***Pienten äidit 27.8. ->***

Tuntuu, että 2v3kk esikoisen kanssa tärkeimmät kasvatusmetodit ovat tällä hetkellä juuri nuo otsikossa mainitut uhkailu, kiristys ja lahjonta :( Kypsyttää kun JOKA PÄIVÄ kiukutellaan samoista asioista (ai miten niin kahden vuoden uhmaa?!?!) ja sitten me miehen kanssa sorrutaan uhkailemaan ym. Raskasta on siis juuri nyt!



Huoh, tulipa sitten taas kerran valitettua.



Kiva, että tuohon edelliseen pinoon oli tullut uusiakin kirjoittajia (taisi olla Pökkelö). Vertaistuki on tosi tarpeen aina tällaisina päivinä - mies on pitkään töissä ja minä koko päivän lasten kanssa kotona. Mietin jo miten ihmeessä jaksan ensi syksyyn asti kun ajatus oli että jäisin ainakin ensi kesän yli hoitovapaalle. Äitiysloma loppuu tammikuun loppupuolella. Esikoisesta menin heti " loman" loputtua töihin ja mies jäi kotiin vuodeksi. Nyt se järjestely ei onnistu.



*Masennusta ilmassa*

Terkuin,

Likk@ + poika 2v3kk ja tyttö 4,5kk

Meidän molemmilla pojilla on nenät vuotaneet nyt jo viikon. Esikoisella nuha (ja yskä) alkaa onneksi olla ohi, mutta vauva on vielä tosi räkäinen. Ikävää, kun pienen oloa ei pahemmin pysty helpottamaan! Suolatipat on kovassa käytössä, samoin Nenäfriida, mutta yöt ovat levottomia, kun nenä on tukossa.



Meidän on tarkoitus aloittaa ens viikolla vauvalla unikoulu (jos on siihen mennessä terve), kun täyttää 6kk. Herää edelleen 2 kertaa yössä aina suurinpiirtein samaan aikaan (tapaheräämistä) ja äiti alkaa olla aika väsy, sillä nyt parina aamuna vaavi on päättänyt, että aamu alkaa jo klo 5!! En tiedä johtuuko nuhasta vai mistä, mutta homman nimi on se, että itse en suostu nousemaan ennen seitsemää. Olen saanutkin vauvan aina vielä nukahtamaan, mutta siinä menee yleensä n. tunnin verran aikaa. Toivottavasti ei ole mikään jatkuva juttu.



Esikoisen kanssa kaikki sujuu ihan hyvin, mitä nyt pientä uhmaa on ilmassa. Mutta poika auttaa jo pikkuveljen hoitamisessa (mm. tänään keinutteli vaunuja kun itse pukeuduin) ja touhuaa pitkiäkin aikoja yksinään kun hoidan vauvaa. Oikein mallikelpoinen tapaus siis!



Itsellä on myös pientä syysahdistusta ilmassa, sillä miehellä on kyllä ens viikolla vapaata (jotta saamme unikoulun hoidettua...), mutta sitten seuraavan kerran vasta jouluna! Onneksi olen itse palaamassa alkuvuodesta töihin. Näin saan vähän muutakin sisältöä elämään (mitä kyllä kipeästi kaipaan, vaikka lapsiani rakastankin!).



Jaksamisia kaikille!



Pöppelö ja pojat (ens viikolla 2v10kk ja 6kk)

Pöppelö, kutsuin sua viestissäni Pökkelöksi :o)



Klo 5 aamuheräämiset kuulostaa tosi sissitoiminnalta! Toivottavasti teillä on unikoulusta apua. Meilläkin on aamut jonkin verran aikaistuneet, mutta ei *vielä* mennä noissa lukemissa.



Äh, esikoisen kanssa on tullut taas tänään väännettyä. Hän on keksinyt läpsimisen (mikä tietysti on kiellettyä) ja kiukuspäiten yrittää läpsiä minua kun ei asiat mene niin kuin hän haluaisi. Piiiiiiiiitkää pinnaa tarvitaan ja se kun ei ole koskaan ollut vahvin puoleni. No, osa viime päivien kiukuttelusta menee varmaa myös nuhan piikkiin. Sitä on ollut meilläkin.



