****TAMMITENAVAT PE_LA_SU****

Moi tammimammat,

päätin kerrankin aloittaa pinon loppuviikon piristykseksi.

Millaisilla fiiliksellä menette? Musta on muodostunut nyt ihan superliikuttuja. Itku meinaa tulla, vaikka olisin yksin julkisella paikalla, jos luen lehdestä jotain erityistä tai näen jotain. Olen niin usein kyyneleet silmissäni, että vaikutan varmaan aika masentuneelta ulospäin. Kyse ei kuitenkaan ole siitä. Perusfiilis on ollut ihan hyvä.



3.9 on siis rakenneultra, jota odotan kuin kuuta nousevaa. Ja jännitän. Sitä ennen en tee ostoksia, koska haluan vielä yhden etapin katsoa. Ei sillä, että sen jälkeen homma olisi varma nakki. Päivä pitää vain mennä kerrallaan. Olen harkinnut uusien yhdistelmärattaiden ostamista. Meilä on suht. pieni auto / takakontti, joten mallin tarvitsisi olla sellainen, joka menee pieneen tilaan kokoon taitettuna. Onkohan yhdistelmärattaat ja pieni kokootaitto mahdoton yhdistelmä? Onko jollain jotakin viisasta kerrottavaa tähän, kiitos. Pieni lisätoivomus rattaisiin olisi pirteä ulkonäkö. Tummansininen/beige ei välttämättä kiehdo ensisijaisesti, tosin eihän hankinta ole sitten lopulta väristä kiinni, vaan muut asiat menevät edelle. Jos itselle hankkisin jotain, voisi tilanne olla toinen... ;)



Paljon on ollut puhetta talvipukeutumisesta ja se tulee meillekin sitten pian ajankohtaiseksi. Yritän lähteä siitä, että löytäisin syksyllä ihanan villakangastakin, joka olisi A-linjainen. Kyllähän " normaalimalliston" paidatkin ovat nykyisin aika äitiysvaatemaisia, joten ehkä takkimallistokin tulee henkimään tätä. Sitä takkia voisi sitten käyttää synnytyksen jälkeenkin.



Ihanaista loppuviikkoa kaikille!



Voidaan paksusti. Allekirjoittanut rv 17+5 --> +4kg... ;)

nimittäin olen töissä ja aamulla oksensin ja maha ihan sekaisin. Tulin kuitenkin duuniin, koska olen työpisteessä yksin, niin en ketään tartuta,. Pomoa kyllä varoitin, että saatan joutua lähtemään pois aikaisemmin.

Ja olis vielä taiteiden yö tänään. Muumeja ym. muuta kivaa olis Itäkeskuksen Stoassa. Saa nähdä kykeneekö...



Rattaista...

Kaverilla oli Herqulekset ja niillä oli kanssa aika pieni takakontti, hyvin mahtuivat ja menevät vastasyntyneestä reiluun kolmeen vuoteen.

Ovat kyllä ihanat työntää, mutta hinta on kurja...



Eipä muuta ihmeellistä, jatkan töitä.



eve ja poikakirppu 19+4

Täällä idässä on ihan mieletön sumu, jännä kun yleensä tästä koneeltani näkee noin 30km eteenpäin ja nyt näkyvyyttä ehkä noin 20m :)



Magda_lena: täällä kans itku-iita (heh, hyvän nickin muuten itselleni kehitin, sopii nykyiseen tilaani), jostain syystä moni asia herkistää vaikka muuten en yleensä itkekään millekään. Nyt aina kun tunnen itkun olevan tulossa niin pitää miettiä jotain kivoja asioita ja unohtaa se asia mitä mietin sitä ennen. Välillä vaan vähän vaikeaa.



eventus: toivotaan että ei ole mitään pidempiaikaista vatsaflunssaa, ne ei ole mukavia.



rattaista: itse en ole niitä edes puolella ajatuksella vielä murehtinut. Ehtiihän tässä vielä.



