***Maalismussukat vko 35***

Uskomattoman kuuloinen tuollainen karenssi. Luulisi, ettei ole edes laillista moista pitää. Ei kai kukaan sairastumiselleen mitään voi, jos siis oikeasti on kipeä, eikä taida kukaan uusi työntekijä mielellään sairaslomalle jäädä.

Onnistuin tänään jotenkin saamaan jalkani niin kipeäksi, etten voi päkiälle astua ollenkaan... Oli hölmö olla pitämässä koulutusta, kun venkoilin asennosta toiseen ja nilkutin, kuin ois pahemminkin jalka vammautunut. Toivottavasti huomiseen mennessä helpottaa. Toivottavasti saisin loppu viikon istua toimistolla tekemässä pöytä hommia. Olen kaksi viikkoa juossut joka päivä joissain palavereissa ympäri PK-seutua, olenkin siis ollut ihan puhki iltaisin.

Hävytön mieskin myönsi eilen, ettei oikein aina jaksa ymmärtää kuinka kurja olo mulla on. Olen sen kyllä huomannut, mutta oikein on itsekin pannut merkille. Sunnuntaina kun vuodatin sille järkyttävissä päänsäryissäni, että toivoisin voivani laittaa itseni hyllylle muutamaksi päiväksi. Mieheni ei tosiaan ole ihminen empaattisimmasta päästä, ei muuten taatusti lähtis hakemaan mulle keskellä yötä mitään jäätelöä huoltoasemalta. Itse hän on perinteisen miehen tavoin pikku flunssassakin lähes kuoleman kielissä.

Mutta juu. Omanapaista kirjoittelua taas harrastan.

Jee, ollaan(osa on jo) kohta neljännellä kuulla. Silloin saa jo maha pullottaa virallisestikin ja olla jo julkisesti raskaana oleva.

Aatu 11+2

Vasculille ja Sanelmalle suuret pahoittelut!! En pysty kuin kuvittelemaan miltä teistä tuntuu :( Toivottavasti pääsette asian yli pian jatkamaan elämää.



Nyt en olekaan kerennyt palstailla moneen päivään. Täällä oli puhetta miehen mukana olosta alun ultrissa. Oma mies mukana oli, hieman jännitin kyllä et jos se näkee itse tutkimusta, mutta jännitys kyllä unohtui heti kun ultraa katottiin :) Nt-ultra on sitten 2viikon päästä, sitä odotellessa tuleekin varmaan vähän stressattua..



Nyt ollaan jo aika monelle kaverille kerrottu, sekä molempien vanhemmille. Iloisia kaikki ovat olleet uutisesta :)



Nimimerkit on vielä hieman hukassa, kun harvemmin on tullut nyt palstailtua ja uusiakin on tullut mukaan :) Toi edellisen karenssihomma kyllä kuulostaa ihan ihmeelliseltä! Mutta minkäs niille voi, niin mennään miten voidaan.



Pirpana 9+6

Mutkin kutsuttiin Predon verrokkiryhmään (vaikka paino on juuri siinä ja siinä rajoilla, että kuuluisin tutkimusryhmään), samaten tuli pyyntö istukkaverenluovutukseen.



Aion osallistua, molemmista saa myös mielenkiintoista tutkimustietoa omaan käyttöön. Ongelma kuitenkin on se, että np-ultraan pitäisi mennä paperit täytettynä ja en uskalla täyttää niitä. Tuntuu, että jos täytän paperit ennen ensi maanantain ultraa, tuottaa se huonoa onnea, kun ei ole edes varmuutta, että mitään elämää löytyy.... Onko kenelläkään muulla tällaisia ajatuksia?



Mahan on pullahtanut oikein todenteolla ulos viime viikon alussa ja siinä on kyllä kauhea peitteleminen, kun en tietenkään ennen ensi maanantaita halua asiasta kenellekään kertoa (yllämainitusta syystä, vähän mielenvikainen kun olen :) ). Meikäläinen on sitten viimeiset puolitoista viikkoa ollut samassa paidassa töissä :)



T: Haltiakummi + Bägi rv 14 laskurin mukaan, rv 12 alkuraskauden ultran mukaan ja rv 11+5 Kätilöopiston mukaan (ettei asiat olisi liian yksinkertaisia)

Olipas pino pudonnut kauas! Mukavaa kuulla että monella on ollut hyviä ultrauutisia :) Kyllä vaan harmittaa kun saa odottaa ensi kuun loppuun sitä rakenneultraa kun muuta ei ole tarjolla.



