Apua, 2-v raivoaa kaiket yöt, ollaan aivan loppu

Meillä poika oli samanlainen heräilijä alle 2 vuotiaana. Heräsi kaikkiin pieniinkin ääniin. Myöhemmin todettiin sensorisen integraation häiriötä, joka aiheuttaa kuuloyliherkkyyttä.

Tosin niitä kuulo-oireita oli myös päivä aikaan. Eli kaikki kovat äänet ottivat korviin ja reagoi huutamalla ja panikoimalla koviin ääniin.

Meillä yöheräilyt hoidettiin niin että annettiin juoda lasi vettä jos poika sitä pyysi, ja tällä tavalla lapsi rauhoittui ja nukahti heti uudelleen.

Itse juotan lapselle riittävästi nestettä päivällä.Iltapuurolla ei enää "juopotella".Jos pyytää,niin annan ihan pikkuisen vettä.;)Kuulostaa siltä,että lapsi juo aika paljon illalla ja jatkuva yöllinen pissahätä voi kiukuttaa.En tiedä,mutta meillä ainakin kaksi vuotias herää jo pahoillaan yöllä,jos pissa tulee vaippaan.Illalla syödään siis puuro,ei mitään suolaisia leipiä ja makkaroita.



Jos hän yöllä herää on keskustelu sitä,että minä kerron mitä tehdään.En kysele "Onko pissahätä?", vaan ilmoitan,että käydään pissalla niin voit jatkaa unia.En alkaisi yöllä juottamaan pientä lasta.Tästä tulee nopeasti kiusallinen tapa.Vauva saa maitoa yöllä,mutta kaksivuotias ei ole enää mikään vauva.



Jos raivokohtaus ei laannu potallakäymisen aikana.Ota hänet syliin ja istu jossain muualla hetki ja kun hän vähän rauhoittuu viet takaisin sänkyyn.Vältä valoja ja juttelemista.Rauhallinen turvallinen syli ja sitten takaisin sänkyyn.Illalla ennen nukkumaanmenoa juttelette ja sovitte,kuka hänen luokseen yöllä tulee,jos hän herää.Meillä ainakin poika hermostui,jos isi yllättäen tulikin avuksi.Sovitte myös,että mitä teette,jos lapsi herää.Ei mitään "Ensi yönä ei sitten herätä ja raivota.",vaan "Jos heräät yöllä voit huutaa äitiä,niin äiti tulee ja mennään sitten pissalle."Joka ilta samat fraasit ja rutiinit.Sama järjestys.



En ole ammattilainen,mutta kokeilisin näin.



Tein myös niin,että jos taapero heräsi yöllä syötin samalla heräämisellä vauvan istualtaan ja siitä sänkyyn.Nukahdin helposti vauva vierelle ja tästä syystä tyttö ei syönyt riittävästi ja heräämisiä tuli siksikin liikaa.



Tulevana viikonloppuna.Otatte vuoroyöt ja yön valvonut nukkuu päivällä,kun toinen vie lapset ulos.

mun mielestä ei ole mitään "palvelua" jos saa yöllä juoda/ käydä pissalla, jos tarve on, näinhän me aikuisetkin teemme...



Helvetillinen väsymys sumentaa pään, ja sitä alkaa kuvitella, että se, jos lapsi saa mennä pissalle yöllä, on "pompottamista" tai "palvelua". Samoin kainaloon tuleminen, aikuinenkin haluaa joskus nukkumaan toisen kainaloon...



Väsymys sumentaa päänne! Minäkin saatan joskus olla yhden yön kiukkuinen lapselle, enkä suostu "palveluihin", mutta kyllä normaalisti suostun ja 5 minuutissa asia on yleensä hoidettu ja loppu yö nukutaan taas hyvin.