(.) Kävin eilen neuvolassa ja kaikki oli hienosti, ainoa vähän outo oli verenpainetta mitatessa (120/65) että neuvolan täti oli kuulevinaan jotain outoa minun sydämestäni, että olisi jättänyt lyönnin väliin tai jotain, en oikein enää muista. Mutta sitten kuunteli varmaan 20min vielä ja mitään ei kuullut, eli taisin vain pyöriä siinä mittaustilanteessa niin että tuli kosketushäiriö laitteeseen :)



Huono olo on jostain syystä tullut takaisin, eilen oksensin kaiken mitä söin, vähemmän kivaa. Mutta kaipa se menee taas ohi. Tänään on tasan 20 viikkoa, aikamoista. Ensi viikolla pääsen jo rakenneultraankin, jänskättää vähän, ei pitäisi lukea mitään tarinoita kuinka siellä on löytynyt vaikka mitä ei-normaaleja asioita, aina alan miettimään että entä jos meilläkin. Tästä samasta syystä meille ei ikinä tule mitään lääkärikirjaakaan :D



Iita tasan 20 rv

Aamukahvia tässä särvin samalla... En tiedä tuliko noustua millä jalalla, kun naapurin koiran jatkuvaan kovaääniseen räkytykseen heräsin... asutaan kuitenkin kerrostaloalueella. Joutuu tuo ikkuna olemaan vielä yöt auki, kun hikoiluttaa vieläkin ihan vietävästi vaikka ilmat on ONNEKSI jo viilentyneet huomattavasti!



Noista tunnekuohuista: Minulla ei ole vielä tullut oikeastaan ollenkaan kummosempia mielialanvaihteluita eikä tunteilemisia. Itsekkin sitä ihmettelin kun normaalitilassa olen kuitenkin suht herkkä ihminen...

Ystäväni kyllä sanoi, kun sai pojan viikko sitten että nyt se parkuminen on vasta alkanutkin!!! Poika ei itke juuri ollenkaan, mutta äiti kuulemma pojankin edestä! ;) Ehkäpä se koittaa meillekkin sitten ne ajat.



Meillä oli tosiaan se neuvola toissapäivänä ja minulle oli tullut painoa ekasta neuvolasta tasan 2kg. pikkuisen paino oli 347g rakenneultran mukaan.



Nytten heräsi myös masukki.... se on kyllä ihana tunne kun se pikku jaloilla tuolla muistuttaa itsestään!!!



Hyvää perjantain jatkoa kaikille ja viikonloppuja!!



hemi

Täällä ei ole sateista mutta menee kyllä pilveen. Toivottavasti ei tule sadetta että saadaan illalla onnistuneet venetsialaiset. Onkin mennyt viikko siivotessa sekä ulkona että sisällä.



Tänä aamuna kävin puntarissa ja ilokseni paino ei ollut noussut yhtään sitten viime neuvolan. Vielä reilu viikko uuteen neuvolaan joten ei se varmaan kovin paljon ennätä nousta. Hyvä niin, en tarvitsis enää kuin pari kiloa lisää tähän raskauteen kun on edellisestä jäänyt muutama kilo " varalle" .



Eilen kun istuin tässä tietokoneella olin tuntevani pieniä töytäisyjä masusta. Ei ne voinut olla muuta kuin vauvan liikkeitä, siitä olin varma. Nyt yrittää sitten koko ajan kuulostella! Mutta olivat sen verran hentoja että täytyy kyllä istua liikkumatta jos aikoo niitä tuntea.



Meillä on yhdistelmärattaat joista nyt on ratasosa ollut tosi vähällä käytöllä kun tarvii kaksosten rattaat. Molemmat emmaljunga merkkiset ja olen kyllä ollut tyytyväinen. Kevyet ja isorenkaiset niin pääsee täällä maaseudulla peltoja ja lumihankia(tarpeen tullen). Vaikka tokihan siinä hiki tulee kun kiskoo kaksostenrattaita tuonne tienvarteen parikymmensenttisen hangen läpi, jos ei auraustraktori ole ehtinyt ennen meidän menoja käydä.