Täällä on vointi jo hyvä, oksu saattaa tulla jos ipana on tehnyt vinkerät tuotokset vaippaan mutta muuten ei :D Kamala väsymys vaan päällä ja nukkumaan on pakko mennä jo 9 jälkeen että jaksaa tuon aamukukkujan kanssa (herää 6-7 välillä).



Syöttekö te muut jotain vitamiinilisiä? Mulla olis tuolla kaapissa mutta usein unohdan ihan kokonaan ottaa.. omituista kuitenkin että täällä niissä pillereissä on kuitenkin A-vitamiinia vaikka ovatki raskaana oleville.



Ultrista vielä sen verran että meillä myös oli mies mukana, ei olisi jäänyt pois mistään hinnasta. Eka ultra rv8 oli tietty alakautta mutta eipä tuo mitään nähnyt kun pään vieressä seisoi ja tuijotteli seinällä olevaa ruutua :) Toisessa ultrassa sama juttu, kysyi vaan että eihän toi satu kun kätilö sai pökkiä masua vähän sillä laitteella kun neiti vaan nukkua posotti :D



Nyt alkaa toi masu jo vähän näkymään, onneksi sisko laittoi kaikki lainassa olleet mammavaatteet alkuviikosta postiin niin ei tarvi noissa lökäreissä kulkea.



Mutta nyt aamupalalle ton neidin kanssa, muuten tulee kiukku.. :S





Mamasaurus ja Nacho rv 12+3 (niin pitkällä jo :O)

Pahoittelut ja paljon jaksamista keskenmenon kokeneille, se on kamala kokemus :(



Taas ollut pitkä väli kirjoittelussa, pahoinvointi vaivaa ja väsyttää...eilen hain niitä inkiväärikapseleita, toivotaan et niistä olis jotain apua. Tuntuu et pahoinvointi vain pahenee viikko viikolta.



Eilen oli lääkärineuvola, sydänäänet kuului hyvin ja kaikki ok muutenkin. Ultrattiinkin, mutta edellenkään ei viikot oikein selvillä, laite oli huono samoin kuvakulma. No tasan viikonpäästä on se np ultra polilla, niin sit selviää viikot ja laskettuaika, sit vasta pääsen lisäileen tietoni tonne listaan. Sen verta tossa eilisessä ultrassa näky, et jalat ja kädet viuhto, oli se niin ihanan näköistä :)))



Tuuli

Joku kyseli vitamiinipillerien käytöstä-mä olen syönyt ihan tavallista Multivitaa mitä ennenkin. Siinä ei oo A-vitamiinia. Nyt alko kyllä kiinnostamaan neuvolassa suositellut Multitabs Raskaus-tabletit, kun tän aamun lehdessä oli mainos että jos ostaa 25 eurolla Multitabseja saa semmoisen printti-T-paidan kaupanpäälle, se oli musta aika hauska. Ajattelin muutenkin vaihtaa niihin Raskaus Multitabseihin kun tuo purkki loppuu. Siinä tosin on paljon kalsiumia jota en tarviis kun juon maitoa ihan älyttömästi muutenkin.



Mäkin olin tiistaina lääkärineuvolassa, kuulin sykkeen ensimmäistä kertaa. Tai oikeesti, en mä oikeestaan kuullu muuta kun kohinaa mutta se lääkäri sanoo että hyvin kuuluu ja syke on 160 *noloa*

Ootteko te muut erottaneet itse sen sykkeen siitä kohinasta?



Muuten oli vähän kurja kokemus se lääkäri, se oli kauhean pahantuulinen eikä puhunut juuri mitään. Terv.hoitaja on täällä ainakin paljon mukavampi.

Syksyistä alkaa olla täällä itäisessä Suomessa, ruskaa jo ja kirpeä ilma. Miehen täti tuli käymään ja vei kaksoset mennessään! Siis leikkipuistoon jne... Saan minä tehdä kotitöitä ja löysinpä itseni täältäkin taas.

Niin, myös itse syön niitä Multitabs raskaus- vitamiineja, aina kun muistan.

