Siis selittäkää nyt, miten muka töissä pääsee helpommalla?!?

Sen jälkeen kasvatusvastuu siirtyy yhteuskunnalle.

Eli lapsi saa ruoan päiväkodissa...mitä se kotona syö illalla ja viikonloppuna?

Kukaan ei sotke....mitä lapset tekee illallla, katsoo telkkaria tai pelaa?

On aikaa omille harrastuksille....koska te näette lapsia ja touhuatte niiden kanssa?

Saa olla rauhassa...mitä lapset tekee illalla, katsoo telkkaria ja pelaa?

Lapset kun tulee koulusta ja eskarista niin vaihtavat kotivaatteet päälle. Koulussa ei sotkeennu lainkaan niin kuin kotona joten vaatteita voi käyttää vielä seuraavana päivänä ja kotivaatteiden ei niin erikoisessa kunnossa täydy ollakaan.

meillä ainakin lapset kasvavat koko ajan. Toinen oli reilu 4-vuotias hoitoon mennessään ja toinen 3v. Noh, tietysti senkin ikäinen on vielä pieni, mutta hissukseen kasvavat kuitenkin. Aikaa omille harrastuksille alkaa tulla, kun lapsi on kouluiässä eikä meillä mennyt siihen kovinkaan kauaa siitä kun lapset aloittivat päivähoidossa.



Mitä suurempi lapsi, sitä suuremmat piirit. Eivät ne 10-vuotiaat enää tarvitse koko ajan mammaa paikalla.

Suurin osa vastauksista meni jotenkin näin:



" herätään siinä 9-10 maissa, laitan kahvit tippumaan, puen lapset ja syödään aamupalaa. katsellaan chattia. Jos on kaunis ilma, mennään ulos. Kyläillään äitikavereiden luona. Käydään ostoskeskuksessa. Sitten ehkä laitan ruokaa tai lämmitän valmisruokaa. Leikitään leluilla olkkarin lattialla. Sitten jo odotellaankin miestä kotiin, joka tulee kaupan kautta kotiin ja laittaa jotain hyvää ruokaa. Nyt alkaakin mun oma aika, yleensä lähden kaverin luokse ilman lapsia tai vaikka lenkille. Mies yleensä hoitaa meillä pyykin ja siivoukset, kun tietää kuinka rankkaa mulla on..."



Eli työssäkäynnin helppoudesta puhuu yleensä ne, jotka on viimeksi olleet töissä 15-vuotiaana jäätelökioskilla.

Ja lapset jotka on koko päivän ulkoilleet ja telmineet isossa lapsiryhmässä, kaipaavat iltaisin rauhallista oleilua. Ei meillä ainakaan tarvi järjestää mitään suurta ohjelmaa iltaisin kuten silloin kun olin kotona niin päivisin piti olla virikkeitä ym. Viikonloppuisin onkin sitten kaksi aikuista kotona ja silloin voidaan tehdä jotain kivaa koko perhe yhdessä. Iltaisin lapset leikkii keskenään, sylittelee vanhempien syleissä jne. Mukavaa oleilua.



Riippuu varmaan työstäkin onko se " lepoa" vai ei. Jos on joku lähihoitaja joka päivästä toiseen pesee vanhusten peppuja tai siivooja joka raattaa hullun lailla aamusta iltaan niin tuskin joo on työ lepoa. Mutta osa meistä on kouluttanut itsensä meiluisaan ammattiin jonka parissa aika kuluu kuin siivillä ja josta todella nauttii. Silloin työ on henkireikä ja siitä saa muutakin kuin rahaa.

Tuohan tarkoittaa sitä että lapsesi ovat yli 3-vuotiaita.



Itsellä viisi lasta, vanhin reippaasti alle 10 ja väitän että pääsen helpommalla töissä. Siellä saan kuitenkin syödä ja juoda kahvit rauhassa (pääsääntöisesti) ja tehdä kuitenkin kovasti töitä, joka mielestäni on tärkeää. En kestäisi töissä vaan oleskella. Ja mikä tärkeintä, olla aikuisten työkavereiden kanssa. Jaksan kotona paljon paremmin kun silloin kun olin kotona koko päivän.

Meillä ei ainakaan mies tee ollenkaan kotitöitä saati ruokaa laita. Kotiäitinä olin kuin vankilassa niiden kaikkien rutiinien ja kotitöiden keskellä + lisäksi lasten hoito ja viihdytys ja kasvatus aamusta iltaan. Minulla on mies yrittäjä. Todellakin pääsin töihin lepäämään.



