¤¤¤ SUURPERHEIDEN vko 43 ¤¤¤

taas pinon merkeissä.



Tintukalle iso hali ja paljon voimia surun keskelle!



Meillä on koittanut jälleen arki, isot lapset palasivat kouluun ja mies töihin. Täytyykin illalla muistaa udella miten meni eka päivä uudella osastolla. Minä siis taas pienten kanssa kotosalla. Neuvolassa käytiin joukolla, ja ettei elämä ihan tylsäksi käy, niin tila-auto ryökäle ei inahtanutkaan aamulla (eilen ei ollut mitään vikaa)! Onneksi on tuo pieni vara-auto pihassa tällaisia tilanteita varten, vaikka joskus 3 auton pitäminen tuntuu turhalta kaikkine maksuineen. Ei onneksi montaa minuuttia myöhästytty, kun piti tuolitkin vaihtaa autosta toiseen. Ja th:kin oli vähän myöhässä.



(.) Kaikki kunnossa. Vauveli on tosi ylhäällä pää alaspäin, joka sitten puolestaan välillä tuo tullessaan ahdistavaa oloa, kun kaikki sisuskalut on keuhkoja vasten. Ja mikä lie hermo välillä vihoittelee istumista, kun liikkeelle lähteminen on ensin tuskaa. Nyt on ollut ihan ok pari päivää. Ne neuvolakuulumiset oli normaalit. Painoa on tähän mennessä tullut 7kg, ihan kohtuudella kai. Hb oli matalampi 123, joten ei se lasku ihan huuhaata ollut, kuten parin viikon takainen verikoe osoitti. Pissa oli puhdas ja RR samaa tasoa kuin ennenkin. Sf-mitta menee tasaisesti ylä- ja keskikäyrän välissä.



Vähän samalla jo puhuttiin tulevasta. Painoarvio on tulossa joskus rv 36, vaikka rasitus ei siihen aihetta annakaan. Lähinnä edellisten isot syntymäpainot. Ja sairaalaan tutustumisestakin oli puhetta. Synnytyssali kun on Seinäjoella muuttanut eri rakennukseen sitten viime käynnin, joten olis kiva käydä tutkimassa mihin mennä ja miten siellä toimitaan. Ja tietää ukko-kultakin olla oikeassa paikassa, jos mä oonkin osastolta mennyt. Th vain oli itsekin vielä ulkona, kun ei ole käynyt paikan päällä tutustumassa. Oli kyllä menossa, kun oli joku koulutus tulossa.



Mutta tässäpä näitä kuulumisia, pitää mennä vahtimaan läksyjen tekoa... Tai sitten antaa pelikieltoa, jos on karattu koneelle ennen aikojaan. Ah näitä äitiyden iloja. :D Hyvää viikkoa kaikille!

Äippä ja J-5 rv 27+4

Isot halit Tintukalle ja voimia päiviin. Toivottavasti tulet pian takaisin tänne.



(.) Tässä sitä on sairasteltu jo viikko eikä loppua näy. Eli sitä flunssaa. Ja täytyy toi hammaslääkärikin tilata kun on alkanut hammas oireileen. Mutta mietityttää mennä kun en anna koskea suuhuni ilman puudutusta ja en tiedä voiko puuduttaa kun on raskaana?! Mutta menen yrittämään, pakko, ei jaksa tätä särkyä. Ja olen tässä alkanut harjoitella yö kukkumista sillä olen jo pari viikkoa heräillyt yöllä kun ei vaan uni tule. Olen hereillä parikin tuntia. No tuleepahan luettua lehtiä ihan rauhassa. Ja on hiljaista. :)

Muuten masu asukki voi jo hyvin. Potkii todella paljon. Ihanaa! Nyt meille on sanottu kummatkin sukupuolet. Hauska tilanne. Eli emme nyt sitten tiedä kumpi sitten todella on tulosa. Ehkä pitäisi sitä 4D ultraa uskoa enemmän.



Mutta nyt töiden pariin. Mukavaa tiistai päivää kaikille.



Arkuli 25+2

Täälläkin yksi suurperheellinen, näköjään tuolla listalla ihan ensimmäisenä! Tosin vähän aikaa ollut ihan hiljalleen, kun näitä kiireitä piisaa ihan riittämiin...lukenut tosin olen aina silloin tällöin juttuja.

