Saalittaa lapset joille annetaan niin yleinen/suosittu nimi, etta jokapaikassa on otettava kayttoon sukunimen alkukirjain tai muu " tunniste" .

Enpä tiennyt sitä antaessani, että siitä tulisi suosittu pari vuotta myöhemmin.

Toisin kun sillon kun ite olin kouluikäinen, niin meidänkin luokalla oli 4 Satua ja 6 Mikaa. Siinä ei sitten enää sukunimen eka kirjain riittänytkään.

Aloitti sen käytön itse eskarissa, kun jollakin erinimisellä muulla lapsellakin oli. Eikä ole siitä luopunut. Käyttää kaikkialla edelleen signatureissaan sekä koulukaverit on alkaneet sanoa myös ja on jo kolmasluokkalainen.

myös isotädin nimi ja jos lapsi olisi ollut poika, olisi Aleksi. Hui kauheaa. Sattuu olemaan isävainajani nimi, joka kulkee suvussa.

Jotkut ottavat käyttöönsä myös hyvin mielellään toisen nimen ekan kirjaimen nimiensä väliin. Mikä asenne, että se muka olisi lapsille jotenkin pahasta käyttää lisäkirjainta. Tai vaikka koko nimi voi olla kirjaimin esim. UKK.

opettajana olen tehnyt aivan toisenlaisen havainnon. Aika harvoin samalla luokalla on edes kahta samannimistä lasta.

Oli tosi kivaa olla Minna Ämmä.

Ja on kyllä aina harmittanut...vielä kun sukunimikin on Korhonen, niin voitte kuvitella kuinka monta minun nimistäni löytyy joka kaupungista. Se on ollut tosi kurjaa. Mutta toisaalta, silloin kun äitini minulle nimen antoi, niin se ei ollut vielä kovin yleinen ja moni kutsuu itseään minun nimellä vaikka heidän oikea nimi onkin pidempi versio.

Vaikka lasten niminä on niinkin yleiset minet kuin Iida, Lauri ja Leevi:)



Sen sijaan kyllä näitä " erikoisia" Nicoja, Aurooroita yms on mahtunut jokaikiseen luokkaan useampia;D

Katsotaan miten sitten koulussa. Miehelläni on 70-luvulla suosittu nimi, mutta hän sanoi ettei ikinä kärsinyt asiasta millään lailla koulussa tai muuallakaan. (Luokalla oli usein samannimisiä. So what?)