Mahakivut ovat onneksi hellittäneet. Välillä on sellaista hetkittäistä mutta ei ole onneksi ollut kokopäiväistä jomotusta. Alkuviikon pino jäi vähän huonolle luennalle kun on ollut niin kiirettä. Törkeät työkohtelut jäi mieleen, Taistelumieltä edelleen että jaksat äitiysloman alkuun, nimimerkkiä en enää muista! Pitäiskö sanoa että raskauskaan ei tule yksin.



Mutta nyt on palattava jatkamaan touhuja että olis valmista kun äiti ja sisko tulee kaveriksi laittamaan. Ihanaa, illalla saa herkutella!!

Ja se maksamakkara on muuten ollut aivan ihanaaaa!!!



Iuiu ja masukki 16++

Kiinnitin huomiota iuiu:n mainitsemiin venetsialaisiin!! Itekkin lähdetään tänään mökille viettämään valojen yötä!!! Mahdetaanko olla samoilla suunnilla...heh



Hemi ja rv 20++

Heips!



En osaa kommentoida pieneen tilaan menevistä rattaista mitään. Mutta aiheesta tuli mieleen, että me ei koskaan kuskattu vaunuja autolla, vaan ne olivat vain kotikäytössä. Autossa oli ja on vieläkin aina valmiina rattaat. Tämä on ollut meille toimiva ratkaisu, varsinkin kun asutaan kerrostalossa.



EVENTUS, toivottavasti on pian ohimenevä tauti!

Osaatko kertoa mitä muuta kiva Taiteiden yössä olisi lapsille? Olemme tänään menossa yöksi Helsingin keskustan hotelliin, enkä edes tiennyt että on Taiteiden yö! Jossakin voisi kyllä poiketa, kun kerta siellä ollaan.



Mulla ei ole siis yhtään työmotivaatiota. Lasken päiviä ja tunteja seuraaviin taukoihin, viikonloppuihin, lomaan, ym. Todella rasittavaa, varsinkin kun töissä olisi oikeasti kiirettä seuraava kuukausi.



Minä olen myös itkuherkkä.

Puhuin työkaverin kanssa mun edesmenneestä papasta ja kun muistin asian seuraavana päivänä ajaessani autoa, niin kyyneleet tulivat! Papan kuolemasta on pian 10v, mutta vieläkin ajattelen häntä todella usein ja kaipaan.

Viime raskaudessa taas synnytyssairaalassa luulivat, ettei mulla ole kaikki hyvin kun juttelivat niin henkeviä, että aina tuli tippa linssiin. Tässäkin raskaudessa huomaan, että jos esim. neuvolassa puhutaan jotain parisuhteesta, niin alkaa itkettää! Meillä on siis parisuhteessa kaikki loistavasti ja juuri sen vuoksi liikutun (muut luulevat tietty jotain muuta!).



Iloista viikonloppua!



Justus rv 19+3

Vaunut meillä on Brion yhdistelmät jo esikoiselle hankittuna eli ovat yli kymmenen vuotta vanhat ja kolmella lapsella käytetty. Ihan ehjät kuitenkin, joten jos viime vuodet kellarissa eivät ole ihan hapannuttaneet niitä (hmm, niissä taitaa vielä olla sadesuoja päällä, joten pölyä ei pitäisi olla liikaa, mutta se kosteus...), niin pesen ne kankaat, jotka irti lähtee ja otan käyttöön. Pikkurattaat, salkkumallisesti taittuvat Gracot, ovat ihan yhtä vanhat. Olen sitten ylpeästi vanhanaikaisilla vaunuilla liikenteessä. Ei silloin mitään ilmakumipyöriä ollut missään vaunuissa eikä sininen ruutukangaskaan taida olla ihan viimeistä huutoa. Meilläkin muuten on pikkurattaat olleet autossa ja vaunut kotona. Tosin tällä hetkellä taloudessa on kaksi autoa, joten kummassa ne pikkurattaat sitten olis(?).



Hoitopöytä on myös tallessa, ostettiin se käytettynä esikoiselle, mutta eipä tuollainen melamiini tms. pinta miksikään mene. Turvakaukalon saan kaverilta, toivottavasti on ok kunnossa. Isompi turvaistuin (jostain puolivuotiaasta eteenpäin) lienee pakko ostaa, kun vanha Britax twoway on niin karmeassa kunnossa jo. Pinnasänkykin löytynee joltain tutulta. Jos ammeen joutuu ostamaan, niin ei ole kovin iso investointi. Isompi juttu onkin sitten se, että auto menee vaihtoon, nykyinen farmari Avensis ei riitä kuudelle.



