Henkinen laiskuus > tyhmyys > ilkeys

Ensinnäkään älykkyyttään ei voi muttaa ihan helposti. Tietämättömyys ja mökkiytyminen tai joku muu vastaava on eri asioita eikä tyhmän synonyymejä.

ilman elimellistä sairautta tai päihteitä muuttua tyhmäksi? Eli menettää älykkyytensä? Tuskinpa vaan. Muilla sanoilla pitää asiasta puhua.

voisimme kysellä oletko sinä harrastanut henkistä laiskuutta ;). Mutta enpä taida viitsiä. Kerron vaan prosessin lopputuloksen: tämä aloitus on tosi tyhmä ja ihan pielessä.

tai sitten itsereflektioni on parantunut.. oikeasti kyllä pidän tyhmentymistä todennäköisempänä.



vielä lukiossa (ja sen jälkeen avoimen yliopiston opintoja tehdessäni) olin ihan älyttömän fiksu, tosi hyvä opiskelija, aktiivinen ja reipas ihminen kaikin puolin.



nyt vaan olla möllöttelen, suurin älyllinen ponnisteluni viimeksi kuluneen kuukauden aikana on oikeesti koskenut pyykinpesuainetta (fosfaatti vai zeoliitti? sama aine kaikelle pyykille vaiko vaipoille oma? neste vai jauhe?). olen siis tosiaan puntaroinut asiaa sen kuukauden eikä mulla oo vieläkään päätöstä tehtynä.



lisäksi tunnen itseni tyhmäksi, oikein fyysisesti tunnen sen jähmeyden mun aivoissa kun ajatus ei vaan kulje. en oo lukenut yhtään kirjaakaan moneen vuoteen.

supertyhmäksi. Henkinen laiskuus tyhmentää ihmistä. Taidot ruostuvat. Jos ei käytä tiettyjä osa-alueita aivoissaan, ne passivoituvat. Mm. masennus tunnetusti muuttaa aivoja.



Olen seurannut läheltä ihmistä, jonka olen nähnyt muuttuvan kuvaukseni mukaan. Teoriani on kieltämättä vailla suurta otantapohjaa. Ajattelemisen arvoinen kuitenkin.

Ja koska minulla ei ole muuta esimerkkiä tyhmentyneistä ihmisistä kuin itseni muutaman kotiäitivuoden jälkeen, ja itsekin olen pysynyt yhtä ystävällisenä kuin ennenkin, niin en voi oikein allekirjoittaa tuota ap:n väitettäkään.