Sain juuri kuulla lapsen kuolleen kohtuun, rv 16+2. mut laitettiin kotiin

Olen todella pahoillani puolestasi, ap! Voimia suruun.



Ensinnäkään yksikään ultraaja ei saisi toimia noin, miksi tollaisten tolvanoiden annetaan työskennellä tilanteissa, jotka ovat tutkittavalle äärimmäisen herkkiä? Toimistohommiin ko. tapaus ja äkkiä..



Toiseksi muistelen, että ystäväni, joka sai keskenmenon viikolla 11, passitettiin kotiin, ja kun joutui kipujen ja hurjan vuodon takia takaisin sairaalaan, todettiin että kotiinlaitto oli ollut jo alkujaan hoitovirhe (raskaus liian pitkällä). Sinuna kyllä soittaisin osastolle jos yhtään tuntuu turvallisemmalta mennä sinne.

neuvolassa th ei löytänyt sydänääniä, soitti heti äitiyspolille, jossa lääkäri käski tulla seuraavana aamuna vastaanotolle.



Minä menin yksityiselle lääkäriasemalle, jossa tehtiin uä, ja sikiö todettiin kuolleeksi. Myös ultran tehnyt lääkäri soitti polille, jossa sama heppu käski palata asiaan seuraavana aamuna.



Minut laitettiin kotiin päiväksi + yöksi, tietäen että kannan sisälläni kuolutta lasta, joka minun pitää synnyttää seuraavana päivänä.



Seuraavana päivänä menin polille, laittoivat tabletin kohdunsulle ja käsivät mennä vielä KOTIIN odottamaan synnytyksen käynnistymistä. Kotona olin 14h, jonka jälkeen synnytysosastolle synnyttämään. Minulle tuotiin portatiivi vuoteen vierelle, johon neuvottiin lapsi synnyttämään.



Vaikka tuosta on jo aikaa, tämä on edelleen järkyttävänä tapahtumana mielessäni. Raskausviikkoja oli 20+4. Patologisessa tutkimuksessa sikiön kohdun sisäiselle kuolemalle ei löytynyt syytä.



Vomia sinulle

Toinen oli n.10v. sitten ja silloin sain suoraan kaavinta ajan. Ensin siis olin normaalissa ultrassa rv.12 jossa ei sydänääniä löydetty. Tämän jälkeen minut lähetettiin sairaalaan (kys) uuteen ultraan jossa varmistettiin,että sydänääniä ei varmasti löydy. Sitten sain pillerit kotiin jotka pehmentävät paikkoja ja seuraavana päivänä tehtiin kaavinta.



Toinen keskeytynyt keskenmeno oli rv.8+ (n.2v. sitten).Yksityisellä olin tuolloin ultrassa jossa sydänääniä ei löytynyt ja alkion koko vastasi 6+ viikkoja. Tuolloinkin minut lähetettiin sairaalaan jossa varmistettiin että sydänääniä ei todellakaan löydy. Tja silloin sain pillerit mukaan kotiin. Olisin halutessani saanut jäädä myös osastolle. Minulle sanoi gynegologi tuolla Kysissä ,että koska on alle rv.9 saa mennä kotiin. yli 9 viikkolla ollaan aina sairaalassa.

Itselläni tuokin tyhjennys päätyi lopulta kaavintaan,koska alkio ei ulos tullut pillereistä ja todella rajusta vuodosta huolimatta.



kivut ei minusta olleet mitään valtavia. Itse pärjäsin buranalla ja panadolilla, vaikka varuiksi olin saanut myös tramal reseptin.

miten sun tulee toimia. Mun mielestä olisi parempi, että saat vielä uudestaan tiedon jostakin, siis myös ohjeet, miten toimit, jos keskeytyksessä tulee pulmia.

