Lue keskustelun säännöt.
Ei IHME, että näitä perhe- ja koulusurmia tapahtuu, koska
20.10.2008 |
jos ja kun sinulla on vaikeuksia ja kerrot niistä, saat armotonta halveksuntaa ja sinua latistetaan entistä enemmän virheistäsi. Elämme ja kasvamme yhteiskunnassa jossa vain pärjäävillä on sijaa. Kulissien ylläpitäminen voi vai käydä joskus ylivoimaiseksi varsinkin keskiluokkaisilla..ne taas ketkä ovat lapsesta asti eläneet karuissa oloissa ja perheen mainekin ollut mikä ollut, ovat oppineet kestämään ns. huono-osaisuutta.
Kommentit (28)
miten huonommin kerrot asioittesi olevan, sitä paremmin ihmiset suhtautuvat ja kannustavat. Mitä enemmän saavutat omalla työlläsi ja menestyt, sitä enemmän sinua lannistetaan. Arvatkaapa kaksi kertaa, että miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä seuraa lapsista, jotka tottuvat siihen että "kaikki" asuvat omakotitaloissa hyvällä alueella, omistavat vain merkkivaatteita, on pelit ja vehkeet jokaisella perheenjäsenellä ja lomat vietetään ilmastonmuutoksesta välittämättä jossain ulkomailla? Tähän kun lisätään vanhemmat, joilla ei ole aikaa eikä mielenkiintoa pysähtyä edes kuuntelemaan lastaan ja ennakkoluulot luokkaa "mitä ajattelisit, jos oman lapsesi opettaja olis velkasaneerauksessa, luottotiedot menneet, asuisivat kunnan pahamaineisessa kerrostalossa... Haluaisitteko sellaisen opettamaan lapsillenne??" (kyllä, ylempänä olevasta kirjoituksesta!)...
Kyllä mun lapsilla ja monella muullakin lapsella jotka omakotitalossa asuvat, on silti kavereita myös kerrostaloista, niin vuokra kuin omistuasunnoista.
Mä en todellakaan usko että mun lapset ovat nyt turmeltuneita sen takia että me asumme mukavasti mukavalla alueella. Tai että he saavat myös merkkivaatteita halutessaan. Mun lapsi on partiossa, tottakai mä ostan hänelle mielummin Haltin kunnon puvun, kuin Tarjoustalosta jonkun janina frostellin muotiluomuksen. Ja onneksi meillä on varaa lapselle se tarjota. Mä en todellakaan tunne syyllisyyttä asumismuodostamme tai siitä että voimme ostaa lapsille laadukasta.Mun lapset kyllä tietää että kaikki eivät asu samoin kuin me, ei kaikki kaverit eikä sukulaiset. Ei lapset tee asumisesta numeroa, sen tekee aikuiset ihmiset. Lapset ovat lapsia, ja heitä yritän myös parhaani suojella. Kovin vakavia asioita en heille kerro, toki asiosta jutellaan jos he sitä haluavat ja siihen on tarve. Mutta mun lapset saavat olla kuitenkin lapsia, ilman murheita ja huolia, minä en heille niitä rupea syöttämään. Lapset osaavat lukea ja ajatella myös itsenäisesti, omat lapset ovat 7- 11- ja 14-vuotiaat.
Mua kovasti suututtaa se että meidät vähän paremmin toimeentulevat leimataan lapsista välittämättömiksi tai että me ollaan ihmisiä joiden maailman pyörii vain oman navan ympärillä. Näin ei todellakaan ole. Mutta harva siitä varmaan viitsii edes ottaa selvää, täällä vaan panetellaan ja keksitään mitä uskomattomampia tarinoita. Esim. just että, lapsen ei ole hyvä kasvaa isossa omakotitalossa, parempi se on kasvaan vuokra-asunnossa huonolla alueella.
ihmisenä mukava, oikeudenmukainen, moraalinen yms. Ei se ole asuinpaikasta kiinni - meidän keskiluokkaisella pientaloalueella on monta sellaista hyvän sosio-ekonomisen aseman hankkinutta "hyvää perhettä", joiden vanhempia en tosiaankaan toivoisi lapseni esikuvaksi ja elämän taitojen opettajaksi - rattijuoppoja yms- jotka kuitenkin ovat tärkeissä johtotason tehtävissä ja nauttivat yleistä arvostusta.
