Lue keskustelun säännöt.
Otin naapurin 1-v hoitoon päiväksi, ja nyt olen ihan maassa :(
26.08.2007 |
Omat vauvahaaveet kaatuivat sen sileän tien. :( Oli älyttömän raskas päivä, nyt olen ihan poikki ja itkettää. Ei musta taida olla äidiksi. Koko ajan valvoa, seurata, huolehtia, ei mitään mahdollisuutta olla hetkeäkään rauhassa. Saldona 4 rikkoutunutta esinettä meidän kotonamme, enkä kehtaa pyytää niistä rahaa, koska itse lupauduin hoitajaksi :( En taida jaksaa moista rumbaa, vaikka olimme jo sopineet ehkäisyn poisjättämisestä.
Kommentit (27)
Mutta muuten en ole samaa mieltä (sori ap :)). Minusta ei olisi missään tapauksessa ollut äidiksi parikymppisenä. Olin tasapainoton ja hukassa oman itseni kanssa. Pitkästi yli 30-vuotiaana oli jo tullut sen verran elämänkokemusta ja kypsyyttä että minusta tulikin oikein hyvä äiti.
Vierailija:
PS. En usko että perhe-elämään ja lasten saantiin voi kypsyä odottelemalla, kyllä se vanhemmaksi kasvaminen alkaa silloin kun lapsi syntyy, ei aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja päivästä toiseen katselee sitä pikku termiittiä ja siivoilee hermot riekaleina milloin mitäkin lattioilta ja sitä parempi minkä vähemmän niitä kukkia on silloin talossa. näin oli meillä ainakin!!!
kehotan sua pohtimaan ensiksi omaa lapsuuttasi. Tuo vihantunne, sitä jäin miettimään. Lainaa vaikka kirjastosta Alice Millerin tuotantoa, kuten Lahjakkaan lapsen tragedia ja Alussa oli kasvatus jne. Tiedät, mille pohjalle olet vanhemmuuttasi rakentamassa. Jos tästä tulee kriisi, niin voithan mennä miehesi kanssa jonnekin pariterapiaan pohtimaan asiaa etukäteen:)
Oma lapsi aivan eri asia, kuin jonkun toisen 1v. Tunnet oman lapsesi paremmin kuin kukaan muu, joten tiedät lapsen tarpeet ja rutiinit, osaat itse aavistaa jos lapsi tekee jotain " pahaa" . Siittä vaan lapsen tekoon, opit varmasti äidiksi ja tuntemaan lapsesi tarpeet.
Jos hoitaisit naapurin lasta useammin tietäisit ja tottuisit siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aivan täysin normaalia!! Siis muistan ikuisesti kun hoidin omaa kummipoikaani illan (3v.) 19 vuotiaana.. En olisi voinut olla väsyneempi!!! Ehkä se on se vastuu, se, että se on uutta en tiedä.. Muistan vain miten väsynyt olin! Hoitamiset meni ihan hyvin, mitä nyt pissasi omaan sänkyynsä ja hienolle nahkasohvalle ja minun päälleni kun otin hänet viereeni nukkumaan.. :) Nyt sille naureskelen, mutta silloin ei ollut itku kaukana ja olin ihan täysin sitä mieltä etten lapsia ikinä hanki..
Nyt on kaksi ja kolmas tulossa.. :)
Omat lapset on aivan taysin eri asia!!
Kenellä tahansa olisi, lapsettomalla tai lapsellisella. Se ei todellakaan kerro yhtään mitään sinusta mahdollisena äitinä. Se on kuules ihan eri asia jos olet ennen sitä 1-vuotispäivää viettänyt sen nyytin kanssa päivät ja yöt, rakastat sitä niin että melkein tekee kipeää ja se huolehtiminen ja suojelunhalu tulee selkäytimestä. Tottakai vanhempiakin välillä ottaa päähän ja väsyttää jne mutta ne tunteet ovat ohimeneviä ja kuten joku sanoikin, usei vapaa-illalla korjattavissa.