Oletteko te muut oikeasti sisäistäneet että vauva on tulossa? Minä sitä välillä maistelen suussani että kevättalven vauva, se kuulostaa ihanalta, mutta jotenkin tuntuu vain että olenko oikeasti raskaana, tuleeko meille oikeasti vauva!? Varmaan se alkaa konkretisoitua kun liikkeet tuntuu, mulla vain se istukka kuulema etuseinässä niin ei niitä varmaan heti ole odotettavissa. Se oli silloin tyttöstenkin aikana melkein parasta kun ne ekat pienet hipaisut tuntuivat vatsanpeitteisiin!

Mulla kyllä vatsa pömpöttää jo kovastikin, en voisi enää millään laittaa tavan housuja jalkaan ja kesätopit ei tule vatsan päälle enää, jäävät rintojen alle hassusti!



Marjainka ja Sisu rv 12+3

Mun kokemus meidän terveskeskuslääkäristä oli vähän saman suuntainen. Hoiti rutiinilla kuuntelun ja tarkistuksen, ei hymyillyt tokaisi vaan että jaa tuossahan se syke on ja laittoi monitorin isommalle. Sellasta rytmikästä suhinaa se oli. Lääkärille ehkä jokapäiväistä mutta minulle ihka ensimmäinen kerta.



Käytiin NP-ultrassa viime tiistaina ja kaikki oli hyvin, ihmeellistä kuinka pienet jalat heilui ja jopa korvalehdetkin näkyi.. seuraavana yönä ei oikein uni tullut kun mietin niitä heiluvia jalkoja :D

Siitä Predo-tutkimuksesta...



Itse kuuluin siihen tutkimukseen viime vuonna kun neitiäni odotin.

Nyt kun sen olen kerran käynyt läpi en enää olisi siihen suostunut.

Olin lääkeryhmässä,ja kolmesti piti käydä antaan verta ihan tolkuttomasti, ja " huonoilla" suonilla se oli ihan pelkkää kärsimystä kun vaan tökittiin sil neulalla uudestaan ja uudestaan.Sitten synnytyksen jälkeenkin piti vielä antaa sama määrä verta...

Raskauden ajan vko' lle 35 piti syödä pillereitä, jotka eivät sopineet minulle koska aloin saamaan ihan spontaaneja nenäveren vuotoa,aikaan ja paikkaan katsomatta.Ei ollut kivaa istuu kahvilassa kun nenästä rupesi yhtä' äkkiä tursuumaan ihan hirveesti verta:(

Ja sitten vielä oli se psykologinen päiväkirja jota piti täyttää 2viikon välein.Samat kysymyksen toistuivat kerta kerran jälkeen...



Mitään palautetta en tuosta hommasta saanut vaikka olisi se ollut ihan " kivaa" saada jokin loppu palaute.



Hanan rv13+2

..iloisia ultrauutisia!

Anabela (vai olikohan se joku muu, olen niin huono näissä nimimerkeissä..) kyseli, että joko vauvan tulon on sisäistänyt. Ei sitä vauvan tuloa oikein osaa todeksi ajatella, minähän olen vaan raskaana.. :) Ehkä se sitten konkretisoituu, kunhan isompien hankintojen teko tulee ajankohtaiseksi ja kunhan vauva alkaa liikkua. Mies ei malttaisi odottaa, että lapsi syntyisi, mutta minä olen kyllä iloinen, että on vielä monta kuukautta aikaa nauttia raskaudesta ja kypsytellä ajatusta vauvasta, etenkin kun ensimmäinen on tulossa. Ei sitä osaa kuvitellakaan, miten paljon elämä sitten muuttuu.



Osaatteko sanoa, mistä iso maha tässä raskausvaiheessa johtuu? Näytän siltä kuin olisin paljon pidemmällä ja mahaa on enemmän navan ylä- kuin alapuolella. Joko kohtu työntää sisäelimiä, vatsalaukkua ym. ylöspäin vai voiko olla pelkkää turvotusta ja nesteen keräytymistä elimistöön? Eikös se kohtu ole kuitenkin vielä tuolla navan alapuolella.. Eräs ystäväni halusi kovasti kosketella vatsaani, niin nauroin, että kyllä ne taitaa olla minun läskejä eikä vauva mitä hän silittelee.