G: Onkos muilla käytössä taaperoiden kanssa jäähypenkki tai jotain vastaavaa?

Meillä ei vielä ole ja siitäkin kai ollaan montaa mieltä. Toisilla varmaan toimii mutta liian pientä (2v?) ei oikein jäähylle voi laittaa.



Terkuin,

Likk@ ja poika 2v3kk ja tyttö 4,5kk

Heips kaikkki!



Melkein naurattaa, kun kuulostaa niiiin tutulta teidän jutut! Mutta toisaalta, tapahtumahetkellä, se 2-vuotiaan uhma ei huvita pätkääkään... Meilläkin tyttö (pian 2v5kk) on osoittanut mieltään aika tavalla; nakkelee mulle niskojaan, ei tottele, taistelu tulee melkein kaikista perusjutuistakin. Paras oli yksi päivä, kun hän ei *tietenkään* halunnut tulla pihalta sisälle. Kaiken kokeiltuaan hän lopulta hän keksi epätoivoisena, että haluaa tulla sitten k o n t t a a m a l l a. No joo, sitten kontattiin tovi (en voinut ottaa syliinkään kun vauva oli tapansa mukaan liinassa).



Likk@, mäkin mietin tuota jäähypenkkiä juuri tänään, kun esikoinen puri vauvaa aika kunnolla käsivarteen : ( . Jostain olen lukenut, että jäähyä suositeltais vasta yli 3-vuotiaille, mutta luulisin, että meidän esikko ehkä tajuaisi sen päälle jo nyt. Ei olla kuitenkaan vielä kokeiltu, ja tänäänkin " vaan" toruttiin tyttöä aika tiukasti siitä puremisesta. Anteeksi pyytämistä ollaan myös opeteltu viime viikkojen aikana, sillä meilläkin esikoinen on ruvennut läpsimään ja potkimaan - lähinnä minua.



Mulla vaihtelee pinnan pituus ja masennusherkkyys ihan päivästä toiseen. Eilen oli surkeaa, mutta tänään taas hyvä päivä, ja kaikki tuntui menevän mukavasti. Mulla vaikuttaa asioiden sujumiseen todella paljon se, miten rauhallisena onnistun pitämään oman mieleni. Se on ihan ratkaisevaa. Yritänkin ihan tietoisesti harjoitella tyynempään olotilaan pääsemistä ja siinä pysyttelemistä.



Hei muuten! Meidän vauva nukkui tänään vaunuissa aamupäivällä 1,5 tuntia ja iltapäivällä 30minsaa!! Toi puolikas tunti ei ole kovin ruhtinaallinen, mutta mahtavaa, että poika suostui vaunuihin! Luulen, että tykkäsi makuupussista ja viileämmästä ilmasta. Jes.



Monta asiaa oli vielä mielessä, mutta vauva tuolla ähisee eikä siis olekaan vielä yöunilla. Täytyy mennä, tsempit kaikille!



t. Ompunäiti + tyttö 2v5kk ja poika 3,5kk

No niin, ehdinpä tässä minäkin vähän kuulumisia kirjoitella...

(jos ei tuo vauva tuolla parstilla herää taas noihin ärsyttäviin kovaäänisiin mopoihin!)



Mua just nyt vähän ahdistaa tämä syksy ja talven tulo ja erityisesti kylmät sadekelit kun ei ole kivaa ulkoilla ja se pukeminen, mutta kaipa siihenkin taas tottuu. Joku muukin tuossa jutteli että vauva tykkää paremmin ehkä nukkua nyt kun on viilempää ja on sitä vaatetta enemmän päällä tuolla vaunuissa. Meilläkin ehkä näin.



Mähän oon tän koko kesän antanut sen nukkua vaunuissa vaan sisällä ja periaatteessa ihan ok nukkunutkin ja yleensä yhdet pidemmätkin unet on tullut, mutta nyt kaksi päivää on nukkunut jotenkin levollisemmin ja tosiaan heti tässä aamupäivässä on tullut ne pidemmät unet, mikä kyllä sopii hienosti kun nukahtaa tuolla ulkona ja siitä jatkamaan parvekkeelle kun esikoinen syömään ja päikkäreille. (Ja nyt taisikin herätä, jatkan kohta...)