Mä olen ennemminkin kiukkuinen kuin itkuinen nykyään. Epäilen kyllä syyksi raskauden sijaan stressiä kotipihan hommista, tarttee saada aika monta kymmentä neliötä lautapatiota käsiteltyä puunsuojalla ennenkuin lämpätilat laskee öisin liian alas. Eikä nämä sadeilmat auta työn edistymistä *murr*. Mikäli vanhat merkit pitää paikkansa, niin synnytyksen jälkeen menee pari viikkoa ihan vesiputouksena. :)



Dementia on mullakin pahana. Siksi muuten kirjoittelen aina johonkin tekstieditoriin omia kommenttejani sitä mukaa kun juttuja täältä luen. Jos kirjoittaisin vasta kun olen kaikki lukenut, niin en enää yhtään muistaisi mistä aiheesta on juttua juuri ollut.



Venetsialaiset on mulle ihan outo käsite. Joku juhla ilmeisesti, mutta mitä mitä???



Strutsi ja minihupi 17+2



PS. Pojat mittaavat innokkaasti itseään ja pohdiskelevat minkä " hupin" Lintsillä saisivat, siitä tuo minihupi tuli vauvalle työnimeksi.

Heh.. tulee mieleen juuri vastaavia itkun aiheita. Parisuhde on kanssa varma missä tirautan, juurikin siitä syystä että se tuntuu hyvältä ja oikealta. Muita tilanteita tässä jos jotain kiinnostaa (mua lähinnä hymyilyttää näin jälkikäteen..)



Itku tuli... -lista

- Terveydenhoitaja äitiysneuvolassa sanoi: " tämä on sitten sellainen paikka jossa saa olla oma itsensä. Saa nauraa jos nauratta, saa itkeä jos itkettää, saa pelätä jos pelottaa.." Tota pidemmälle ei päästy kun meikä oli jo aloittanut kevyen vollotuksen. Jo pelkkä " saa itkeä" riittää puhkaiseen kuplan (ihanan oloinen on muuten terveydenhoitaja)

- Luin Metro-ilmaisjakelulehdestä että Anna Abreun levy oli heti myynyt kultaa.. Kyyneleet oli jo silmissä kun samaistuin tilanteeseen..

- Kotona itkeä volloitin, kun mies oli lähtenyt työmatkalle jossa viipysi kaksi yötä (yleensä ihan mukava olla yksin, mutta nyt oli jotenkin liikaa) Mulla sattui vielä kaveri soittamaan tuollaisena itkuhetkenä, enkä kyllä kehdannut myöntää miten överiksi tämä tunteilu on jo mennyt.



Napatkaa kiinni noista, jos tilanne tuntuu toisinaan menevän vähän överiksi =)



Kiukkuisuudesta muuten: myös mulla on sitä, tuntuu että tempperamentti tosi tulisena ja reagoin nopeasti. Tämä aiheuttanut parikin parisuhderiitaa, koska on tullut kivahdettua aika helposti.



Tarkoitus ei ole olla näin minä-minä -henkinen, mutta en voi oikein toisestakaan näkökulmasta kirjoittaa.

laittakaa googleen hakusanaksi venetsialaiset, valojen yö.

sieltä saa esimakua tapahtumasta

Hih, mua joku aamu liikuttaa Serranoksen perheen alku, kun siinä on iso perhe onnellinen=)



Viime yönä oli vaikea nukkua. Paleli hirveesti ja yritin saada unta kolmen peiton alla villasukat jalassa. Sit kun nukahdin ,tuli hirveä hiki ja kaikki pois paitsi pussilakana :/



Tänään on ollut sitten koko ajan hiki. Siis sellainen hormoonihiki.



