Eronneet. Miten aloitatte tapaamiset isän luona pienen lapsen kanssa?

Tapaamissuositukset



Ph. D. William F. Hodges Coloradon yliopiston psykologian laitokselta on laatinut eri-ikäisille lapsille karkeahkot tapaamissuositukset. Satu Niskasaari Helsingin sosiaalitoimesta on tuonut tämän ohjeistuksen käyttöömme. Viimeistely on tehty liitossa. Huomaa, että näissä suosituksissa lähtökohtana on se, että tapaamisia vasta aloitetaan eikä lapsi vielä tunne tapaajavanhempaansa. Suosituksista saa toki kuvaa siitä, miten lapsi kestää eron pääasiallisesta huoltajastaan.



0 - 6 kk



Pienillä lapsilla suositeltavimpia ovat tiheät ja säännölliset tapaamiset. Jos tapaamisia on vain kerran tai kaksi viikossa, tapaamiset eivät saisi ylittää kolmea tuntia. Jotkut tutkijat pitävät rajana tuntia ja jotkut taas kahta tuntia. Päivittäiset tai joka toinen päivä tapahtuvat vierailut kehittävät lapsen ja tapaajan välistä suhdetta ja ylläpitävät lapsen turvallisuuden tunnetta. Tapaamisten kesto voi tällöin olla tunnista päivään. Yöpymiset tapaajan luona ovat mahdollisia vain, jos tapaamisia on lähes päivittäin.



6 kk - 18 kk



Tunnista kolmeen tuntiin kestävät tapaamiset ovat edelleen suositeltavia, jos tapaamisia on vähän. Jos sen sijaan tapaamisia on päivittäin, keston voi sovittaa vanhempien toiveiden mukaisesti. Tämän ikäinen tarvitsee ennustettavuutta ja pysyvyyttä. Tapaamiset onnistuvatkin parhaiten, jos ne voidaan järjestää aina samassa paikassa.



Lasta ei saa antaa ulkopuolisen hoitoon tapaamisten aikana, ellei lapsella ole mahdollisuutta olla usein yhteydessä tapaajavanhempaansa. Lapsen luovuttamiseen tulee olla myös lähivanhemman suostumus. Yöpymiset ovat toivottavia vain jos tapaamisia on lähes päivittäin.



18 kk - 3 v



Lapsi sietää jo harvempia tapaamisia, mutta säännöllisyys on kuitenkin edelleen tärkeää. Jos 18 kuukauden ikäinen lapsi voi tavata etävanhempaansa vain viikonloppuisin, tapaaminen voi kestää vain osan vuorokaudesta. Ympärivuorokautiset tapaamiset eivät vielä tässä vaiheessa voi tulla kysymykseen, ellei tapaamisia siis ole ollut lähes päivittäin. Mieluimmin useita kertoja viikossa on parempi kuin koko viikonloppu. Pitkiä kesälomatapaamisia ei suositella.



3 v - 5 v



Kolmivuotiaana lapsen voi luovuttaa viikonlopun mittaisiin tapaamisiin yöpymisineen. Joka toinen viikonloppu -tapaamiset ja viikon mittaiset lomatapaamiset sopivat jo hyvin. Jos tapaaminen on jostain syystä viikkoa pidempi, vanhempia tulisi ohjata lapsen tukemisessa kestämään ero lähivanhemmastaan. Säännöllisyys on erityisesti tässä iässä lapselle tärkeää. Vanhempien on syytä pitää kiinni lupauksistaan.



6 v - 10 v



Tässä iässä olisi suositeltavaa, että tapaamisia olisi useammin kuin joka toinen viikonloppu. Mikäli vanhemmat käyvät täissä, on kuitenkin muistettava varata myös lähihuoltajalle mahdollisuus olla lapsensa kanssa riittävästi. Pitkät kesälomatapaamiset ovat sallittuja, mutta lapsella tulisi silloinkin olla mahdollisuus pitää yhteyttä lähihuoltajaansa esimerkiksi puhelimitse.



11 v - 12 v



Erityisesti pojat tapaavat mieluimmin joka toinen viikonloppu, mutta viikottaisetkin tapaamiset voivat vielä olla lapsen toiveiden mukaisia.



yli 12 v



Nuori alkaa suuntautua kaveripiirinsä ja pitkäkestoiset kontaktit kumpaankin vanhempaan alkaa käydä tarpeettomiksi. Koko viikonlopun mittaiset yhtäjaksoiset tapaamiset saattavat jopa häiritä tätä nuoren kehitykselle olennaista vanhemmista irrottautumista. Kontakti kerran tai kaksi viikossa tunti pari kerrallaan on riittävä lapsen kannalta.