Itselleni tehtiin hyvin huonoennusteisen kromosomihäiriön takia keskeytys sairaalassa viikolla 15. Ikävää, että sut laitetaan kokemaan tuo kotona. Meillä keskeytys oli naistentautien osastolla, olisiko teidän sairaalassa vastaavaa paikkaa, jonne voisi soittaa? Saisitko koottua itsesi moiseen puheluun?

Ilmeisesti sinulle ei edes kerrottu, minkä kokoiseksi sikiö on ehtinyt kasvaa, mutta voi hyvin olla, että sillä on jo "kaikki kohdallaan". Itse näin omani tuolloin sairaalassa, en ensin ollut varma, haluaisinko katsoa, mutta ei siitä haittaa sitten ollut. Näin, että sikiö oli tavallaan "valmis", mutta vielä kovin pieni ja selvästi hyvin hauras.

Mulla keskeytys sujui hyvin vähin kivuin ja nopeasti, pari kipulääkettä ehdin syödä. Eikä kaavintaa tarvittu. Ainahan ei kaikki suju näin, mutta haluan lohduttaa, että kauhutarinat eivät ole koko totuus keskeytyksestä, asiasta liikkuu ehkä jopa vähän urbaanilegendoja täällä netissä.

Olo siellä sairaalassa ei ole yhtään parempi, kotona on kyllä helpompi rauhassa itkeä kuin jossain 4 hengen huoneessa jossa voi vieressä olla keskeytys tai syöpäpotilas.



Menet vaan heti takaisin , jos vuoto tai kivut ovat runsaita.

Kipu oli aivan valtava. Polille ei ollut asiaa päivystysikaan ja kotona minulla ei ollut parasetamolia. Kipu vei lopulta tajun ja makasin vuotavana kylpyhuoneen lattialla. Minulla ei ollut myöskään mitään siteitä tms. kotona, koska ei ollut ollut kuukautisiakaan moneen kuukauteen.



Supistusten välissä konttasin pyyhe jalkojen välissä etsimässä särkylääkettä ympäri kämppää ja yhden laatikon pohjalta löytyi vanhoja migreenilääkkeitä, joista sain hieman apua.



Kaksi synnytystä tuon jälkeen kokeneena sanoisin, että synnytyskivut olivat hallittavammat. Keskenmenokivut loppuivat melko pian sikiön poistulon jälkeen.



Seuraavaksi päiväksi oli kehotetty tulemaan polille (kun soitin vielä uudestaan toiseen sairaalaan eli Kätilöopistolle; tyly kohtelu oli Naistenklinikalta) ja siellä oltiin toiveikkaita, että "tuollainen pieni verenvuoto" siis noin kuuden tunnin vuoto ja supistelu sekä sikiön poistulo on "ihan normaalia raskaudessa" ja "vauva varmaankin voi hyvin".



Uskoni terveydenhoitojärjestelmään horjui tuolloin todella pahasti.



Tsemppiä aloittajalle ja älä epäröi mennä sairaalaan, jotta saisit kunnon lääkityksen.

Mulla oli km samoilla vkoilla ja mulle tehtiin tyhjennys sairaalassa. Musta on vähän outoa, että laittoivat sinut kotiin.

että "ei ole mitään järkeä mennä osastolle kun vasta sitten jos kivut ja vuoto on hallitsemattomia", niin tiedättehän, että noin pitkälle edenneessä raskauden keskenmenossa voi vuoto muuttua äkkiä vaaralliseksi? Itse en ottaisi mitään riskejä tuollaisessa tilanteessa! Suorastaan raivostuttaa tämä nykymeno, jossa on mahdollista jättää nainen henkisesti ja fyysisesti heitteille!

Tietty henkiset tuskat oli kovemmat. Ja keskeytys oli 17+4

Mies tuli äsken töistä ja kävi hakemassa apteekista ne panacodit, joita otin nyt yhden.