Muuten ihan normaali perjantai. Lähdemme tytön kanssa vaihtamaan farkut, kun ostin eilen pillit, joita toivoi, eikä ne sit mahtuneet ylle vaikka tyttö on tosi sutjakka.



rv 20+5

tai muinaistulien yö hakusanaksi

Taiteiden yöstä löytyy googlella tosi paljon juttuja ja HS:n sivuilla on kans hyvät menovinkit. Itse en keskustan lasten menoja katsellut, pysytään kiltisti kotisuunnalla idässä, niin ei mun tarvitse kauhistella humalaisia ihmisiä niin kovin...



eve

Heippa taas kaikille.



Ensimmäiseksi itkuista... Osui aihe nimittäin aika lähelle omia pohdintojani viime aikoina. Olen yleensäkin kauhean herkkä ja yli-empaattinen, mutta nyt on mennyt vähän överiksi välillä. Oikeasti, luin Harry Potterin uusinta ja siinä yhdessä kohtaa erityisesti (siis muutenkin itketti vähän väliä, kun se on vaan niiiin ihana kirja) piti laittaa kirja pois ja itkeä noin 15 minuuttia ääneen, ennen kuin pystyi jatkamaan. Onneksi olin yksin kotona. TV-ohjelmat saavat järjestäin itkemään, oli sitten surullista tai iloista katsottavaa. Eilen alkoi itkettää kun 2,5 vuotias ilmoitti ulos mennessä " Onpa mukava ilma, puut heiluvat ja aurinko paistaa." Siis oikeasti, oli vaan niin suloinen. Eli kyllä mies on välillä vähän helisemässä. Ilmoitti jo, ettei enää osallistu kotitöihin, kun tulen siitä niin iloiseksi, että alkaa sekin itkettää.



Olen ollut sairaslomalla koko viikon ja nyt tuli vielä ensi viikkokin saikkea. Häntäluun kohdalla tuntuu kuin olisi joku neula pystyssä, ja käveleminen on välillä mahdotonta, istumisesta nyt puhumattakaan. Nytkin röhnötän työtuolissa (tänään siis tulin töihin) ihan kummassa asennossa. Kohtu se siellä varmaan vaan raivaa tilaa itselleen, mutta esikoisesta näitä kipuja oli vasta rv 36! Toivottavasti menee ohi pian, tämä on inhottavaa. Tukivyötä suositeltiin, joten täytynee sellaista käydä katsomassa. Onko muilla ollut kummia selkäkipuiluja vielä?



Onneksi pallero potkii vähän väliä oikein railakkaasti, siitä tulee aina niin hyvä mieli (ja aika usein tippa silmään...)



Eipä muuta kuin mukavaa viikonloppua kaikille!



Popin_äiti + pallero rv 17+5

Kato Magdalena Brion Happy vaunuja, ne on minusta ihanat ja menevät pieneen tilaan. Ja väreissä löytyy... Minun tekisi mieleni sellaiset vaikka meillä Kombit jo on vuodelta 04. Iiiik...

Kerkesin tossa kirjotella jonkun verran, sitten iski tementtia ja palasin katsomaan, mistä onkaan ollut puhetta. Naps! Sinne hävis mun kirjotukset...



Tuttua mullekin nyt epänormaali itkuherkkyys ja tunteiden palo. Tokaluokkalainen poikanikin tuumasi tuossa joku päivä, että toivottavasti vauva syntyy pian ettei äiti ois niin hermona. Pitää kyllä yrittää itseään hillitä hiukan enemmän.



Meilläki ois isomman auton laitto, mutta auton kattelu ja osto on kyllä vihonviimeistä hommaa! Eri asia, jos ei tarttis rahaa aatella. Ja jos ymmärtäis autojen päälle muutakin kuin värin. Nyt on kaks autoo, mahdutaan me niihin tammikuussa joten ei järkky hätä. Miestä taitaa kiinnostaa auton vaihto yhtä vähän kun mua..