Tulin takas, vauva tuossa sitterissä. Niin, kiva kuulla paperiliimaltakin että siellä on varsinkin vauvan kanssa helpottanut ja että ompunäidillä vauva ehkä alkaa tajuumaan sen vaunuissa nukkumisenkin :) Kyllä tämä tästä!!



Tuo meidän kohta 4kk vauva on kyllä alusta asti ollut aika helppo ja tällä hetkellä juuri niin kuin paperiliimakin totesi, ei tartte päivisin juuri erikseen huomiota, mitä nyt tässä touhutessa aina tulee kun kahden lapsen kanssa täällä on ja viihtyy lattialla ja sitterissä hyvin, erityisesti kun isoveli touhuaa lähellä ja aina tulee hymy tai oikein äänekäs nauru kun isoveli tulee lähelle jutteleen. Tästä hän onkin oikein otettu kun vauva hänet näin huomaa ja illalla nukkumaan mentäessä vauva onkin aina hetken isoveljen sängyssä vieressä ja tämä hellii ja halailee sisartaan (ja tietty aina välillä päivälläkin :)) On kyllä ihanaa katsella heitä!! On tullut aikas naureskelijakin tästä vauvasta ja oppi tällä viikolla kääntymääkin.



Mutta isoveli (2v9kk) aiheuttaakin sitten tällä hetkellä niitä ikävämpiä hetkiä, on kyllä jotain uhmaa meneillään ja selvästi ikään kuin alkoi pari-kolme viikkoa sitten. Eli välillä menee oikein loistavasti mutta sitten keksii ihan nyt mistä vaan jonkin aiheen kiukuttelulle ja se pitää sitten vaan antaa kiukutella. Ja sitten on tietty niitä kun ei tottele ja meillä on käytössä jäähy, oma sänky miettimispaikkana ja nyt on kyllä alkanut toimimaan. Poika on " oppinut" päiväkodissa pyytämään myös anteeksi ja sitä tarpeen tulle aina vaaditaan vaikka nyt syvällisesti ei sitä ymmärtäisikään. Nyt on erityisesti meneillään, en mä osaa, auta äiti sä-vaihe varsinkin kun vaatteita puetaan/riisutaan. Ja kun tarpeeksi kauan menee ja hän niin päättää, niin itkuksi ja raivariksikin asti se saadaan menemään. No, aika aikansa kutakin kai...



Muuten tämä kotona olo on nyt ihan kivaa enkä itsekään juuri nyt sinne töihin havittele mutta ensi syksynä on vähän pakko jos meinataan uudessa talossa asua. (Ja paperiliima, mäkin olen opettaja.)



Jaaha, vois kai mennä nyt tuon vauvan kanssa viettämään kahden keskistä aikaa kun esikoinen nukkuu päikkreitä. Silläkin nyt joku vähäuninen kausi meneillään, kun aamulla herää tuntia aiemmin ja nukahtaminen kestää päikkäreillekin vaikka luulisi väsy olevan... Mutta onneksi menee kiltisi nukkumaan ja pyörii ja juttelee itekseen sängyssään.



Meanku ja poika 2v9kk+tyttö kohta 4kk

Meillä ehottomasti on auttanu se et keli on viilentyny ni saa pukea vauvalle hyvin päälle ja topata vaunuun ni saattaa 2-3h unet kerran (tai kahesti n2h) päivässä nukkua, JEE! Se on luksuta. Ja vauva on NIIN tyytyväinen ku on hyvät unet nukkunu. Tässähän tulee taas ihan vauvakuume ku on niin helppoo (pari hyvää päivää takana ni heti on vauvakuume)!!! Sain lapset jopa helposti yöunille ku mies oli iltavuorossa, ne nukahti molemmat jo ennen kaheksaa!! Esikoisen huoneessa vauvaa imetin ja molemmat nukahti hetkessä. En uskokaan et se aina noin helposti käy mut ei se oo siis mahotonta niinku aluks epäilin...