Koko perhe ollut ihan taudin keskellä! Kyllähän lapset jaksaisi hoitaa, jos itse on terve, mutta kun tuo taudin paha sormi pääsi minuakin osoittamaan. Ja yli kaksi viikkoa on tullut yskittyä ja aivasteltua. Vihdoin sitten passittivat lääkäriin, kun mies sanoi ettet sinä sillä suomalaisella sisulla enää pärjää, nyt on unohdettava leijonanluonne ja se että aika parantaa haavat ja alistuttava reseptilääkkeisiin. Viime viikolla sain reseptillä yskänlääkettä ja vielä päälle poskiontelo lääkkeet. Sattui niin että annostelin yskänlääkettä ensimmäisen kerrran niinkuin lääkäri sanoi, eli sen 10 milliä ja sen jälkeen kuljin kuin Andy Mc Coy, huumeessa koko illan...viimeinen kerta kun meitsi siihen pulloon koskee lääkärin ohjeiden mukaan...pillereitä olen ehkä syönyt neljä kappaletta, kun minä en ole mikään lääkkeiden käyttäjä!!! Ajattelen vain että kyllä se tästä ohi menee....ilman mitään särkylääkkeitä...niinhän se on synnytystenkin laita. Ei siellä mitään vaativia juttuja tarvita, kunhan on vettä ja poreallas niin hyvä. Sellainen pieni synnytyskipu on ihan tervettä tuntea. :-) eikö vain muorit?!



Kiirettä on pitänyt muutenkin. Koiranpentuja taas talossa viisi kappaletta, samoin työllistää tuo oma Toynpentu. Suunnitteilla vielä hakea urospentu Toy sellainen tuolta Tukholmasta ennen h-hetkeä. Tässähän tätä aikaa vielä riittää...kokonaiset muutaman viikkoa :-) Vatsa on tosin niin pieni että pystyvät helposti minut koneeseen ottamaan, kunhan eivät siihen todistusta tarvitse, että rouvalla on jo 36 viikkoa menossa...tosin en käy kuin kääntymässä ja hakemassa koiran, joten luulen sen onnistuvan aika hyvin.

Kylkiluut tosin vasemmalla puolella alkaa olla tiukilla, johtuu myös yskimisestä, että on joutunut jännittämään...

Siivousta tänään ja piiitkä kävelylenkki koirien kanssa metsässä. Tekee kutaa. Sais tämä vauva kuutonen jo tulla heti marraksen alussa ulos masusta, eihän tätä muuten jaksa enää kannella mukana. Tosin silloin jääpi vaaveli alle kolmen kilon...tosin meitsin kersat tulevat aina vähän etuajassa...



Uudet vaunut tulevat tällä viikolla, ja niitä päästään testaamaan nuorimmaisen kanssa (1v ja 6 kk) Tilattiin sellainen Phil and Teds Vibe malli. Toivottavasti toimii ja pelitää.



Pusut kuonoon kaikille.

Eihän tätä enää ole paljoa jäljellä, joten pois voihke ja valitus...kuitenkin sitä sitten kohta taas itketään vatsaa, jota ei enää ole... :-(



Riesa ja pien'

Aivan ihana ilma, olenkin poikien kanssa ollut pihahommissa koko aamupäivän. Vanhempi jäi pois eskarista, auttamaan minua kun tuo kyykkiminen on vähän niin ja näin, saatiin kukkasipulit maahan ja muutenkin pihaa siivottua. Vielä odottaisi hiekkalelut pesua ja varastoon viemistä. Jätän vain ämpärin ja lapion kuopukselle puistokäyntejä varten, muut laitan suosiosta jo pois. Korjasin jopa kuihtuneet pihakukat (hyvä minä) ja laitoin pelrgonit odottamaan talvetusta...täytyy vielä käydä miehen kanssa neuvottelut niiden säilytys paikasta :D ...talliin kun ei antaisi niitä mitenkään viedä.



Ihanan energinen olo, sen vain tiedän että illalla sitten kolottaa ja kivistää, mutta ompahan piha siisti ja odottaa vain sitä lunta ;)



Riesa; pieni vinkki, jos on taipumusta poskiontelo tulehduksiin niin se sellainen sarvikuono (nenähuuhtelukannu) on tosi hyvä juttu. En ole sen koommin tarvinnut antibiotti kuuria, on tosi kätevä ja räkä varmasti lähtee liikkeelle...ei kylläkään ole mitään kaunista katseltavaa. Käytän kannua keväisin siitepöly aikana ja välillä muutenkin.



