokiahan sitä kaikki nämä ja monet muut pienenpienetkin harmitukset saa jonkinasteisen paniikin kropassa aikaseksi, jopa se, että ajattelen niin, ettei tämä kolmas raskaus/synnytys voi mennä hyvin, koska kaksi edellistä on mennyt niin hyvin. Yritän viljellä ajatusta siitä, että ennakkoon ei kannata kauheesti mitään murehtia, jos jotain tulee, katsotaan tilanne sitten uusiksi.



Äidinrakkautta monesti myös olen viime aikoina pohtinut. Silloin ensimmästä odottaessani mietin, kuin suloisen vaaleanpunaista sitä äidinrakkaus onkaan. Mutta valitettavasti totesin, että ei ole. Kyllä on koko ajan kaikkea huolehdittavaa ja asioista, joista huolestuu... Näin kun on vielä ylimääräinen hormoonilataus päällä, niin voi kauheeta tätä huolien määrää välillä :)



Imettämisestä huolestuin ensimmäisen kohdalla aivan valtavasti. Luulin, että imettäminen on maailman luonnollsin ja helpoin asia. Toisin kävi, maitoa ei tullut. Pumpulla (jota itse kutsun runkkupumpuksi :D ) vaivaiset 20mm sain aikaiseksi 5:ssä minuutissa. Telkkarissa, jokaisessa tienvarsimainoksessa ja kaikkialla luki sana imetys ja mä olin ihan hajalla. No, tuttelit tuli apuun ja neiti on siis nyt kohta 10v ja sairastanut elämässään vesirokon ja yhden flunssan, on 140cm pitkä ja ihana ja kaunis lapsi. Toisen lapsen kohdalla, mulla oli imettämisen suhteen jo 100%:sti rennompi fiilis. Neiti oli parempi imempään kuin ensimmäinen ja tiesin, että tuttelia tarpeen tullen löytyy. Eli lähtökohdat oli aivan erit, kuin ekan kanssa. No, eipä se imettäminen kuitenkaan sitten onnistunut, 2vkoa ja sitten maidon tulo vaan yksinkertaisesti loppui. Tämän kolmannen kohdalla en asiaa niin kauheesti ole edes miettinyt, katsotaan mitä elämä eteen tuo, tuleeko maitoa luonnollisesti vai mennäänkö tuttelikauppaan. Valitettavasti, mulla on välillä aika kovakin agre-fiilis " imettävät-äidit-ry:itä" kohtaan, jotka tuputtaa sanomaansa siitä, että imettäminen on ainoa ja oikea tapa. Tottakai, se on hienoa ja tärkeä asia, mutta ei siitä missään tapauksessa kannata itselleen taakkaa tehdä. Mulla on kaksi elävää esimerkkiä siitä, millaisia lapsia tutteleilla tulee. Ihan varmasti yhtä rakastettuja ja terveitäkin kuin imettämällä " tehdyt" . Ei siis paineita imettämisestä, maailmassa on monta muutakin isompaakin asiaa, mistä murehtia...



Mäkin tästä taidan lähteä sinne Cittariin kattoon sitä ihanaa pukua, mistä oli se kuvakin esillä, en vaan enää lahopäänä muista, kuka sen sinne oli laittanut. Mutta tiedätte varmaan, mitä tarkoitan :)



Voikaa hyvin mammat ja lähetelkää niitä suppareita tännekin päin. Mäkin haluun jo synnyttää!



Mammavirtahepo rv 38 + 4

Täällä ollaan, ja taas näin iltapäivästä ihan väsynä. Aamupäivä onneksi oli ihan pirteä ja mukava, kun oltiin asukaspuistossa ja oli vähän aikuistakin seuraa. Nyt tuntuu siltä, että joka paikkaa kolottaa ja on kauhean kylmä. Villasukat ja -takin kaivoin esille. lapset eivät jostain syystä tajua, että nyt on syksy ja ulko-ovi pitää pitää kiinni... Tuuletusta on tullut sitten vähän väliä.



Tämä viileä ilma on aiheuttanut pukeutumisongelman, kun ei ole monia pitkiä housuja, jotka menis enää jalkaan. Mutta ei kai tätä enää montaa viikkoa jatku, siis tätä masukasta elämää. Ja löysin yhdet unohtamani mustat perushousut, jotka vielä menevät.