Miuta ahistaa kans syksy sikäli et en aina jaksa lähtee ulos... Onneks esikoinen viihtyy sisäleikeissä. Poden huonoa omaatuntoa siitä etten patista lasta ulos ja varsinkaan vähänki huonommilla (jos on kova tuuli, kauheen kylmää tai YHTÄÄN tihkuttaa, en ite halua ulos lähtee) keleillä ite jaksais lähtee ulos. Onneks vauva nukkuu nyt aamusta hyvin ni kerkeis hyvin ulkoillakin tovin. Tosin tykkään laittaa ruuan tai tehä muita kotihommia aamusta ni sit ei aina ulos keretä. Eikä se nyt oo paha jos vauvan pienillä iltapäiväunilla ulkona vaan tovi ollaan, pääasia varmaan et vähän happea haukataan. En jaksa panostaa ulkoiluun nyt enempää, yritän vaan selvitä arjesta helpoimmalla tavalla.



Meillä kans vauva oppi tasan 4kk iässä kääntymään, se tosin hankaloittaa sikäli leikkejä et aina saa välillä olla kääntämässä takas selälleen ku ei vielä ite takas pääse. Vauva tykkää ja jaksaa jo pitkän tovin mahallaan olla. Tosin sit tulee puklua enemmän ku se nyt koko ajan mahalleen yrittää...



Samaa mieltä ku Meanku: sisarusten välillä on selkeesti joku juttu ja se on hellyttävää seurattavaa! Vauva seuraa esikoisen touhuja, esikoinen esittelee leluja vauvalle ja ne juttelee ja hymyilee toisilleen, ihanaa. Esikoinen suukottaa ja halaa, ei onneks pahasti oo vielä vauvaa satuttanu vaik monesti laittaa pään vauvan mahan päälle tai näyttää kasvoja " tökkivän" tms. Kovaa tekoahan ne vauvat on, äitiä vaan hirvittää välillä! Vaikka kyllä ne uskaltaa hetkeks olkkariin keskenään jättää. Esikoinen on poika ni sitä ei ehkä vauvat silleen hoidollisesti kiinnosta et haluis aina syliin tai muuten hypistellä vauvaa, riittää suukottelu ja lelujen esittely ja juttelu. Ja ihana miten esikoinen usein kysyy missä vauva on ja sanoo et vauva on ihana!



Meanku: mitä opetat? Ootko kauan ollu kotona, kävitkö lasten välillä töissä? Ite meen aikasintaan vuoden päästä syksyllä töihin. Kolmannesta lapsesta haaveillaan et välillä ois kiva töissä käydä ni sais sen 72pv palkkaedun! Kieroa mut ku on virka ni sitä on käytettävä hyväks ku kotona olemisesta ei muuten kauheesti makseta vaik se tosi tärkeetä " työtä" onkin.



Meillä esikoinen ei nuku päikkyjä, käy sit illalla 20 maissa nukkumaan ja nukkuu 12h. Välillä tuntuu et päikyt ois tarpeen mut en kerkee enkä aina voi enkä tosiaan jaksakaan nukuttaa ku se kestää kauan! Joskus nukahtaa autoon ja jatkaa unia sisällä mut sit saattaa olla tosi kiukkunen... Ois ihana jos päivällä ois ihan hiljanen hetki ku lapset nukkuu tai vois olla vauvan kaa kahen, seon luksusta sekin. Mut nyt vauva itkee, pitää mennä!

Tänään ei vauva nukkunutkaan niin pitkiä (vain 1h15min) aamulla, mutta nyt onneksi näyttääkin nukkuvan pidemmät kuin 30min uudestaan, joten se hyvä tietty. Isovelikin nukkui melkein 2h päikkärit ja yöunetkin ok, eli kannatti tänne valittaa niin heti parani :)

Vastaanpa nyt paperiliimalle, eli olen luokanopettaja joten opetan moniakin aineita ;). Ja tässä lasten välissä pääsin olemaan melkein kaksi kokonaista lukuvuotta töissä koska mies jäi esikoisen kanssa silloin kotiin kun hän oli sen 8kk ja koulut alkoivat 2005. Sitten olin sen lukuvuoden 2005-2006 ja nyt edellisen 2006-2007 äitiysloman alkuun maaliskuun puoliväliin saakka. Nyt olen sitten tosiaan tämän yhden välissä poissa ja ensi syksynä taas jatkamaan. Mites sinun kohdallasi ja mitä opetat? Tämä nyt ei varsinaisesti tänne varmaan kuulu mutta kyselen nyt kuitenkin jos se ei muita haittaa...