Jaahas jos sitä keittäisi vaikka kahvit ja ihailisi haravoitua pihaansa.



JB72 kera KeKe:n rv 25....

JB72: Mistä sarvikuonosta kirjoitit? Mulla on nytkin tällä hetkellä poskiontelon tulehdus ja aika paha. Kolme päivää olen jo syönyt lääkettä eikä apua vielä näy. Ja mulla on taipumusta siihen tautiin todella usein. Mistä niitä saa ja miten niitä käytetään? Tiedosta jo nyt kiitollinen!



Todellakin joo syön kolmatta päivää lääkettä ja ei poski tunnu yhtään rauhoittuvan. Ja niinkuin Riesakin en ole mikään tapujen popsija. Yritän olla mahdollisimman paljon niin ettei tarvitsisi kuormittaa suotta pientä vauvaa masussa.

Tuntuu että toi vastustuskyky on ihan nollassa ellei jo miinuksella. Kaikki taudit tulee. Tulipahan taas valitettua huonoa oloa teille syyttömille. Anteeksi.



Jos vaikka menis vähäksi aikaa sohvalle makaamaan ja helpottamaan oloa.



Arkuli 25+4

jolla kaadetaan kädenlämpöistä ruokasuolalla terästettyä vettä toiseen sieraimeen ja se vesi valuu toisesta ulos ja räkä sen mukana. Paketissa on tosi hyvät käyttö ohjeet, kun tekniikan oppii on tosi helppo käyttää. Voin suositella lämpimästi.



Olen ostanut sen täällä apteekista eikä ollut kovinkaan kallis alle 15€ muistaakseni. Kannu on vähän sarven muotoinen siksi sitä kai sanotaan myös sarvikuonoksi. Ei kylläkään ole mikään uusi juttu, vaan ikivanha hoitokeino.



Netissä ainakin Allergiakauppa sitä myy

[http://www.allergiakauppa.fi]



Jalat, lonkat ja selkä eilisestä rehkimisestä kipeänä. Pikkuinen piti aikamoista rytkytystä yöllä enkä oikein saanut nukuttua. Mutta aamulla kuitenkin virkeänä kuin peipponen :D Taitaa rautalääkkeet tehota, hyvä niin.



Kotityöt kutsuu.



JB72& KeKe rv25

Kotipäivää vietän, itseasiassa jo toista sellaista. Kolmonen sairastui oksennustautiin joka onneksi kesti vain vajaan vuorokauden, kuumetta oli vielä eilen illalla, mutta tänään sitäkään ei enää näyttäisi olevan.



Koululaiset lähti eilen kaksistaan junalla mummolaan syysloman viettoon. Kotiutuvat viikonloppuna isovanhempien kanssa ja saavat sitten nämä pienemmätkin nauttia muutaman päivän ajan mummon ja vaarin seurasta.



Kuten näette meillä tämän sairastelun hoitavat ihan kiitettävästi nämä meidän kaksi pienintä lasta. Itse olen ollut kerran flunssassa tämän raskauden aikana (kop, kop koputan puuta) ja kaikkineen olen aina ollut todella "huono" sairastamaan, kuumettakin mulla on ollut varmaan kerran viidessä vuodessa. Joten sympatiat kaikille sairastaville täältä.



ON voi hyvin. Vasen kankku kiukuttelee, aamut on välillä aikamoisen jäykkiä. Onneksi töissä olen voinut edelleen olla ja elättelen toivoa että lomiin asti siellä sinnittelisin. Mulla alka loma 12.12 ja äitiysloma heti siihen päälle 22.12, joten eipä noita työaamuja enää kovin montaa olisi jäljellä. Ja kun teen vielä koko marraskuun töitä vain neljä päivää viikossa (no iltahommat jatkuu kyllä entiseen malliin kuutena iltana viikossa) niin sekin lyhentää viikkoa mukavasti.



Huomenna pääsen kampaamoon, kippii. Viikonloppuna (jos lapset on kunnossa) olisi tarkoitus keksiä jotain extrakivaa tekemistä pienten kanssa kun niin harvoin saadaan olla näin pienellä porukalla liikkeellä.



Jaksamisia kaikille!



KainoElvi ja kamu 25+6