Tuollainen "kouluttaminen" juuri yleensä johtaa näihin sekopäisiin kierteisiin. Eihän se lapsi millään saa nukuttua, jos sillä on esim. kova pissahätä eikä pääse vessaan (2-v ei yleensä enää halua pissiä vaippaan) tai jos kurkkua oikeasti kuivaa, eikä saa juotavaa. Tai, jos äiti ja isi tuntuvat kiukuspäissään liian pelottavilta...



Ihan tosi, niinä hetkinä (sekä päivällä/yöllä) kun olen väsynyt enkä jaksa hoitaa tilannetta normaalisti, lapseni "sekoavat" ja saavat kohtauksia, vaikka alunperin kyse on ollut ihan pienestä tarpeesta (vaikka että äiti kuuntelisi sen asian, mitä lapsi haluaa kertoa).

Raivoaa kun saa sillä huomiota. Koittakaa olla muutama yö niin, että ette mene tuohon ansaan ja annatte raivota. Kirpaisee kuunnella lapsen itkua, tiedän sen, mutta sillä se lähtee. Tuon ikäinen ei enää huuda nälkää ja painajaisiakaan tuskin huutaa montaa kertaa joka yö. Ennemmin tuosta on tullut tapa ja jos saa sillä haluamansa, eli teidät hereille ja tottelemaan ja antamaan seuraa, niin eihän se koskaan lopu. kokeilkaa kaksi yötä nukkua korvatulppien kanssa. meillä tepsi ja nyt on aurinkoinen läpi yöt nukkuva lapsi. Ei todella traumatisoidu parista yöstä!!!

Mutta jos pissille/juomaan vaaditaan viiden minuutin välein,ja show kestää kaksi-kolme tuntia yössään, se on pompottamista ja yksi tekosyy muiden joukossa tekosyy saada yölläkin huomiota. Jo kaksivuotias osaa manipuloida ja käyttää näitäkin luonnollisia tarpeita vanhempiaan vastaan.

Mustasukkaisuuskin on vahva voima, ja saa eri-ikäisetkin lapset käyttäytymään ennalta-arvaamattomastikin, kun perheessä on muutos kuten vauvan syntymä, muutto tms iso asia.



Tietysti kannatta tutkia pois alta allergiat, pissitulehdukset jne, mutta joskus syy on tosi yksinkertainen: valta on siirtynyt vanhemmilta lapselle.

Kyllähän tuo kuulostaa siltä, että heräämisiä on enemmän kuin 3 kpl yössä tai sitten ne kolme heräämistä kestää just tajuttoman kauan.



En osaa neuvoa. Meillä lapset aina nukkuneet vanhempien makkarissa omissa sängyissään eikä yöllisiä raivokohtauksia eikä huutoja ole. Lapset 5 v ja 3 v.

Mielenkiinnolla odotan neuvoja tilanteeseen.

Tosin lyhyempiä ne huudot.

Itse rauhoittelen hetkenja sitten poistun ja laitan oven kiinni. Kun 3 minuutin päästäpalaanotantytön kainaloon ja vien mun sänkyyn. Nukahtaa siihen. Muttaj ensiis jää viereen rauhoittelemaan kun max minuutiksi.

Esikoinen meillä kanssa huusi ja raivosi unissaan uhmaa ja joskus nostin sängystä ha vein keittiöön juomaanvettä. Siihen heräsi,rauhoittui ja meni takaisin nukkumaan.

Tsemppiä sinne! Kyllä se ohi menee.

Vie juomaan vettä, menkää vessassa käymään jne. Ei kannata "lukita" lasta tilanteeseen jossa hän raivoaa vaan antaa mahdollisuus rauhoittua muualla. Muuten on noidankehä valmis jossa istutaan sängyn laidalla yöt ja lapsi huutaa eikä saa raivoa poikki.