Oispa vielä jotain rauhoittavaa, oon niin paniikissa, rikki ja ahdistunut, sekä pelottaa mitä vielä edessä :(

Tosiaan tollaseen kohteluun en ollut yhtään varautunut, nainen oli vanhempi, oman äitini ikäluokkaa ja kai mä sitten jotenkin vaistomaisesti hädässäni yritin tukeutua häneen ;/ Vielä kun lähtiessä itkuisena sopersin että mikäköhän meni vikaan,kun kaikkia ohjeita kuitenkin pilkun tarkasti noudatin (ravintosuositukset jne), nainen tokaisi ettei ole mikään oraakkeli, ja suurin piirtein työnsi mut ovesta ulos, kun oli kiire ja ajat myöhässä.



ap

miten voit?

keskenmeno myöskin. Sikiön sydänääniä ei saatu neuvolassa pariin viikkoon kuulumaan ja vaadin päästä ultraan, jonne lopulta pääsin oman mielenrauhani vuoksi. Raskausviikkoja oli 13-14, sikiö oli kuollut rv 9. Oli perjantai ja minut lähetettiin kotiin odottamaan maanantaita, jolloin kaavinta voidaan tehdä.



Keskenmeno alkoi kuitenkin lauantaina ja oli todella raju, menetin verta paljon ja minut otettiin sisälle sairaalaan ja jouduin tiputukseen. Yöksi jouduin SYNNYTÄNEIDEN osastolle. Muissa huoneissa itkivät vastasyntyneet, minun huoneessani äiti ja isä.

Muisto on kipeä edelleen.



Ap:lle tsemppejä ja halauksia!

Sairaalassa otin lääkkeet ja olin siellä niin kauan, että sikiö tuli ulos. Sitten pääsin kotiin.



Ja se oli oikeasti hyvä niin, ne kivut yltyivät hirveiksi.



Mutta minäkin jouduin synnyttäneiden osastolle :/ Se ei ollut yhtään mukavaa.

Ei siis kaavintaa, vaan synnytys käynnistettiin jonka jälkeen sikiö "kapaloitiin" ja pystyimme miehen kanssa hyvästelemään vauvamme. Kuviakin ja valoksen jalasta olisi voinut ottaa, mutta olimme liian väsyneitä ja lannistuneita sellaiseen.

Saimme seuraavalla viikolla haudata vauvan uurnan nimettömään hautaan hautausmaalle, käymme sytyttämässä sinne kynttilän jouluisin, päivänä jolloin olisi ollut laskettu aika sekä vauvan "syntymäpäivänä".

etkä odota mitään pahimpaa tuskaa.



Mulla ei oo ihan vastaavasta kokemusta, mutta mulla oli kolmen viikon keskenmeno, vuosin koko ajan verta niin että seisoin lammikossa tampooneista huolimatta, kivut oli niin kamalat, että en päässyt sängystä ylös. Lääkäri määräsi vain verenvuodon lopettavia lääkkeitä, ja sanoi, että katsotaan ja seurataan josko kaavintaa ei tarvisi. No lääkkeet ei toiminu, verta tuli ja niitä vaivanpalasia koko kolme viikkoa, lopulta sitten kaavintaan ottaan loput pois. Mun piti selvitä pelkissä buranilla kun muuta ei annettu, ja kipu oli aivan käsittämätöntä. Tilanne sinänsä eri, että mulla ei annettu mitään pillereitä, ja viikkoja oli luultavasti vähemmän (en tiedä tarkkoja viikkoja kun koko raskaus selvisi vasta kun keskenmeno alkoi)