Edelleen, riippuu varmasti paljon työstä ja toki on varmaan (mutta luultavasti vain vähän) niitä kotimammoja jotka lomailee päivät ja mies tekee kotityöt iltaisin. Suurin osa kotiäideistä kyllä on vastuussa lähes kaikista kodin askareista.

Kun pieni lapsi menee päivähoitoon, aluksi kannattaa todella panostaa yhteiseen aikaan iltaisin ja viikonloppuisin. Lisäksi tietysti auttaa, jos hoitopäivät voi pitää lyhyenä.



Kun lapsi on jo isompi (ainakin 3-v.), niin kyllä omaa aikaa voi ottaa vanhemmat vuorotellen ja vapaapäivinä (esim. viikonloppuna) voi ottaa parit muut treennit.



Lapsikin nauttii itsestään huolehtivista vanhemmista.



Ei siinä helpommalla pääse - elämä vain pitää suunnitella toisella tavalla. Työ rytmittää elämää, vapaa-aika menee aluksi melko täysin lapsen ehdoilla.

Minun mielestäni kotityöt tekee niin nopeasti, että niistä ei riitä tekemistä kuin puoleksi tunniksi päivässä. Tunsin tylsistyväni leikkikentällä ja perhekerhoissa.



Nyt kun ole töissä, minulla on paljon enemmän ohjelmaa päivälle ja nautin siitä. Työni on hektistä ja käyn hakemassa lapseni päiväkodista energiaa pursuvana. Lapsetkin nauttivat kun äiti on iloinen ja nauttii elämästään. Teen vain kuuden tunnin työpäivää ja lapset ovat viihtyneet todella hyvin päiväkodissa. Rahan takia minun ei olisi tarvinnut mennä töihin.

Mm tuolla oli keskustelua siitä minkä verran palstan kotimammat tekee kotitöitä. Täällähän on moneen kertaan tuomittukin ne kotiäidit jotka ei tee ihan kaikkia kotitöitä vaikka päivät pitkät ovat " vain" kotona.

Mulla on helppo lapsi ja vaativa työ, joten äitiysloma-aika oli ERITTÄIN paljon helpompaa kuin työssäkäynti. Rankinta äitiyslomassa oli pitkästyminen ja se että tuntui kuin ei olisi itsellä enää mitään " omaa juttua" .



Toisaalta kaveripiirissä olen nähnyt miten rättiväsyneeksi vaativa ja esim. huonosti nukkuva lapsi voi vetää. Varmasti voi olla rankempaa olla kotona kuin töissä sellaisessa tilanteessa. Puhumattakaan lasten lukumäärästä - neljän lapsen kanssa kotona oleminen ei varmaan ole juuri sen helpompaa (tai toisaalta vaikeampaakaan) kuin jos olisi ammatiltaan perhepäivähoitaja ja tekisi sitä työkseen.

Vierailija:

Toisaalta kaveripiirissä olen nähnyt miten rättiväsyneeksi vaativa ja esim. huonosti nukkuva lapsi voi vetää. Varmasti voi olla rankempaa olla kotona kuin töissä sellaisessa tilanteessa. .

Muuttuuko se huonosti nukkuva lapsi hyvin nukkuvaksi kun äiti menee töihin? Onko univelkaisena jotenkin mukavampaa työpaikalla kuin kotona?

Minusta valvominen on 100 kertaa pahempi yhdistelmä töissäkäynnin kanssa. Ja lapsiraasu joutuu myösmenemän ihan väsyneenä hoitoon.

1) töissä ollessani joudun heräämään aikaisin, jotta saan lapset aikaisin päivähoitoon.



2) Minusta on aivan kamalaa herätellä aamulla lapsia, kun he haluaisivat vielä nukkua. Eikä kyse ole siitä, että eivät menisi aikaisin nukkumaan. Heistä vain on kiva venytellä aamuisin. Oikeastaan siis patistan heidät ylös, kun he eivät ole enää nukkumassa.



3) Joudun lähtemään töistä yleensä kiireellä hakemaan lapsia. Kauhea stressi iltapäivällä että ehdin ennen viittä lapsia hakemaan. Töistä matkaan menee noin 45 minuuttia päivähoitopaikkaan.



