Suostuisitko kuskaamaan lastasi sunnuntaiaamuisin seitsemäksi harrastukseen?

mutta mies suostuu ja kun poika kerran haluaa, niin sama se mulle. Pitäköön jääkiekkonsa...

Siis en todellakaan ainakaan vielä. Lapseni ovat ikähaarukalla 2v->6v eikä niin tärkeää harrastusta tuon ikäisille ole ettäkö pitäisi aamuvarhaisella nousta vapaapäivänä. En usko että alta 10v:n harrastus voi edes niin tärkeä olla, aina löytyy toinen harrastus tai toinen seura jossa treenit parempaan aikaan.



Mutta jos teinini olisi todella taitava lajissaan ja erittäin kiinnostunut ja paneutunut siihen ja kovasti toivoisi niin kyllä varmaan sitten. Hammasta purren. Vois vaikka vuorotella muiden vanhempien kanssa kyytivuoroja.. Tai jotain.

menköön pyörällä jos seitsemäksi jonnekin pitää päästä

Luulis et omat vanhemmat pitäis lastensa puolta ja vaatis parempia harkka-aikoja.

oikein piste i:n päällä.



Ensinnäkin lapsen etu, tulevaisuus pitäisi olla ika tärkeällä sijalla ja siihen kuuluu kannustaminen harrastuksissa. Toisekseen, ei tuollaista aikaisin aamulla kuskaamista edes pahimmillaan kovin montaa vuotta kestä, joten kokonaisuudessaan kyseessä on varmaan jostain 50:stä sunnuntaiaamusta. Eiköhän niitä sunnuntaiaamuja elämässä riitä nukuttavaksikin ihan riittämiin.



Onneksi idästä vielä saa naisia, jotka vielä ymmärtävät laittaa lapsen tulevaisuuden etusijalle. Laiskaksi ja itsekkääksi on mennyt suomalaisäitien touhu (näemmä tässä ketjussa paria poikkeusta lukuunottamatta).

Poikamme pelaa jalkapalloa, jossa treenit aina illalla ihan hyvään aikaan. Turnaukset ovat joskus olleet aikaisin ja kaukana, silloin on pitänyt lähteä liikkeelle aikaisin aamulla. Se on kuitenkin vaan silloin tällöin, ei joka viikonloppu.

Ilmeisesti nuo jäälajit ovat pahimpia. Tyttäremme on toista kautta luistelukoulussa ja jos jatkaa taitoluisteluun, on ilmeisesti luvassa hankalia treeniaikoja.

Luoja paratkoon. Hullua, totaalisen sairasta.

Itse kysymykseen en osaa vastata.

itse teininä taitoluistelua, ja ainakin meidän kaupungissamme taitoluistelijat saivat kaikkein huonoimmat jäähalliajat. Viikonloppuisin kyllä harjoitukset alkoivat kuitenkin vasta kahdeksalta - ja vain toisena päivänä. Matkaa hallille oli jotain 5 kilometriä, ja kyllä isäni minut hallille kuskasi. Joskus kyllä itseäni väsytti ja tympäisikin, kun kovin tosissani en harrastuksessa ollut. Mutta viikolla " järkeviä" aikoja oli niin vähän, että viikonloppuaamuisinkin piti treeneihin mennä.

huippu kansainvälisessä urheilussa. En sitä tällä tarkoita että pitäisi tulla, mutta jos asenne on tuo jo monilla vanhemmilla niin voi voi...

Jokainen laji vaatii uhrauksia.

Pikkuveljeni esim. lähti teininä joka sunnuntai aamu klo 8 pitkälle pyörälenkille (4h) ja tuli kotiin nukkumaan ja iltapäivälle veti toisen treenin. Sitä ei moni ymmärtänyt, mutta onpahan saavuttanut sm-tasolla mitaleita sinnikkyydellä ja peräänantamattomuudellaan. Voin sanoa, että vanhempani myös kannustivat tässä asiassa mm. äitini ajoitti ruuan aina oikeaan aikaan, että veljeni pääsi päiväunille sen jälkeen. Myös rahalliset uhraukset ovat olleet melkoisia.

Kuitenkin mietin mitä veljestäni olisi tullut ilman tuota " sisäistä paloa" .. Moni ei osaa kanavoida tuota oikein ja sitten vain " luovuttaa" elämässään sille mikä on tärkeää ja ajautuu väärille urille, kuten esim. ex-urheilijoista joistakin ikävä kyllä on näkynyt..

sanoisin tähän hyvän kommentin mitä veljeni viljelee silloin tällöin:

" elämä on kovaa, valintoja on tehtävä"

eihän se ole kiinni kuin valinnasta.

harrastus alkaa vasta kahdeksalta. Nyt pitääkin lähteä.

Herranjestas että olette laiskoja ja mukavuudenhaluisia! Minä ainakin nukun sitten myöhemmin päivällä päiväunet jos siltä tuntuu. Pitäähän sitä arkena töihinkin herätä. Miettikää kun ihmiset heräs ennen vanhaan lypsyllekin aina viideltä. Eipä tuo oo oikeesti pahakaan. Ei se harrastus kestäne kuin pari tuntia max (meillä vain tunnin) ja sen jälkeen pääsette takaisin vällyjen alle!