Taapero viikonlopun erossa äidistä..?
Kysymykseni voi kuulostaa tyhmältä, mutta kysynpä kuitenkin. Lapsukaisemme on täyttänyt juuri vuoden. Imetän vielä päivisin, en öisin. Minua on pyydetty viikonlopuksi pikku lomalle. 1-vuotias jäisi kotiin isän ja sisarusten kanssa. Osaa juoda nokkamukista. On vielä kovasti minun perääni, etsii ja itkee usein kun käyn esim. vessassa. Ei toisaalta vierasta. Lähdenkö siis vai jätänkö reissun suosiolla tuonnemmas?
Kommentit (5)
Hus hus, matkalle siitä :)
Tottahan toki! Lapsi on omassa kodissaan, isänsä kanssa, ja sisarusten. Miksi et menisi?
2 kanssa samoilla linjoilla, ja samanlaista kokemusta täälläkin. Kun äiti ei ole kotona, voi se olla 1 vuotiaallesi tilaisuus " turvata" iskään eritavalla kuin ehkä aiemmin.
Mene!
Kun lapsi on isänsä ja sisarusten kanssa kotona, niin miksi ihmeessä ei. Varsinkin kun juo mukista, joten ei ole mitään ongelmia äidin olla paikalla.
Oma poikani on 1v1kk ja imetän häntä myös aamulla ja illalla. Mulla on tulossa kolmen päivän (kahden yön) reissu suunnilleen kuukauden päästä. Olen sitä kanssa jännäillyt, että uskallanko lähteä, kun poika on niin kovasti kiinni minussa.
Oli kannustavaa lukea näitä kommentteja ap:lle! Voihan se olla, että ikivä on, itsellä ja lapsella, mutta kaipa siitä selvitään ilman kummoisia traumoja ;)
Hiukan jännään sitä, miten rinnat kestää. 4 imukertaa jää meillä väliin. Olettaisin, että onnistuu, kun lypselen ja varaan mukaan särkylääkkeitä ainakin mahdollisen pakkautumisen varalle.
Kyllä lapsi isän ja sisarusten parissa pärjää. Meillä taisi olla 1½ vuotias kun oli jo isoäidin luona vajaan viikon (välimatka on pitkä), ja hyvin meni sekin. Tosin meidän neiti taitaa olla sitä tyyppiä, että on aina valmis kyläilemään, etenkin mummilla. Isin kanssa on pärjännyt ihan pienestä hyvin ilman äitiä, tosin juuri tuo pitkä imetys on meilläkin " pakottanut" äidin olemaan lähettyvillä.
1-vuotiaana siinä mielessä sama juttu, että lapsi oli todella kiinni minussa, vaikka en enää imettänytkään. Lähdin viikonloppumatkalle ystävieni kanssa, olin kaksi yötä poissa ja simsalabim: osamme olivat tasoittuneet. Lapsi oli viihtynyt hyvin isänäsä kanssa eikä enää matkan jälkeen roikkunut samalla lailla kiinni mussa kuin aiemmin. Joten minä sanon, että mene!