Me olimme juuri viimeisen lomaviikkomme mökillä. Sää muuttuikin viikon aikana tosi syksyiseksi. Tosin sään viileneminen hiukan helpotti oloani. Aurinko ja lämpö on tehnyt koko alkuraskauden erityisen pahaa. Tosin ei tämä elo vieläkään ruusuiseksi ole muuttunut; väsyttää ja oksettaa edelleen. Jokunen muukin oli saanut kutsun Predo-tutkimukseen. Mä en aio osallistua siihen. Itsellä kun korkea verenpaine muuutenkin ja saatan joutua aloittamaan lääkityksen siihen jossain vaiheessa raskautta. Joten en ainakaan missään nimessä halua kahta lääkitystä päällekkäin. Olen muutenkin todella lääkevastainen ihminen. Nytkin koitan pitää akupunktiolla ja joogalla tuota verenpainetta kurissa. Sain ekan kunnallisen ultara-ajan 10.9 eli silloin mulla alkaa 13.raskausviikko. Sitä odotan innolla.

Meidän 17v vanha kissarouva nukkui pois reilu viiko sitten. Onneksi selvisin yhden illan itkuilla (kissa oli ollut jo pitkään sairas, joten olin osannut vähän varautua asiaan). 1v6kk poikani on kysynyt vain kerran kissaa eli onneksi hänkin on vielä niin pieni ettei osaa erityisemmin kaivata ja surra. Saapa tuleeko meille keväällä myös kissavauva!



Parempia oloja kaikille!

johonkin vauvaperhetutkimukseen. En aio osallistua kumpaankaan, koska aika eika kiinnostus riita paivakirjojen kirjoittelemiseen. Jos tarjoaisivat jotain ekstraa (esim. ylim. ultria) tutkimuksiin osallistuville, niin uskoisin etta useampi osallistuisi...

Siinä predossa ultrataan samalla kertaa kun on ne varsinaiset 2 oikeaa " pakollista" käyntiä.Vauvaa ei katota vaan verisuonia siellä kohdussa ja napanuoran virtauksia.



Yksi ylimääräinen ultra siihen kuuluu ja se oli suuri pettymys: Viikkoja oli jo yli 20 jotain,en muista tarkalleen,ja olin iloinen että näkisin vauvan isompana,ni ei mitään vauvaa näytetty...Kesto max 10min.

Ihan turha käynti a' 22¿!!



Hanan

Meillä ainakin Predo-tutkimuksessa on pari ultraa enemmän, jos siis pääsee johonkin tiettyihin ryhmiin niistä kolmesta. Olen ollut pitkään kahden vaiheilla, mutta päättänyt viimein olla osallistumatta. Yhtään ylimääräistä stressiä en nyt kaipaa.



Pitkästä aikaa päivä, kun pää ei koko ajan särje. Lääkkeillä kerrankin pysynyt poissa kokonaan, vaikka 11 aikoihin alkoi taas hiipiä. Mutta ensimmäinen kerta viikkoon, kun ei ole aamusta jo tarvinnut alkaa niitä syömään. Ihan kiva, kun on tänään vuosipäivä, niin jaksan laittaa meille hyvää ruokaa. Huono olo on hellittänyt! Kuvotusta on kyllä vieläkin, mutta se liittyy selvästi voimakkaisiin pääkipuihin.



Viikonloppuna pitäisi mennä juhliin. Oli hirveä vaateahdistus eilen. Maha on valtava ja turvonnut pallo, ilman että se kuitenkaan olisi ihan vielä sellainen raskausmaha ja hävettää sanoa, että ei tässä nyt vielä niin hirveän pitkällä olla. Tiedän jo entuudestaan, että saan valtavan mahan! Olen todella lyhyt selkäinen ja pullautan sen lapseni kokonaan ulos, kun se ei minnekään sisuksiin mahdu. Ensimmäiset raskausarvetkin tuli jo rv 20 viimeksi.



Enää pari päivää, niin on jo viikko 12. Se on jotenkin hienoa... Ensi tiistaina on se ultrakin jo. Aika on mennyt ihan siivillä.



Aatu 11+5

..pitkästä aikaa...



Tänään oli neuvola, vauveli oli kunnossa ja sydänäänet näky...Jotenkin pelotti mennä kuuntelemaan tota vointia sen viime lauantaisen verenvuodon takia... no pääasia et kaikki on hyvin...