Mä koin keskenmenon vko 12 niskaturvotusultrassa todettiin, että kehitys jäänyt kesken. Sain klo 10 aamulla sairaalassa ekan lääkkeen, jonka jälkeen tulin kotiin mieheni kanssa. 6-8 tuntia ekasta lääkkeestä sai laittaa 4 supistuksia aiheuttavaa tablettia emättimeen. Laitettiin ne ja vaikutusaika n. 4.5 tuntia ja pikkasen kovien menkkojen kaltaisia kouristuksia ja tuntui, että jotain tulee, lapsivesi lorahti vessaan. Siitä ralli alkoi, noin tunti lisää ja kohtu alkoi tyhjentyä, tyhmänä olin vielä yksin yön kun luulin että "suuret" menkat kyseessä vaan. Klo 11 illalla oli siinä jamassa, että makasin ja vaikeroin lattialla, kivut alkoi olemaan kovia mutta niitä tuli 15 minuutin välein ja joka kerta ehdin pytyllle ja pyttyyn meni paineella kuin varpusparvi olisi tullut emättimestä verta. Tuolla hetkellä luulin vielä selviäväni tilanteesta kohtuu hvyin. 1 aikaan yöllä (n. 7 tuntia emätintablettien laittamisesta) olin siinä jamassa vessan lattialla, että tärisin, vapisin, en saanut henkeä suunnilleen, valuin verta seuraavat 4 tuntia, supistuksia tuli tauotta n. kolmen minuutin välein ja voin sanoa, että se oli järkyttävää. Helvetillisin kokemus ikinä mitä olen kokenut. Aamusta tuuperruin lopullisesti lattialle ja seuraavana päivänä palelin horkassa. Kaksi päivää palelin ja tunsin oloni huteraksi, kirkasta verta valui kuukautissuojaan sitä vauhtia että rättiä sai vaihtaa parin tunnin välein. Kolmantena päivänä soitin sairaalaan, sanoin että alavatsaa koskee, mulla on lämpöä 37 ja verta valuu edelleen. Sanoivat kuuluu asiaan, sanoin en usko että kuuluu ja koittivat vaan tyynnytellä että kyllä kuuluu. Soitin yksityiselle gynelle ja pääsin samana päivänä, minulla todettiin kohtutulehdus ja sain todella vahvat antbioottikuurit 2 viikoksi. Lisäksi hemoglobiini oli 90. Älkää ikinä jääkö yksin tekemään keskenmenoa noilla viikoilla. Ja älkää menkö kotiin, jos vaan sairaalaan voi jäädä. Minä otin yön aikana 4 tunnin välein 2 x 500 mg parasetamotalia ja 1 kpl 600 mg buranaa kerralla. Niistä ei ollut mitään apua, vaikka tajusin ensimmäisen satsin ottaa jo ennakkoon ennen vuodon alkua. Kivut oli järkyttävät ja en edes pystynyt soittamaan itselleni apua, kännykkä putosi joka kerta lattialle kun yritin näppäillä numeroa ja lopulta olin niin huonossa jamassa haukoin henkeä vaan lattialla, etten kyennyt edes huutamaan.

2

[quote author="Vierailija" time="20.09.2012 klo 09:06"]

lääkkeiden kans, joiten tehtävä tyhjentää kohtu. Toimittiinko tässä nyt ihan oikein? En tajunnut/uskaltanut edes kysyä. Töykeä täti ei yhtään huomionu tuskaani, ärtyi lähinnä kun itkin :(
Pelottaa, mitä sieltä tulee, ja miten kestän sen x( Onko tän iknen jo jotenkin tunnistettavissa oleva hahmo? Vai tuleeko vaan jotain veristä mömmöä? Pelottaa. Onneks mies ottaa loppupäivän vapaata.

[/quote]

Otan osaa! Itse kävin läpi saman 2 kuukautta sitten. Voit soittaa neuvolaan ja kertoa siellä tilanteesta. Mulle sanoi neuvolantäti jälkeen päin että olisin voinut soittaa sinnekin, että siellä voi asioida vaikka ei olisikaan enää raskaana. Tiedän etten voi helpottaa sun tuskaa nyt mitenkään. Anna itsellesi lupa surra ja itkeä! Voimia!

Sinä joka nostat 2 vuotta vanhan ketjun, voitko edes kommentissasi jollain tapaa osoittaa että kaivelet nyt vanhaa asiaa. Ettei kenenkään tarvitse olla hirvittävän myötätuntoinen, kun tapahtuneesta on kuitenkin jo tuo aika.

2