4) Kaupassa täytyy käydä joko lasten kanssa tai lähteä töistä niin aikaisin, että ehdin käydä kaupassa ennen kuin haen lapset. Olisi pieni mahdollisuus viedä lapset kotiin ennen kuin käyn kaupassa, mutta se taas vie sitä lyhyttä yhdessäoloaikaa. Kuten ap kirjoitti, niin ei ole kivaa olla liikaa poissa lasten luota.

Vierailija:

Minun mielestäni kotityöt tekee niin nopeasti, että niistä ei riitä tekemistä kuin puoleksi tunniksi päivässä. Tunsin tylsistyväni leikkikentällä ja perhekerhoissa.

Nyt kun ole töissä, minulla on paljon enemmän ohjelmaa päivälle ja nautin siitä. Työni on hektistä ja käyn hakemassa lapseni päiväkodista energiaa pursuvana. Lapsetkin nauttivat kun äiti on iloinen ja nauttii elämästään. Teen vain kuuden tunnin työpäivää ja lapset ovat viihtyneet todella hyvin päiväkodissa. Rahan takia minun ei olisi tarvinnut mennä töihin.

Ainoa helpotus, minkä saatan keksiä, on se, että yksi ruoka päivässä pitää laittaa vähemmän. Kaikki muu pitää tehdä edelleen, mutta paljon nopeammassa ajassa. Kun olin kotona, aamulla sai nukkua pitempään, kotityöt saattoi tehdä rauhassa, ja illalla pääsin vielä joskus harrastamaankin. Nyt ei mikään harrastus tule enää kuuloonkaan kun ei ole aikaa, aina on alituinen kiire. Kotona ehti myös perehtyä lasten koulunkäyntiin ja läksyihin, ja kysellä kuulumiset ihan rauhassa, nyt hyvä kun lapsia ehtii nähdä. Lisäksi meillä on kotona kyllä aikamoinen sotku, kun lapset ovat siellä kavereidensa kanssa, joten siivoamalla se jokainen kotiintulo alkaa meidän huushollissa. Kaipaan todella kotiäitivuosia.

Miksi niin harva tekee lyhyttä työviikkoa tai 30/vko????

Kyllähän tämä on rankempaa, varsinkin ajankäytön kannalta. Ennen joulua olin tulla hulluksi, kun en meinannut ehtiä edes lahjoja ostaa ja kaupoille pääsi vain ruuhka-aikaan.



Siltin, alkushokin laannuttua, olen pirteämpi ja iloisempi kuin kotona. En tiedä miksi, sillä lasta haluaisin nähdä enemmän.

Mutta tämähän nyt riippuu ensinnäkin:

a) lapsimäärästä ja heidän rasittavuudestaan

b) millaisesta työstä ja työajoista on kyse

c) perheen isästä ja hänen työpanoksestaan



Meillä ainakin kotonaollessaan lapset sotkevat aivan uskomattomasti! Nyt ovat kaikki kolme kotona kokonaiset 2,5 viikkoa ja kämppä on jatkuvasti sotkussa. Ei täällä näin sotkuista ole silloin kun ovat poissa päivisin...



On rasittavaa myös laittaa ruokaa pöytään 5 kertaa päivässä. Itse olen sen suhteen perfektionisti, eli en käytä mitään eineksiä vaan teen paljon itse. Lisäksi pienin sotkee aivan uskomattoman paljon!



Minä ainakin lataan akkujani kun saan tehdä omia töitäni kaikseessa rauhassa. Mutta mulla onkin unelmatyö jota saan tehdä omassa tahdissani kaikessa rauahssa ja yleensä vain n. 5-6 h päivässä.



Minusta ehdimme tehdä kotityöt aivan hyvin vaikka olemmekin molemmat töissä. Mieskin nimittäin tekee osuutensa! Kauppaan ehdimme silloin kun ehdimme, mutta ei se helpompaa ole silloinkaan kun lapset ovat/olivat kotona.

Olen lähihoitaja, 12-lapsen äiti, töissä terveyskeskuksen vanhusten osastolla. Kyllä on helppoa olla töissä...8-tuntia rauhallista puurtamista! Pian kyllä jään taas kotiin, sillä pienokaiseni syntyy kesällä. Kotona on ihanaa, kun saa itse nähdä omat lapset koko ajan. Mutta jos helppoa haluaa, kantsii mennä töihin.

Minäkin vaan kokeilin työtä,vaihtelun vuoksi.