Miksi sitä vettä ei voi antaa jos lapsi pyytää? Kannattaa valita ne taistelut ja nyt teidän tapa ei taida oikein toimia. Vauvaa saa maitoa yöllä muttei esikoinen? Antaa sille pienelle uhmaajalle periksi hiukan niin sekin voi rauhoittua kun ei kaikki ole tahtojen taistelua.

En tiedä onko tästä hyötyä mutta googlettakaa taaperon yölliset kahukohtaukset..Meillä lapsi ns. kärsi siitä...ja tsemppiä :)

Taidan olla aikalailla eri mieltä..



Ensinnäkin, luin jostain, että alle neljävuotiaalle sisaruksen saaminen on yhtä kova paikka kuin vanhempien avioero. Lapsen elämä muuttuu niin paljon ja sopeutumista vaatii.



Toisekseen, lapset, jotka saavat nukkua vanhempiensa vieressä, oppivat arvostamaan itseään enemmän, koska tuntevat itsensä enemmän hyväksytyiksi. Läheisyys on tärkeää, varsinkin silloin, kun sitä kaipaa.



Jos lapseni yöllä herää itkemään (syynä voi olla hampaan puhkeaminen tai vaikka että räkä valuu nenästä tai painajaiset), niin kyllä minä otan syliin ja paijaan. Jos ei mene sillä ohi, niin sitten käydään vessassa ja haetaan maitoa tai vettä, jotta tilanne laukeaa ja lapsi pääsee itkustaan pois. Pienen yövalon sytyttäminen auttaa. Sitten lapsi nukahtaa viereen uudelleen. Meillä siis lapsi nukkuu vieressä joko omassa sängyssään tai vanhempien vuoteessa.

Sanoisin silti, että pysykää tiukkana, se ennenpitkää kannattaa. Ei palveluja eikä edes mitään keskustelua tuon taperon kanssa öisin, kyllä se siitä.

Miten on päiväunien laita? Meillä ainakin samanikäinen nukkuu yönsä selvästi levottomammin, jos päiväunet (vaikka lyhyetkin) jää pois.



Mutta tilanteesi kuulostaa tutulta, meillä vain huutaja oli jo kouluikäinen!

Kerron meiltä vastaavasta tilanteesta esimerkin, kun tuo nyk.kaksivuotias syntyi. Esikoinen oli silloin jo omatoiminen, järkevä ja omassa huoneessaan vuosikausia ongelmitta nukkunut 7-vuotias. Luulin että mustisongelmia ei tule, kun ikää oli hällä jo tuon verran, mutta kunkas kävikään...



Vauvan synnyttyä alkoi yöllinen huutoshow, että hänkin haluaa nukkumaan meidän huoneeseen kun vauvakin on. Selitimme tietysti että vauvakin nukkuu kanssamme vain vauva-ajan ja sen minkä imetys kestää ja varmasti siirtyy sitten omaan huoneeseensa esikoisen tavoin. Pinnasängynkin saimme vain häthätää oman makariimme mahtumaan, eli esikoiselle ei siellä olisi ollut mitään tilaa, eli lapselle periksi antaminen ei olisi ollut mahdollistakaan.

No, päiväsaikaan ongelmia ei ollut eikä mustisaiheita esiintynyt. Lapsi ei itsekään ymmärtänyt syytä käytökselleen ja pitikin sitä typeränä. Vietimme hänen kanssaan extra-aikaa pelaten, shoppaillen jne, ja muutenkin annoimme aikaa vain hänelle vuorotellen, eli huomiotta hän ei vauvan tulon takia jäänyt. Keskustelutkin tuntui menevän perille, mutta illan tullen huuto alkoi taas kerta toisensa jälkeen ja päivän järkeily oli tipotiessään.