Mielummin päästäisin lapseni jonkin sellaisen ihmisen oppiin, joiden henkilökohtaisia ominaisuuksia (en siis vain taloudellista elintasoa) arvostan ja kunnioitan, olkoon tällaisen henkilön talous mitä tahansa- omaisuus ja ihmisen henkiset ominaisuudet kun eivät korreloi keskenään.
Miksi meillä ei ole omaa firmaa. Nuo kysymykset tulee ihan siitä, että lasten kaverit vertailevat (mitäköhän vanhemmat puhuvat kotona lastensa kuullen?) tuollaisia asioita.
niin hyvin todennäköisesti lapsistakin kasvaa sellaisia.
Ei ole väärin asua ns. paremmalla asuinalueella tai ostaa lapselleen kunnon (=kalliimmat) ulkoilukamppeet.
Mutta jos niistä tekee ison ja elämää suuremman numeron tyyliin "meillä ei mitään Tarjoustalon rytkyjä ostella" niin tasan tarkkaan lapsi omaksuu saman ajattelutavan ja alkaa todennäköisesti vielä arvottamaan ja valitsemaan kavereitaankin sen mukaan mistä on vaatteet ostetut ja mikä auto perheellä on jne.
Pahimmassa tapauksessa sitten niitä Tarjoustalon kamppeissa kulkevia luokkakavereita aletaan kiusaamaan.
Eli miettikää vanhemmat vähän mitä arvoja opetatte lapsillenne. Se Tarjoustalon haalareissa kulkeva, vuokratalossa asuva lapsenne luokkakaveri ja hänen perheensä ei ole yhtään sen huonompia ihmisiä kuin tekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämän ja sen laadun mittareita ja ne jopa arvottavat suuresti sitä miten toisiin ihmisiin suhtaudutaan - ihmisarvoon siis. Ja tosiaan, jo lapset oppivat arvioimaan asioita ja toisiaan samalla tapaa.
Tuskin rahan valta on ollut näin kärjistettyä koskaan viimeisen 50-vuoden aikana kuin nyt, vaikka ihmiset ovatkin olleet varmaan aina raadollisia toisiaan kohtaan.
Tuleekohan tälle vastareaktiota? Osa ihmisistä ainakin etsii onnensa ja elämänsisältönsä muualta kuin rahasta. Huonoin tilanne on varmasti niillä, joille rraha ja asema ovat tärkeitä mutta joilla on pelko putoamisesta eikä psyykkistä joustavuutta nähdä itseään selviytyjänä ja arvokkaana ihmisenä itsenään - suorittajat näkevät oman arvonsa vain materiaalisten saavutustensa kautta.
Kun omaisuus menee oma arvo mitätöityy - se millainen on ihmisenä, kumppanina ja millainen on toisille ei auta oman arvokkuudentunteen säilymisessä, vaikka juuri ne tekijäthän tekevät ihmisestä ihmisen ja tärkeän, merkityksellisen.
Miten määrittelet terveyden?
Mielestäni terveys voi olla kroonisesti sairaalle esim. tasapainoinen hoito, hyvä olotila ja sairaus hallinnassa. Tai sinulla ei ole sairauden tunetta vaikka oletkin kroonisesti sairas.
Terveys voi merkitä monia asioita eri ihmisille...
_____Vierailija - 20.10.2008 14:09 (ID 862882)
mua jotenkin aina särähtää korvaan tuo "terveys on tärkeää"
Mitenkäs tuota korostat lapselle joka on kroonisesti sairas. Eikö tärkeämpää ole puhua elämänlaadusta, sairaskin voi elää hyvää elämää ja sairastuminen ei tarkoita elämän loppumista.____________
Ei ole ollut minkään sortin velkaa koskaan, ei asunto-, opinto- tai kulutuslainoja.
Opiskelin pitkään ja elin monella mittarilla mitattuna varmaan todella "köyhästi" mutta silti niin antoisasti.
Asun perheeni kanssa vuokralla kaupungin kerrostalossa, joka on ylläriylläri - rauhallinen ja kaunis.
Kulutuksen sopeutamme tuloihimme.
Materianpalvontaa, putkiajattelua ("on pakko ostaa OMA 200-neliöinen talo") ja statusajattelua kannattaisi harrastaa pikkaisen vähemmän tässä yhteiskunnassa...