Ei huvittais olla töissä yhtään.. Ois ihana olla kotona ja puuhastella, pötkötellä välillä sohvalla ja lukea hyvää kirjaa.. Isommat lapset on jo koulussa, joten päivisin ois hetki ihan omaa aikaa. Oli kyllä iloinen yllätys, kuinka paljon lomaa mulla on pitämättä ennenkuin työt loppuu. Saan jäädä kotiin ehkä jo syyskuun loppupuolella :)



Rattaista; meillä on ne uudet kolmirattaiset isohkot kotikäyttöön, autokäyttöön vanhat Gracon matkarattaat. Ne matkikset oli siskolla lainassa, ei tainnu paljo käyttää kun ei oppinut niitä avaamaan vaikka oppituntia ja käytännön opetusta oli ;)



Joku ei ollut vielä töissä kertonut raskaudestaan, mulla ei kyllä salailu enää onnistuis. On sen verran mahaa kertynyt. Ja välillä on kävelykin sellasta raskaanaolevankävelyä, kun juimii ja painaa. Tuntuu muutenkin, että maha alkaa jo tosi alhaalta.



Enää en muista, mistä on puhe ollut enkä uskalla käydä kattoon..

Hyviä viikonloppuja kaikille!

Viikko taas takana, todella nopeasti meni! =)



Rv huomenna tasan 19 ja potkut tuntuvat nyt jo ihan selvästi ja on myöskin aika selvänlainen päivärytmi.. aamusta 9 kieppeillä potkitaan, sitten taas puolen päivän jälkeen töissä ja vielä iltapäivällä ja illalla 9 aikaan taas. Potkut tuntuvat myllerrykseltä ja myös näkyvät mahan päältä. Ihanaa, koska näin ainakin voi olla varma että pikkuinen on hyvässä kunnossa masussa. =)



Herkästä mielialasta sen verran, että itse olen ollut aika allapäin viime päivien ajan johtuen serkkuni pienestä vauvasta joka leikattiin eilen.. Onneksi pieni potilas selvisi kuitenkin tästä suuresta ja erittäin vakavasta leikkauksesta ja on nyt tarkkailussa Lastenklinikalla!

Ja sitten tietysti vaan itkettiin sitä, että selvisi! =D

Muuten en ole juurikaan huomannut normaalista poikkeavaa, olen muutenkin aika herkkä esim tv ohjelmien suhteen!



Meillä on 6.9. seuraava ultra ja ihan hyvillä mielin nyt sinne ollaan menossa.

14.9. lähden yksin äitini luokse lentokoneella viikonlopuksi shoppailemaan ja serkkuni vauvaa katsomaan. Enpä muistakaan milloin olisin yksin ollut jossain... varmaan ennen esikoisen (7v) syntymää? =D



Meille tuli eilen hääkutsu Italiaan! Mulla on ollut sieltä kirjeystävä jo 15 vuoden ajan! Kerran olen siellä käynyt hänen luonaan, mutta nyt tuskin on mahdollisuutta lähteä.. pitää jotain kivaa keksiä lahjaksi heille kuitenkin.



Ihanaa rentoutua taas hieman viikonloppuna! =)



Terkkuja kaikille!



t. vilmahilja 18+6

Ihanaa tuo Popin äidin herkistely=)

Pitkästä aikaa taas jaksan kirjoitella... miten tuntuu että aina on kauhea kiire? :)



Paljon on puhuttu itkemisestä ja herkistelyistä. Itsestäni en oo sellaisia huomannut niinkään, mutta enemmänkin on pinna ollut kireällä. Välillä oikein itseäkin pelottaa, että " huh, mistäs toi tuli" kun tulee tiuskastua miehelle jostain.



Rattaista. Ostin esikoiselle -05 Gessleinin yhdistelmävaunut ja oon tykännyt kyllä tosi paljon. Muistaakseni yhdet markkinoiden pienimmistä (oli meillä tärkeä kriteeri), monikäyttöiset, ketterät, joustavat (eli siis hytkytykseen ei vaadita kun pieni tönäisy)...jne. Hinta on kova, mutta kai niitä voi suoraan Saksastakin tilata jolloin hinta on varmasti murto-osa. Tässä vielä linkki vaunuaitan sivuilla, jossa löytyy lisätietoa. http://www.vaunuaitta.fi/tuotteet/lastenvaunut/gesslein/swing-fi/