Meanku ja lapset

Mie oon aineenope, opetan kieliä lukiossa ja yläasteella. Tykkään työstä kovasti mutta nyt viihyn paremmin kotona; en tosiaankaan kaipaa kokeitten korjaamista yms suunnittelutyötä. Oon ollu töissä vuodesta 2001 ja pari vuotta sit sain viran ja ku keväällä 2005 jäin mammalomalle, palasin tietty aina kesäks töihin (!!). Syksyllä 2006 en raaskinukaan lähtee töihin vielä ja olinkin jo raskaana taas (sitä toivottiinkin) ja ku 2007 alussa töihin palasin kävin kirjaimellisesti siellä vaan kääntymässä ku loukkaannuin ja jäin sairaslomalle... Nyt ku muksuja on kaks, aattelin et jospa oisin kotona tosiaan sinne ku kuopus on 3 ellei meille oo se kolmas tulossa jossain välissä ni sit vois taas töissä kävästä et saa tosiaan sen palkkaedun...



Itseäni mietiyttää miten sovittaa yhteen työt ja lapset sitten ku töihin paluu koittaa ku on semmonen työ et sitä on vaikee jättää työpaikalle, aina on jotain suunniteltavaa ja korjattavaa... Sen vähän minkä töissä nyt kävin tuntu raskaalta ku tekemättömät koulutyöt paino kotona mieltä eikä sit toisaalta raaskinu koko iltaa tehä kotitöitäkään vaan halus olla lapsen kaa ja ku oli raskaanakin... Missä välissä sitä kerkee kaiken tekmään ja lasten kaa olemaan ja nukkumaankin ku ei viittis yötä myöten mitään koti/kouluhommia tehä?!?!? Onneks ei tarvinnu viimeks pitkin töissä olla! Asenteesta ja organisointikyvystä se on kiinni, uskosin. Ja riippuu varmaan siitäkin miten pieniä lapset on. Miehellä on vielä vuorotyö ni sekään ei oo aina sit samaan aikaan kotona ni se tuo oman " kivan" lisänsä arkeen...



Nyt on ihana olla kotona rauhassa ja tehä kotitöitä omaan tahtiin ja nauttia lapsista; töitä kerkeen tehä vielä 30 vuotta! Mietin sitäkii et jos lapset sairastaa ni on tosi hankala toteuttaa omaa työtään ku sijaiselle on tunnit melkein suunniteltava valmiiks et ne sais poissaollessani jotain aikaseks et pysyttäs aikataulussa ettei mee koko jakson suunnittelutyö ihan hukkaan eli samat hommat melkein joutuu tekemään vaik ois töistä pois, stressaava! Onki jo puhuttu miehen kans et se on ne päivät pois töistä sit ku lapset sairastaa, helpompi niin.

Joristaan me nyt sitten täällä tästä open työstä kun kerran aikaa on, muut saa lukea jos kiinnostaa :)



Mäkin tykkään kovasti työstäni noitten 1-6-luokkalaisten parissa ja aloitin hommat vuonna 2002 ja siitä sitten parin vuoden päästä jäin ekaa kertaa äippälomalle.



Ja sehän se onkin tässä open työssä että miten osais jättää ne työt sinne työpaikalle, sen kun joku kertois. Ne ekat vuodet kun lapsiakaan ei ollut niin todellakin tein hommia aina kotona, mutta sitten kun oli toi esikoinen miehen kanssa kotona, niin opettelin pikku hiljaa tekemään työt työpaikalla, jääden sitten sinne aina vähän pitempään. Tämä onnistui välillä, välillä ei...



Sitten viimeksi oli se vuosi kun olimme miehen kanssa molemmat töissä ja poika yhden lukuvuoden päiväkodissa. Silloin aloin oppimaan vielä paremmin tosiaan tekemään työt koululla ja suunnittelemaan seuraavan päivän aina etukäteen töissä. Ja kun jo kokemustakin oli jo vähän enemmän niin huomasin että ei kaikkeen aina niin paljon aikaa mennytkään kuin ekoina vuosina. Osasi ottaa vähän rennommin. Ja sitten sai kotona olla vaan pojan kanssa.