Olikos se ainakin Colis, joka kyseli kantoliinasta. Mulla oli ekan ja tokan lapsen kanssa rintareppu ja kolmannen kanssa trikoinen hug-a-bub-kantoliina. Rintareppu joutaa mun mielestä suosiolla romukoppaan ja aion nytkin käyttää tuota trikooliinaa. Mulla on myös tuo Ergo-kantoreppu, eli sitten isompaa voi kantaa siinä. Mutta pienen vauvan kanssa kantoliina on ehdoton. Sen kanssa onnistuvat metsäkävelyt, minä kävin tuon kolmosen kanssa sienimetsässäkin. Talveksi vaan takkia päälle. Tosin mulla oli tuo kolmonen toukovauva ja ideaali aika siis kantaa vauvaa liinassa. Tuliko tarpeeksi mainosta? =)



Onnittelut minunkin puolestani haikarapolskalle, kaylightille, äiskäliinille ja pippurimammalle, vaikka osaa olen jo tainnut onnitella. Äiskäliinille tsemppiä tuleviin päiviin. Eiköhän se tilanne ihan pian tasaannu, että pääsette viettämään normaalia vauvantuoksuista arkea! Äläkä sitten urheile vieraiden kanssa, eli jos siltä tuntuu, siirrä vieraiden teillä käynnit hamaan tulevaisuuteen!



Mukavaa iltaa ja yötä muillekin. Kyllä kuulosti siltä, että rakkausvauva ainakin on jo hyvin lähellä huipennusta, siis synnytystä. Tsemppiä! Joko olet itse asiassa sairaalareissulla?



apinaemo 38+2

Iltapäivällä sitten kävin lääkärineuvolassa ja kaikki on edelleen niinkuin pitääkin. Painoa oli tullut nyt parissa viikossa 1,2 kiloa mutta mittaus olikin iltapäivällä eikä aamulla kuten aiemmin. Hemoglobiini oli noussut jo 120:een, jippii. Verenpainekin ihan siedettävä 113/69. Sf-mitta oli ponkaissut parissa viikossa kolme senttiä ja oli nyt 36. Lääkäri sanoi että vauva on kyllä iso ja kirjoitti koneelta Jorvin äitiyspolille " terveiset" . Eli soittavat kuulemma sitten sieltä jos haluavat näytille, mutta joka tapauksessa tieto on siellä odottamassa sitten kun mennään tositoimiin. Lantio on kuulemma ihanteellinen synnyttämistä ajatellen eli pitäisi mahtua ongelmitta. Vauva oli edelleen Rt:ssä kuten on ollut jo pitkään ja sykkeet 140+.

Omituiselle ololle ja kesäloman suppareille löytyi syy :) Paikat ovat jo pehmenneet ja suu oli sormenpäälle auki. Saattaapi siis olla niin että tytsy ymmärtäisi itse tulla ulos, kun kerran tilat ovat jo kovin ahtaat. Nyt sitten neuvolaa joka viikko, niin se aika vaan kuluu.

Äitini soitteli ja on tulossa tänne 9.9 ainakin muutamaksi päiväksi. Jeesimään esikoisen hoidossa ja vaikka vielä siivoilemaan. Voisin siis tilata tuon viikon alkuun sen synnytyksen kun hoitajakin olisi kotona ihan heti. Olisihan silloin sitten jo 38+ eli ihan mahdollistakin. Äiti muuten sanoi että hän sai aikanaan minut ulos siten että oli päivän syömättä ja tosi vähällä juomisellakin. Sitten ankaraa saunomista ja johan meikälikka oli ymmärtänyt että ulkona on paljon kivempaa. Tuota voisi sitten parin viikon päästä testata, hih!

Mukavaa tiistai-iltaa kaikille, täällä on ihanan rauhallista. Esikoinen lähti isänsä kanssa katsomaan jonkun työkaverin kissanpentua.

Huomiseen oi ihanaiset kanssasisaret!

t: Typykkä ja neiti syyskuu 36+5

Onnea vauvoille.

Äiskäliini; jaksamista vauva-ajan alkuun. Toivottavasti saat pian levättyä. On teillä ollut hurjat alkuvaiheet. Onneksi kaikki on nyt hyvin.



Peloista on ollut puhetta. Minua hirvittää nyt eniten isompien lasten puolesta. He odottavat vauvaa niin kovasti ja suunnittelevat miten halaavat ja suukottavat vauvaa. Jos nyt jokin menisi pieleen tiedän että olisin itse niin rikki että en jaksaisi kantaa lasten surua. Tämä ajatus on mielessäni nykyää tarpeettoman usein.



Olikos Apinaemolla Hug-a-bub (menikö oikein)liina. Minä sain juuri ystävältä sellaisen käytetyn ja pitäsi nyt videolta opiskella kuinka se sidotaan. Esikoiselle ostin Kanga-liinan ja se ei oikein toiminut. Lapsi painoi paljon vain toisella olkapäällä.



Pinnasängyn ostin käytettynä, koska se on meillä ollu vain rekvisiittana ja putoamissuojanan parisängyn vieressä. Olemme siis nukkuneet imetysajan perhepedissä. Pinnis voi olla sitten turvapaikkana vauvalle.