(.) Rakenneultrassa käytiin eilen ja kaikki pitäis olla kunnossa. Kovia potkuja tuntuu jo ja taisi olla [b]Popin_äiti[/b], joka kyseli selkäkivuista. Itselläni on ainakin toistaiseksi pysynyt poissa (onneksi), sillä esikoista odottaessa yläselkä oli ihan sökönä rv 20 alkaen... aina viikkoon ennen laskettua aikaa kun maha vihdoin laski. En tiedä mikä rakenteellinen vika omassa kropassa oli, mutta luultavasti kohtu painoi jotain hermoa joka säteili koko selkään kun rasitti ja puudutti kädet vielä jos kunnolla rasitti. Oleminen oli lähinnä kovalla lattialla makaamista. Käveleminen/seisominen meni hetkellisesti, mutta istuminen oli yhtä tuskaa. TOIVON tosiaan, että kukaan ei joudu kärsimään sellaista kipua!!! Tällä hetkellä kohtu painaa jotain hermoa ja säteilee oikeaan pakaraan. Onneksi ei ole jatkuvaa, sillä jalalle ei tuolloin pysty laskea painoa. No, mutta ultraaja lohdutti eilen, että on tosi yleistä juuri viikolla 20 alkaen muutaman viikon ajan. Saattaa kuulemma uusiutua vielä loppuraskaudesta joillakin.



Sellaisia tuskia ja tunnelmia täältä suunnalta. Hyvää viikonloppua kaikille! ;)



-pompelo

Tervehdys pitkästä aikaa! Ja vointeja kaikille, jotka painiskelevat kipujen ja muiden epämukavuuksien kanssa.



Nyt on lomat lomailtu ja vihdoin arjen aherrus käynnissä. Aamupahoinvointi, joka alkoi vasta vkolla 15 muistuttaa, että pikkuista odotellaan, muuten ei kyllä mitään ole vielä näkyvissä. Neuvolantäti lohdutteli, että vatsa voi sieltä ihan yhtäkkiä ponnahtaa näkyviin. Vähän harmittaa kun muut kertovat ettei housut mahdu ja vauva potkii, minua sukulaistädit lähinnä surkuttelee, että ei kyllä mitään näy, vaikka puoliväli jo menossa. Sitä odotellessa, pääasia, että vauvalla on kaikki hyvin. Painokin on vielä laskenut, vaikka olen syönyt enemmän; keho käy kuulemma täysillä.



Täällä kun on teitä, joilla on jo lapsia, niin itseä on mietityttänyt tuo vaatteiden yms hankinta. Taaperoilla varustetut kaverit ja sukulaiset on tarjonneet ystävällisesti yhtä sun toista lainaksi tai kierrätykseen. Tähän asti en olekaan hankkinut mitään muuta kuin satukirjoja ja villavaatteita. Parit villakerrastot aion kutoa.

Mutta mutta.. Mitä sille vauvalle sitten laitetaan päälle kun pääsee kotiin sairaalasta tammikuussa? Kun pakkasraja on kai se -10' C niin paleleeko pieni vaikka auton lämmittää valmiiksi? Siis vaippa kai alimmaksi, mutta mitä sitten? Äitiyspakkauksessa tulee potkuhousua ja -pukua. Laitetaanko ne vai jotkut alusvaatteet? Sittenkö tavalliset vaatteet ja se villapuku ja lopuksi haalari? Ja ne samatko taas jos vie ulos nukkumaan?

Ei ole mitään käsitystä kuinka paljon vaatetta vauvalle laitetaan päälle. Mut eihän se taida mahtua tuohon turvakaukaloon jos on ihan Michelin-ukoksi puettu, näyttää sen verran pieneltä tuo kaukalo nimittäin.

Kuinka pian täytyy ristiäiset pitää? Ja koska vieraita saa tulla vauvaa katsomaan? Anoppi haluaisi mennä vauvan kanssa vauvauintiin, minä luulin, että sinne menevät vanhemmat vai eikö näin ole?



Kaikennäköistä sitä mieleen tuleekin.. Vointeja kaikille teille!



-Finja ja Hipsu 19+0