Toki työt on vähän kausittaisia, eli välillä enemmän hommaa (kokeita jne) ja välillä vähemmän. Sitten vaan hommia iltaisin.



Ja tuo opettajan töistä poissa oleminen lapsen tai itsensä sairastelun takia on aivan kamalaa!!! Kaikki pitää kuitenkin suunnitella sijaiselle (siis jos koulussa sellainen voidaan hankkia) jos haluaa että homma siellä toimii ja oma töihin paluu olisi sujuvampaa ettei tartte käydä kaikkia asioita uudestaan... Että se on kyllä EHDOTTOMASTI tämän työn niitä huonoja puolia. Sairastamisesta potee aina huonoa omaatuntoa, vaikka ei tietty tarttis.



Mutta kun nyt sitten palaan ensi vuonna töihin ja molemmat lapset menee hoitoon niin voisin kuvitella että se ihan hyvin onnistuu kuitenkin, pakkohan sen on ;)



Meanku

Heippa,



Enpä ole ennen tähän pinoon kirjoitellut, mutta vaikuttivat tarinat kovin tutuilta. Minulla on tyttö 2 v 2 kk ja poika pian 5 kk. Ihmeen " helppoa" on ollut, molemmat lapset ovat rauhallisia ja isosisko on tykännyt vauvasta kovasti. Mutta... kyllä tässä ihan tarpeeksi saa kotona olla keskenään lasten kanssa, joten joskus on hermot kireät ja tosissaan väsyttää. Meillä ei ole mitään mummoja tai muita sukulaisia tässä lähellä, joten ei paljon lomaa saa eli väsymys purkautuu sitten omaan mieheen.



Meidän pikkuinen on nukkunut öitä hyvin,mutta viime aikoina on mennyt tosi levottomaksi. Heräilee ekan kerran n. 00.30 (nukkumaan noin 21-21.30) ja siitä lähtien noin tunnin välein jotain kuuluu. Joskus rauhoittuu itsekseen, joskus tutilla ja usein taintuu vain imetykseen. En enää tiedä aamulla, kuinka monta kertaa olen yöllä herännyt, koska välillä nukahdan vauva vieressä, välillä pidän hänet tarkoituksella meidän sängyssä ja muutenkin olen jo ihan sekaisin heräilystä. Ei poju mitään valita, pyörii vaan sängyssä ja kolistelee laitoja. Ei sitä vaan kovin kauan viitsi kuunnella, koska ei kuitenkaan itse saa nukuttua ja jos vauva rupeaa huutamaan, pelkään että herättää isosiskon. Samalla on aamuherätykset aikaistuneet, vauva herää 6 ja 7 välillä yleensä. Päiväunet ovat toisaalta pidentyneet ja syventyneet, ihan kiva sekin. Ja molemmat nukkuvat yleensä päikkäreitä samaan aikaan iltapäivällä, mikä onkin tosi ihanaa.



Eli ei muuta valittamista, kunhan nuo yöt vähän rauhoittuisivat. Joskus vielä tyttökin käy yöllä äitiä katsomassa, suostuu kyllä siihen, että äiti vie takaisin nukkumaan, mutta usein siitä tulee vielä yksi extraherätys.



Meidän henkireikiä ovat seurakunnan perhekerho, avoin päiväkoti ja muskari. Vauvapoika on helppo tapaus - hänen kanssaan on helppo liikkua missä vaan, ja hän tykkää katsella ja seurailla elämää ympärillä. Ja isosisko tykkää myös päästä muiden seuraan, vaikka onkin aika arka luonteeltaan.