Hommaa kesti lähes kaksi kk, kunnes olimme kaikki unenpuutteesta täysin uupuneita. Kukaan ei saanut nukutuksi esikoisen huudolta kuin ehkä 2-3 tuntia/yö( paitsi vauva, ihme kyllä). Älytön tilanne, että vastasyntynyt nukkui kuin murmeli, mutta koululainen valvotti ://



Tässä vaiheessa lapsella oli enää kaksi viikkoa koulun alkuun, ja mustat rinkulat silmien alla näytti kamalalta. Oli selvää että koulunaloitus ei tulisi onnistumaan sillä pelillä.

Eräs yö sitten napsahti: kannoin raivoavan esikoisen yöpukusillaan autoon, ja kysyin mikä on suunta kun kerran oma sänky ei hänestä ole vaihtoehto: mummolaan vai lastensuojeluun sairaalan kautta apua hakemaan. Lapsi valitsi mummolan.

Vein hänet samantien klo 02 sinne 70 km päähän, ja siellä sitten viettikin viikon. Saimme tarpeellisen loman toisistamme ja lapsi palasikin kotiin omana entisenä itsenään-ja levänneenä. En tiedä mitä taikoja mummo sai aikaan, mutta kotona emme keksineet enää MITÄÄN keinoa, joten pesäeron tarve oli ilmeinen.



Olisiko teillä mahdollista kokeilla vähän samaa, eli voisiko mummo/täti/ystävä/kuka tahansa ottaa taareronne "unikouluun" vaikka pariksi päiväksi? Tai tulla tekemään saman teille kotiin avuksi? Tilanne voi korjaantua ihan pienellä asilla, jota ei itse osaa/jaksa enää ajatella väsyneenä. Toisekseen ulkopuolinen raskii ns. huudattaa lasta ja jaksaa pitää kiinni niistä sovituista säännöistä, joita nyt tässä olisi sovellettava nukkumiseen.



Niin tai näin, voimia teille ja toivottavasti keksitte toimivan ratkaisun asiaan.

mun mielestä ei ole mitään "palvelua" jos saa yöllä juoda/ käydä pissalla, jos tarve on, näinhän me aikuisetkin teemme...

Helvetillinen väsymys sumentaa pään, ja sitä alkaa kuvitella, että se, jos lapsi saa mennä pissalle yöllä, on "pompottamista" tai "palvelua". Samoin kainaloon tuleminen, aikuinenkin haluaa joskus nukkumaan toisen kainaloon...

Väsymys sumentaa päänne! Minäkin saatan joskus olla yhden yön kiukkuinen lapselle, enkä suostu "palveluihin", mutta kyllä normaalisti suostun ja 5 minuutissa asia on yleensä hoidettu ja loppu yö nukutaan taas hyvin.

Tuollainen "kouluttaminen" juuri yleensä johtaa näihin sekopäisiin kierteisiin. Eihän se lapsi millään saa nukuttua, jos sillä on esim. kova pissahätä eikä pääse vessaan (2-v ei yleensä enää halua pissiä vaippaan) tai jos kurkkua oikeasti kuivaa, eikä saa juotavaa. Tai, jos äiti ja isi tuntuvat kiukuspäissään liian pelottavilta...

Ihan tosi, niinä hetkinä (sekä päivällä/yöllä) kun olen väsynyt enkä jaksa hoitaa tilannetta normaalisti, lapseni "sekoavat" ja saavat kohtauksia, vaikka alunperin kyse on ollut ihan pienestä tarpeesta (vaikka että äiti kuuntelisi sen asian, mitä lapsi haluaa kertoa).

komppaan sinua täysin.

