Mita pahaa siina on, jos isovanhemmat haluavat auttaa taloudellisesti lastenlasten vaate- ja tarvikehankinnoissa? Miksi saan kuulla aiheesta koko ajan kuittailuja muilta aideilta?

omat vanhempani ostavat lapsillemme vaatteita, antavat minulle ja miehelleni synttärirahaa yms. Äitini sanoikin minulle pari viikkoa sitten että heillä on isän kanssa velaton elämä ja rahaa jää tienesteistä yli niin säästöön kuin jaettavaksikin. Sanoi että hänestä on järkevämpää osallistua esim. lastenlasten vaate ja harrastushankintoihin nyt, kuin että varoja jäisi perinnöksi. Meitä on kaksi sisarusta ja molempia muistavat tasapuolisesti.

Anopin ja appiukon mielestä taas moinen ei tulisi kuuloonkaan, heillä tuntuu olevan elämän tehtävä saada pankkitilin saldo mahdollisimman suureksi, hyvä kun raskivat itse edes syödä.

maksajaksi. Minusta olisi tökeröä olettaa/vaatia, että isovanhemmat ostaa. Järkeväähän se on sijoittaa lapsenlapsiin, sehän on ikäänkuin ennakkoperintöä :) Kateellisia ovat muut mammat.

Santotaanko suoraan, että " kuinka kehtaat pitää lapsilla mummin ostamia vaatteita" vai onko se jotenkin hienovaraisempaa ja tulkintakysymys ehkä?



Olenkohan minä vain sinisilmäinen ja ymmärtämätön, kun en ole koskaan havainnut kenekään kuittailevan minulle mistään lapsiini liittyvästä. jos se on niin yleistä kuin täällä kerrotaan, niin onhan sitä täytynyt minunkin kohdalleni sattua...

Hän on myös ahkera kirppariostaja, ja suuri osa kirpparilöydöistä päätyy meille, sillä hänen lastensa lapsille ne eivät kelpaa.



Hän on itse arvioinut, että tyttärellään ja miniällään on huono itsetunto, ja siksi pitää olla lapsilla viimeisen päälle vermeet. Myös asuinpaikka saattaa vaikuttaa, pienillä paikkakunnilla merkkivaatteet on ehkä tärkeämpiä.



Meidän kolmivuotiasta ei vielä vaivaa itsetunto-ongelmat, ja hän painaa mielellään pitkin puistoja ja pihaa kirppiskuteissa.