Olen ollut kotona esikoisen syntymästä saakka, ja töihin olen ehkä menossa vasta vuoden päästä. Tätä kotielämää jaksaa, kun on ollut tarpeeksi kauan jo töissä (eli 10 v. samassa työpaikassa). Ja kyllä pitkä työmatkakin vähentää töihinpaluun intoa. Aion yrittää tehdä sitten lyhennettyä työaikaa ainakin alkuun. AIka lailla tässä on kotiäitiytynyt - työt tuntuvat tosi kaukaisilta. Vaikka joskus äiti kiukustuu, niin kyllä noita lapsukaisia on pääasiassa ilo seurata.



t. Talvikki + lapset 2 v 2kk ja 5 kk

Kesän loppu vaan sujahti ohi, enkä kerenny käyvä yhtän ees lukemassa mitä muille kuuluu. Nytkään en jaksa/kerkee ed pinoja selaamaan, kiva et toiset on jaksanu kirjotella ja et pino löyty vielä :)



Miehen loma loppu ja arki alkoi; nyt iltavuorojen aikaan huomaa miten paljon se helpotti ku mies oli KOKO kesän kotona vaikkei tässä sisällä päivystänytkään vaan kaikkia hommia teki. Ihan jännittää miten saan lapset yöunille ku esikoinen ottanu tavaks nyt et toisen meistä (yleensä isin) on oltava sen huoneessa kunnes nukahtaa; ite oon yleensä vauvaa imettäny/nukuttanu samaan aikaan toisaalla. Jos ei homma minulta onnistu ni sit valvotaan ku mies tulee, sillä sipuli! Hyvin muuten muut rutiinit yksin lasten kaa sujuu (kauppaan en oo tosin vielä " uskaltautunu" ), pesut ja ruokailut. Vauvakin on ruvennu nukkumaan ainaki yhet pidemmät unet joko aamu- tai iltapäivästä ulkona vaunussa (viileet kelit ja pukeminen on helpottanu asiaa kummasti!) ni jää aikaa touhuta esikoisen kanssa. Ois mahis siis laitaa esikoinenki päikkäreille ku vauva nukkuu mut en jaksa sitä taistelua; valvokoot päivällä ni iltanukutus sujuu yleensä tosi helposti.



Esikoinen PÄÄTTI ite ettei vaippaa tarvi joten kuivaksi on opettelemassa; tosin nyt vahinkoja taas tulee mut ollaan sit kotosalla ilman housuja ni paremmin sujuu. Jännä miten laps vaan yks kaks ilmotti et nyt tulee pissa, haluun potalle! Nyt haluis sit vaipan ku viikon pottaan pissiny ja kakkinu mut en anna periks vaikka vahinkoja tuleekin, vaipattomuus on HELPPOA! Yöllä vaippa sentään on vielä. Vahingot kuulunevat asiaan ja niitä tulee varmaan vielä pitkän aikaa sillon tällön. Ei ressiä asiasta!



Esikoinen kiukuttelee niinku kaksvuotiaan kuuluukin, uhmaa ilmassa. Käytän ite jäähyä vaik ei 2v vielä sitä vissiin ymmärrä... Mut muuten tuntuu et ei oo keinoja! On opeteltu pyytämään myös anteeks mut ei se sitäkään varmaan ymmärrä...



Olikohan muuta mielessä... Kaiken kaikkiaan arki on ihanaa ku vauvalla on rytmi ja vauva osaa kääntyä ja lelut ja esikoisen leikit sitä kiinnostaa ni se viihtyy tosi hyvin, ei tarvi erikseen viihdyttää. Sen huomasin ku esikoinen oli poissa ni vauvan kanssa JOUTUI olemaan! Tyytyväinen vauva, en voi muuta sanoa, tyytyy kohtaloonsa seurata toisten toimia ja ku vähän hälle juttelee! Ihanaa niitten alkuvaikeuksien jälkeen. Kyllä tää lasten kaa kotona oleminen työt voittaa (opettaja oon) eli jään ehottomasti kotiin ens kevääks ku äloma tammikuussa loppuu ja kävi jo mielessä et en töihin ihan kohta menis, jos ois sinne ku kuopus täyttää 3v tai jos meille vielä se kolmas vauva joskus tulis... Siitä haaveillaan jo kovasti!



Mutta tässäpä tärkeimmät. Lisään mitä tulee mieleen. Oli kiva kuulla muista ja jatketaan samaan malliin. Jaksuja kaikille!



Paperiliima (2v3kk ja 4½kk)