Meillä oli kans noita raivokohtauksia 2 vuoden molemmin puolin. Nyt lapsi kohta 3 eikä ole vähään aikaan ollut. Kohtaukset eivät ehkä kuitenkaan ollet noin pitkiä koskaan. Mutta itse kanssa lohduttelin ja koitin rauhoitella, mutta lapsi ei lopettanut raivoamistaan. Ja kyse ei ollut kauhukohtauksista koska hän oli aivan hereillä ja vastaili kysymyksiin. Alkoi ottamaan voimille, joten päätin kokeilla hieman topakampaa otetta. Sanoin napakasti, että äiti ja isä ovat väsyneitä, nyt on yö emmekä jaksa kuunnella tuollaista raivoamista, menemme vierashuoneeseen nukkumaan (lapsi siis nukkuu meidän kanssa)ja sanoin että, sinä voit huutaa täällä. Jätin yksin ja laitoin oven kiinni. Melkein heti raivo vaihtui lohtua kaipaavaan itkuun, huusi äitiä luokseen. Tällöin mentiin heti takaisin huoneeseen ja otin syliin ja lohduttelin lasta. Käytiin sitten kaikki uudestaan nukkumaan. Jotenkin koin, että rauhallinen lohduttelu tai hiljaa oleminen eivät samalla tavalla saaneet lasta havahtumaan tilanteeseen eikä raivoaminen loppunut. Tsemppiä!

en mä kyllä 2v:tä laittaisi unikouluun muualle, 7v:n kanssa oli ihan varmasti hyvä ratkaisu. Kannattaa oikeasti katsoa nuo kauhukohtaus-asiat. Tai voisiko lapsella olla jokin allergia jos on aina nukkunut huonosti. Ei ole yksi eikä kaksi vanhempaa, jotka on kertoneet huonosti nukkuvasta lapsesta (ei siis muita oireita) ja vasta myöhemmin huomattu allergia ja samoin tein allergeenin välttämisen kanssa on yöt parantuneet. Ei toki ekasta yöstä, pikkuhiljaa kun poistuu elimistöstä. Minustakin teidän linja on ehkä liian tiukka, lapsi jää jumiin siihen uhmaansa ja teidän pitäisi auttaa se siitä pois. Tosin jotkut lapset saa vaan lisää vettä myllyynsä palvelusta. Itse tunnette varmaan lapsenne parhaiten. Niin ja meillä muuten lapset on tuon ikäisinä ruenneet näkemään pahoja unia. Noin pienellä ovat erityisen hankalia, koska ne ei osaa oikein vielä sanoa mikä pelottaa. Ja toinen niin meillä on myös tuossa iässä aloitettu kasvukipujen itkeminen, yleensä nimenomaan yöllä. Yritä jutella lapselle ja kysy siltä mikä on hankalaa, sattuuko, onko paha olla jne.

ja saa yöllisiä kauhukohtauksia.

Meille on neuvottu SYLI!

Toki pissalla käydään, jos niin pyytää, muttei muita palveluita tarjota.

Pidän lasta, joka kirkuu ja potkii ja työntää voimalla, sylissä senverran tiukasti, ettei hän pääse putoamaan, joskus hiljainen laulu auttaa rauhoittumaan, toisinaan tulos on päinvastainen. Yleensä vain heijatan hiljaa.., kunnes rauhoittuu hikisenä nyyhkyttämään ja halaa ja nukahtaa syliin.

Ottaa voimille ja olen itsekin hiessä jopa tunnin urakan jälkeen myönnän,

mutta kun lapsi ei ole oikeasti hereillä ja "tajuissaan", vaikka katsoo ja puhuu jne. Tila on verrattavissa unissäkävelijöihin ja puhujiin, näyttäisivät olevan hereillä, mutteivät ole.



VOIMIA TEIDÄN PERHEELLE!

tiedä vaikka rauhoittuisi saman tien ja jatkaisi uniaan. Tosin kun tuota on jatkunut en tiedä miten nyt kävisi. Lapsella voi olla jano. Kolme kk sitten oli kesä ja kyllä meilläkin lapsi joka ei yleensä herää saattaa joskus harvoin etenkin kesällä herätä janoonsa ja juoda. Itsekin käyn yöllä juomassa.

Tuo on todella raskasta. Olen joskus ennenkin vastannut täällä vastaavaan kysymykseen, mutta kerron nyt omista kokemuksista, joita on kertynyt neljän lapsen verran, tosin meilläkin vain esikoinen on ollut vastaava "yöterroristi".