Kävin tänään neuvolalääkärissä. Meillä on kiva nuori lääkäri. Hän sai minulle suuren sf-mitan 33 cm. Esikoisella sama mitta oli viikolla 37 ja toisella ei koskaan kasvanut moiseksi. Järkytyin!! Paikat ovat kiinni eli mikään ei enteile synnytystä vielä lähiviikkoina. Nyt yritän kääntää ajatuksia siihen malliin että vielä menee useampi viikko mahan kanssa. Onneksi sain lähetteen taysin synnytystapa-arvioon. Saavat sitten viikolla 37 katsoa miten menee.



Nyt menen telkun ääreen.

Hyvää unta sisseille, syntyneille ja syntymättömille!

terv peikkoäet ja turkulainen 35+2

ONNEKSI Äiskäliinin perheessä nyt vihdoin on tilanne tasaantunut ja pääsette viettämään vauva-arkea.En pysty edes kuvittelemaan mitä tunteita olet(te)joutuneet käymään läpi takkuisen alun jälkeen mutta nyt tosiaan teillä on terve pikkuinen vierellänne,onnittelut:)



Mammavirtahepo ja Peikkoäet:ainakin kirjoitteli peloista.Niitä täälläkin podetaan.Ensinnäkin se että voiko vielä kolmannen kerran synnytys sujua ilman ongelmia,Suodaanko mulle vielä terve lapsi,mitä jos synnytyksessä vauvalle käy jotakin tai masussa ennen synnytystä...

Lapsille olen kertonut että mitä vain voi sattua ja että saamme olla kiitollisia jos saamme vauvan kotiin.En kuitenkaan ole mielestäni niitä asialla pelotellut vaan kertonut vain totuuden.

Juuri äsken kun peittelin 9vuotiaan sänkyyn hän kysyi että mitä jos vauva syntyy kuolleena.Vastasin että ei ajatella nyt silleen,vauva potkii masussa ja voi hyvin kaikki menee varmasti hyvin(lohdutin samalla myös itseäni).



Muo alkaa jo pikkuhiljaa nyppimään puhelinsoitot ja textarit että joko tuntuu että syntyy.Voi Per¤#¤%&kele tuntuu kyllä mutta ei synny!!

Olen kaikille kyllä sanonut että ilmoitellaan heti kyllä.Se ärsyttää kanssa että ei toivotella onnea synnytykseen(mun vointia kysytään kyllä).Mun ystävillä on lähes kaikilla lapsi/lapsia joten varmasti tietävät että tuntuu hyvältä jos äitiäkin synnytyksessä ajatellaan eikä vain lasta.Ja synnytyksen jälkeenkin tuntuisi mukavalta jos kysyttäis äidin vointia eikä vain keskityttäis vauvaan,myös sisarukset pitää huomioida varsinkin pienimmät kotikäynnillä ja mieluiten ennenkuin ryntää vauvaa katsomaan.Tämä on siis mun mielipide=)

Tää oli tällainen purkaus kun tänään on puhelin mulla aktiivisesti piippailut ja mieheltäkin kysellään että pääsee varpajaisia viettämään.

kyllä tämä pieni täältä tulee kun on tullakseen.Sitä 3 S.ää on tässä harrastettu,katellaan ny mihin johtaa (ja koska).

Tänään mulla on kipeitynyt myös häntäluu,liitoskipujen,nivusten hermosärkyjen,ja pukamien lisäksi.

Supistellut ei ole sen enempää tai vähempää kuin normaali päivinä...

No mutta sen olemme päättäneet että jorviin lähdetään nyt kyllä kun tulee samanlaisia pitkiä ja kipeitä suppareita tunninverran niin saavat sitten tarvittaessa avittaa tätä hommaa eteenpäin.



No mutta palailen huomenna taas.



Hyvää yötä kaikille SyySSisseille!Mies kyllä ihmetteli että mitä ihmeen SYYS sissejä ollaan kun taiseen tahtiin täällä elokuussa jo poksahdellaan:)

Pikaisesti piipahdan ilmoittamassa, että sunnuntaiset supistelut tuottivat tulosta - synnytys oli erittäin nopea ja helppo ja yllättävä, koska me ja kaikki läheiset ihmiset ajattelimme, että vauva syntyy joskus syyskuun puolivälissä... Mutta TYTÖN tyllerö syntyikin sunnuntaina puoli viiden jälkeen oltuamme sairaalassa n. 40 min...



Painoa oli vaivaiset 2870g ja pituutta 46cm. Raskausviikkoja oli kasassa 39. Kotiuduimme nyt illalla. Outoa olla nelihenkisen perheen äiti.



Väsy mutta onnellinen Enni ja tyttö 2 vrk