Ollaan miehen kans mietitty tota lapsivesitutkimusta... onks kukaan käyny läpi sellasta? Kiinnostais kovasti kuulla kokemuksia...



nyt alkaa esikoinen tympääntyy sen verran pahasti et pakko lopetella...

tämmönen pikavisiitti...



sippu& tirri 10+2

Mulla oli eilen lääkärineuvola ja siellä kuunneltiin vauvan sydänäänet ja hyvin kuului:)



Mua kyllä tympii paljon kun taas pitäis mennä otattamaan jotai ihme kokeita,koska muuten mä joudun eristyksiin kun menen synnyttämään,niin se ainakin väittää..ja sitten ku ne samat kokeet pitäis ottaa kahteen kertaan..



Pahoittelut keskenmenon saaneille!!



tytöt040507 ja masuvauva rv 12+4

...keskiviikkona: meidän vauva on kuollut. Neuvolassa ei saatu sydänääniä kuuluviin ja mentiin Taysiin, jossa lääkäri katsoi ultralla. Sydän ei enää lyö... Kaikki muu on kunnossa, vauva on maailman kaunein näky, nöpönenä ja suloisimmat kasvot - mutta sydän ei lyö. " Ei!!!!!" oli mielessä ensimmäisenä, mies lyhistyi mun masun päälle itkien ja huusin hysteerisenä. Tämä suru on jotain niin käsittämätöntä, sitä ei voi sanoin kuvata, joten en edes yritä...



Eilen sain ensimmäisen lääkkeen, jonka pitäisi valmistella tulevaan, huomenna menemme osastolle ja käynnistetään Cytotecilla... Vielä siis hetken saamme pitää pienen kanssamme, sitten hänet viedään meiltä pois.



Naksu, K ja pieni enkelivauva

Miten kamalan pahoillaan sitä voi olla! Itku kyllä tuli kun ajattelin justiinsa että täytyykin kattoa jos olis ultrassa käyneet laittanu viestejä.. Hirveästi voimia ja jaksamista molemmille! :( Ei oikeen osaa edes lohduttaa..



Halauksin,



Mamasaurus

Olen kyllä kamalan pahoillani ja pahoittelut myös muille vastaavaa kokeneille! Kamalan paljon meille on huonoja uutisia tullut viime aikoina. Kurjaa! Toivottavasti alkaisivat huonot uutiset jo hellittää kun monilla on jo kohta 12 viikkoa ja np-ultra takana.



Voisiko joku päivittää sen LA-listan, ei oo pitkään aikaan näkynyt tossa etusivulla? Mä olen jo vähän tippunut kärryiltä keitä kaikkia meitä täällä (enää) on.



Eilen olin pitkästä aikaa " ulkona" , ensin ravintolassa syömässä ja sitten keilaamassa. Ei ollu ehkä maailman paras idea vetää ensin napaa täyteen ja sitten ähkiä painavan keilapallon kanssa. Tuli ehkä vähän tukala olo ja masu vähän kipeäksi. Mä en ollut varma suositellaanko keilaamista kamalasti kun siinähän on vähän " repäiseviä" ne liikkeet mutta en ollut suoranaista kieltoakaan nähnyt niin päätin mennä. Mutta toisaalta ei se olis varmaan missään tuntunut JOS ei olis ahminut niin kovasti sitä ennen.. Hyvä että mahduin auton ratin taakse kun oli kotinlähdön aika.



Onko teillä muilla mahat selvästi kasvanut? Mulla ei ulkopuoliset kyllä varmaan näe mutta itse kyllä tuntee. Ja tissit kasvanut varmaan kaksi kokoa, vaikka on isot muutenkin. Tunnen oloni lähinnä käveleviksi tisseiksi. Mulla on semmoinen musta tiukka kevät-ja syksytakki jota käytin ekaa kertaa tänä syksynä eilen, ja puristi mahan ja tissien kohdalta ihan sikana varsinkin istuessa. Äitiyshousut on kyllä mukavimmat käyttää, tavallisista pitää aukaista nappi ettei kiristä. Farkkuja en oo ees viittiny laittaa päälle pitkään aikaan.



Tulipas mulla nyt tekstiä! Nyt tarttis varmaan lähteä ruokakauppaan! Hyviä vointeja kaikille!



cotine rv 13+2

Olen niin kamalan pahoillani puolestanne!! Jotenkin olin minäkin niin valtavan onnellinen teidän puolesta, kun teillä viimein tärppäsi. Suru on varmasti sanoin kuvaamaton ja toipumisaika on pitkä. Haluaisin kuitenkin uskoa, että elämä voittaa ja teillekin suodaan vielä uusi tilaisuus.



Paljon jaksamista ja haleja teille!



t.Aleida