Meillä siis esikoinen, nyt jo yläkoululainen, oli 5-vuotiaaksi yöhuutaja. Vauvana nukkui kohtalaisen hyvin, kunhan sai olla lähellä. Kun oli 1v3kk, muutimme, ja silloin kohtaukset alkoivat. Ne saattoi melkein kellosta katsoa, ja jos alkoivat, jatkuivat yleensä koko yön. Meillä usein mies sitten siirtyi hänen kanssaan patjalle toiseen huoneeseen nukkumaan, siitä oli vähän apua. Lapsi saattoi huutaa juuri älä, älä, apua, ei, äiti, äiti (vaikka istuin vieressä), potki, karjui, löi. Mutta, ei noissa kauhukohtauksissa auttanut yhtään mikään juttelu tai järkipuhe, lapsi oli täysin muissa maailmoissa.



Meillä kaikkein tärkein tekijä kauhukohtausten estämisessä olivat päiväunet. Niistä oli pidettävä kynsin ja hampain kiinni, vaikka ei se päiväunille nukuttaminenkaan helppoa aina ollut, eikä lapsi tietenkään nukahtanut illalla sitten kovin aikaisin. Jos esim. isovanhemmilla vierailun takia (eivät pitäneet päiväunia tärkeinä...) unet jäivät väliin, satavarmasti oli tiedossa huutoyö. Kerran anoppi oli illalla meillä, kun lapsi oli jo nukahtanut iltaunille, mutta huuto alkoi. Anoppi oli niin kauhuissaan kamalasta huudosta, että oli soittamassa ambulanssia. Kerran lapsi oli ollut vanhempieni mökillä ja saanut juoda mielin määrin cokista - silloin tuli yläkerran naapuri seuraavana päivänä kysymään, että onko lapsella jokin sairaus, kun huutaa niin kovin. Kyllä minuakin monesti huoletti naapureiden "kestävyys" noiden yöhuutojen kanssa, alakerrassa meillä asuivat vieläpä e-lto ja erityisope...



Neuvolassa ei noihin koskaan otettu oikein kantaa, perheneuvolaakin koitimme, mutta ei se hyödyttänyt. Koska lapsi on ikänsä ollut muutenkin temperamenttinen ja haasteellinen, vaadin 5 v. neuvolassa pääsyä neuvolapsykologille - vaikka terveydenhoitajan mukaan mitään huolta ei ollutkaan.



Psykologi teki hyvin pintapuoliset testit, joissa selvisi se, mitä jo tiesinkin, että lapsi on kehityksessä monessa asiassa edellä (mm. puhui hyvin aikaisin). Tärkein uusi asia oli kuitenkin se, että psykologi selitti hänen olevan herkästi reagoiva lapsi. Tällaiselle lapselle ja hänen aivoilleen juuri esim. päivälepo on hyvin tärkeä, sillä hänen aistinsa ottavat valot, äänet yms. voimakkaammin kuin "tavislapsen". Itse olen ajatellut, että eiköhän tuo siis jonkinlaista aistiyliherkkyyttä ole, vaikkei virallisesti sitä ole koskaan "diagnosoitu". On nykyäänkin hyvin tarkka mm. syömistensä kanssa (pienempänä oli kaikkiruokaisempi). Kaikki muutokset, kuten muutto tai sisaruksen syntymä, ovat kyllä vaikuttaneet vahvasti tällaisen herkästi reagoivan lapsen yöelämään, myöhemmin esim. koulunaloitus sai yöt taas levottomammiksi, mm. paljon unissapuhumista, jopa unissakävelyä.



