Siis selittäkää nyt, miten muka töissä pääsee helpommalla?!?

leikkivät omiaan, eivätkä minua kaipaa.



Siivottavaa on vähemmän, kun ei olla kotona. Pyykit hoidan viikonloppuisin. Tiskit tulee hoidettua samalla, kun tekee ruuan. Harrastuksissa käyn klo 21 jälkeen, kun lapset omassa huoneessaan valmistautumassa nukkumaan.



Olen huomattavasti ja selkeästi paremmalla tuulella nyt töissä käydessäni, kuin kotiäitinä ollessani!

Parisuhdekin voi paremmin.

jättäytymistä uudelleen kotiin vaikka kotihoidon tuki ei enää juoksekkaan. Tästä päätöksestä kiittää varmasti sekä lapset että mies :)

Itsestä puhumattakaan; kotona pääsee niin paljon helpommalla ja jää lapsille sitä aikaa..

Lapsi saa ruuan päivähoidossa, itse syön töissä.

1) saa aikuiskontakteja

2) lapset saa ikäistään seuraa ja niitä parjattuja virikkeitä

3) vaihtelua kaikille, äidille ja lapsille

4) perheen talouskaan ei lisärahasta kärsi...

5) äidin ammattitaito ei ruostu ja työtilanne tulevaisuudessa parempi, ei tarvitse sitä miettiä ja surra

6) kotitöitä on vähän vähemmän,kun aterioita on vähemmän ja sitäkautta sotkua.

7) ne omat harrastukset voi limittää, ei ole pakko tehdä täyttä työpäivää ja ne harrastuksetkin voi miettiä, mikä on tehokkainta ja missä, milloin.

8) Lapset oppii toisiltaan päivähoidossa paljon, tottuvat toisiin hoitajiin, saavat itseluottamusta.



9) Jos kotona on kivaa, eikä töihin ole kiirettä niin miksei kotonakin voisi viihtyä niin äidit kun lapset, tai miksei isätkin. Mut ei kaikille sovi.

riippuu tietysti työssä. Mutta saa olla aikuisseurassa ja tehdä työnsä rauhassa ilman että tenava roikkuu lahkeessa. Lisäksi siivoamista ei ole niin paljon, kun siellä kotona ei ole ketään päivällä. Ruokaakin tarvii tehdä yksi ateria vähemmin, kun lapsi syö hoitopaikassa ja itse työaikana käy jossain lounaalla ts. istuu valmiseen pöytään. Ruokatunnilla ehtii jopa pyörähtää kaupungilla ostoksilla tai asioiden hoidossa ilman lasta.

Nyt, töihin palanneena, tiedän mitä väsymys OIKEASTI on.



Pahaa tekee, kun muistelen omaa käytöstäni ja katselen muitakin miestään kyykyttäviä kotiäitejä. Kokeilisivat viikon verran vaativassa työssä ja tulisivat sitten kertomaan, miten paljon jaksaa työpäivän jälkeen jauhaa syntyjä syviä.

Töihin menon vaikutus onkin enemmän henkislelä puolella. Jos työ on antoisaa, se myös lataa pattereita ja silloin jaksaa lasten kanssa paremmin. Jos se on kuluttavaa ja raskasta, käy päinvastoin.

Oikeasti kotiäitinä olo on henkisesti uuvuttavaa. Onneksi ostin korvatulpat niin, että huuto on ainakin vaimeampaa nykyisin.

silloin kun olen töissä. Lapset saavat ruuan tarhassa ja koti pysyy siistinä. Kerran viikossa siivous riittää. Kotona on erilaista kuin töissä, se riippuu sitten itsestä kumpi on vaikeampaa. Haastavia kummatkin, jos ne tekee oikein.

olen samaa mieltä ap kanssa

Valtaosa näistä plösöistä hajoaa jo ennen ruokatuntia.

Vierailija:

Valtaosa näistä plösöistä hajoaa jo ennen ruokatuntia.

Ja onhan töissä vartin kahvitauot ja lounastauko, jolloin usein pomo istuu vastapäätä samassa pöydässä ja briiffaa tulevaa palaveria.



Ja osaa ne lapset vaatia, roikkua lahkeessa, kitistä ja sotkea ihan kiitettävästi sen työpäivän jälkeenkin.

12

Niin paljon kuin omaa lastani rakastan ja ylipäänsä pidän lapsista tulee lapsen kanssa olo 24/7 lähelle kidutusta minulle.



Joo tietenkin liioitellusti sanottu, mutta kun on tottunut siihen että saa aika ajoin vaipua omaan maailmaan, jossa voi häiriöttä kehitellä sitä mitä nyt kulloinkin on kehittelemässä, suunnitella, oli kyse jostain tyhjänpäiväisestä tai sitten ammattiin ja työhön liittyvästä, niin se että lapsi ei anna tähän paljon mitään mahdollisuutta paitsi silloin kun nukkuu, jolloin minä taas olen niin uupunut siitä läsnäolemispakosta että se aika menee ihan pustaasti toipuess.