Kunpa olisimme saaneet tukea hänen kanssaan aiemmin, nuo huutovuodet ja -yöt olivat todella raskaita. Myöhemminkin olemme itse saaneet yksityisen kautta hakea hänelle apua, kun julkisen puolella ongelmiaan ei ole kai pidetty riittävän isoina. Sitten kun on yksityiseltä ollut mustaa valkoisella, olemme saaneet jotakin apua myös perheneuvolasta. Yhteen aikaan lastenpsykiatrin kirjoittamat melatoniinitabletit olivat iso apu, kun lapsella oli iltaisin vaikeaa saada unta. Jos koululainen nukahtaa vasta puolen yön jälkeen, pyörittyään sitä ennen kolmisen tunia sängyssä, ei kellään ole kivaa.



Meillä neljästä lapsesta oikeastaan vain yksi on ollut 1-vuotiaasta eteen päin ns. hyvä nukkumaan, nukahti nopsaan ja nukkui tyytyväisenä itsekseen, muilla on tuolla saralla ollut enemmän tai vähemmän haasteita. Sellaiset vanhemmat, joiden lapset nukkuvat hyvin, helposti ja paljon, eivät todellakaan saata ymmärtää, millaista on pelata näillä saaduilla korteilla ja ainaisella väsymyksellä...

Minä antaisin kyllä vesihörpyt lasista lapselle jos vettä pyytää. Jos lapsella esim. lievää refluksia niin mahahapot polttaa tosi kipeästi kurkussa ja vedellä ne sais huuhdottua pois ja helpotettua kipua.





Minä saattaisin kyllä ap;n tilanteessa antaa lapselle parina iltana särkylääkettä ja seuraisin vaikuttaako se lapsen nukkumiseen ? Eli jos lapsi nukkuu särkylääkkeen kanssa selkeästi paremmin mitä ilman sitä voisi joku fyysinen kipu olla tuon raivoamisen takana.



Meillä kaikkien lasten nukkumista on häirinneet ruoka-aine allergiat.



Lisäksi yhdellä on vaikun kertyminen korviin aiheuttanut heräilyä.



Ja keskimmäistä on herätellyt allergioiden lisäksi astma ja refluksi.



Jaksamista. Toivottavasti lääkäristä oli apua.

ja saa yöllisiä kauhukohtauksia.

Meille on neuvottu SYLI!

Toki pissalla käydään, jos niin pyytää, muttei muita palveluita tarjota.

Pidän lasta, joka kirkuu ja potkii ja työntää voimalla, sylissä senverran tiukasti, ettei hän pääse putoamaan, joskus hiljainen laulu auttaa rauhoittumaan, toisinaan tulos on päinvastainen. Yleensä vain heijatan hiljaa.., kunnes rauhoittuu hikisenä nyyhkyttämään ja halaa ja nukahtaa syliin.

Ottaa voimille ja olen itsekin hiessä jopa tunnin urakan jälkeen myönnän,

mutta kun lapsi ei ole oikeasti hereillä ja "tajuissaan", vaikka katsoo ja puhuu jne. Tila on verrattavissa unissäkävelijöihin ja puhujiin, näyttäisivät olevan hereillä, mutteivät ole.

VOIMIA TEIDÄN PERHEELLE!

Meillä reilu 2vuotias saa kauhukohtauksia, yleensä laukeavat n. puolentunnin sisällä, joskus menee pidempään. Kesällä sai niitä lähes joka yö ja lisäksi oli muuta raivoamista yöllä. Se oli todella rankkaa, mutta jotenkin ollaan totuttu valvomiseen koska lapsi on aina ollut erittäin huono nukkumaan ja väsymys on ollut vieraamme lapsen syntymästä saakka. Tuohon "muuten vain" raivoamiseen meilläkin on tepsinyt tilanteen katkaiseminen. Maitoa (mehuja yms) ei yöllä lapselle anneta (hampaatkin pesty), mutta vettä toki saa jos on jano. Pääsääntöisesti huoneesta ei viedä pois vaan yritetään siellä hämärässä rauhoittaa.