Toimin asiantuntijatehtävissä ja vaikka työssä on kamalaa stressiä ja hirveitä vakeita tehtäviä jotka pitää ratkaista, on se kuitenkin maailma jonka säännöt jotenkin hallitsen. Lapsen kanssa kaikki on kaoottista. Kyllä töissä on helpompaa.

Kaikki aika jonka on erossa lapsista, teki sitten mitä tahansa, on lepoa.

Töihinpaluu edessä ja tiedän kokemuksesta että rankkaa tulee olemaan leppoisien kotiäitivuosien jälkeen. Joten kehukaa nyt sitä työssäkäynnin autuutta.

Olin kotiäitinä kahdelle lapselle 2001-2006 välisen ajan. Meillä ei ollut tv:tä, nettiä (tai ylipäätään tietokonetta) tms. häiriötekijää tuohon aikaan. Olin oikeasti kotona lasteni kanssa. Kävimme paljon ulkona, kävimme tilaisuuksissa ja kulttuuritapahtumissa, askartelimme päivittäin, opetin heitä jne.



Töissä on minusta suorastaan nautinnollista olla tuon jälkeen. Voin sulkea toimiston oven ja tehdä rauhassa paperitöitäni tms.

Mulla on 4 lasta jotka eivät todellakaan kaikki nuku päiväunia joten minä en todellakaan saa lepoa silloin kun pienimmät nukkuu. Pienet kun nukkuu niin toiseksi vanhemmalle luen satuja tai pelaan hänen kanssaan. Se on ainoa hetki päivästä kun toiseksi vanhin saa kunnolla huomiota minulta, pienemmät vie huomioni heräillä ollessaan. Imetän, kiellän, juoksen perässä, vaihdan vaippaa toisensa jälkeen, teen ruokaa, ulkoilutan, lapset kiukuttelee ja multa meinaa hajota pää. Syödä en yleensä päivän aikana ehdi, saati palstailla (nyt on mies lasten kanssa ulkona sunnuntain kunniaksi).



Töissä sen sijaan saan kaikessa rauhassa verkkaiseen tahtiin tehdä tietoliinnesuunnitelmia. Pidän työstäni ja päivät kuluu kuin siivillä. Töissä on myös ruokatauko jolloin syödessäni juttelen kollegojen kanssa ja nautin hyvästä ja monipuolisesta ruoasta joka on tehty minulle valmiiksi. On myös 2 kahvitaukoa jotka myöskin vietän mukavassa seurassa ja kaikessa rauhassa. Töitä tehdessäni minun ei tarvitse hötkyillä sinne tänne vaan voin kaikessa rauhassa keskittyä mieleiseeni aiheeseen.



Töiden jälkeen haen hyvin syöneet, ulkoilleet ja energiansa päiväkodissa purkaneet lapset päivähoidosta ja menemme kotiin joka on siisti koska kukaan ei ole sitä sekoittanut päivällä. Pistän koneellisen pyykkiä pyörimään ja pakastimestä otan ruokaa jonka lämmitän. Syömme ja sen jälkeen alkaakin lastenohjelmat. Lököttelemme kaikki yhdessä päivästä uupuneina ja luemme lapsille satuja jne. Pitkästä hoitopäivästä uupuneet lapset menevät nukkumaan hyvissä ajoin. Itse saan hetken omaa aikaa jonka jälkeen nukkumaan ja aamulla taas töihin jossa_todella_koen sielun rauhaa ja harmoniaa ja mielekkään tekemisen iloa.



Olen vuosien varrella ollut sekä kotiäiti että työäiti joten kyllä todella tiedän pääseväni töissä helpommalla kuin kotona.

siivottavaa on hiukan vähemmän ja ruokaakaan ei tarvi niin paljoa tehdä, mutta edelleen esimerkiksi pölyä tulee samaan tahtiin ja ruokakaupassa on käytävä. Pyykin määrään töissäkäynnillä ei ole mitään merkitystä vaan pikemminkin lisääntyy, kun ollaan enemmän ihmisten ilmoilla joka säässä.



Ja tuosta harrastuspuolesta on olen täysin samaa mieltä. En oikein käsitä niitä vanhempia, jotka voivat kauheasti harrastella, jos on pieniä lapsia ja päivät pitkät töissä. Pieni kävelylenkki ympäristössä on erijuttu, mutta lähteä nyt keskustaan salille parin tunnin reissun parina-kolmena iltana...?



Onneksi tästä työssäkäynnistä saa sitä rahaa, joka helpottaa elämää omalla tavallaan. Silti kotona oli ihanan leppoisaa ja rauhallista verrattuna tähän jatkuvaan kiireeseen ja minuuttiaikatauluun.