Mitä mieltä ns. " hienostelunimistä" -kun etunimi on Rebecca ja sukunimi Kärkkäinen jne.
Kauhean paljon näihin törmää nykyään. Olenko nipo, kun minusta etunimen ja sukunimen pitää olla jonkunlaisessa sopusoinnussa. Eli jos sukunimessä on esim. paljon k-kirjainta, niin etunimessä c-kirjain on tökerö, tyyliin Nico Kankkunen. Meidän pihoilla ja puistoissa on juuri tuota Rebeccaa, Claudiaa, Casperia ja Sebastiania -ja sukunimet ihan " eri paria" . Eli voi olla kaunis suomalainen sukunimi, mutta ihan eri tyyliä kuin etunimi. Meillä on ihan kaunis suomalainen sukunimi, mutta juuri sellainen, johon ei voi laittaa eteen " Daniel" -pikemminkin Lauri tai Akseli...
Kommentit (11)
joten on sitten ns. kansainväliset nimet lapsillakin - ovat vaan meidän suvusta silti. Parin sukupolven takaa.
Rebecca on minusta vähän outo, mutta Daniel on kyllä ihan tuikitavallinen nimi.
ei mikään hienostelu. Muuten kyllä kotimainen mielestäni hienompi kuin vieras kirjoitusasu.
" Angelica" ja sukunimi Kärkkäinen, se ei minusta sovi. Etunimi on aivan erilainen mihin Suomessa on tottu, sukunimi taas oikein perinteinen suomalainen nimi ääkkösineen.
Jos taas nimi on neutralimpi, vaikkapa Lahti, Ojanen, tmv. niin nimi sointuu ihan hyvin, kokeilkaa;
" Angelica Ojanen" ei kuulosta yhtää tyhmältä vaan jopa sujuvalta. Mutta taas " Angelica Kärkkäinen" kuulostaa tönköltä...
Ja sama homma toisin päin myös, tyyliin;
" Väinö Debreczeni" ei kuulosta ollenkaan hyvältä...
Jos sukunimi on tavis-Virtanen, niin joku räväkämpi vierasperäinen etunimi tekee hyvää. Sama toisinpäin.
Mitä tekemistä sillä varakkuudella on nimen sointumisen kanssa???
" Rikkaan suomenruotsalaisen miehen kanssa" , mitä tuo varakkuus tähän kuuluu...?:)
Monilla rikkailla suomenruotsalaisilla on ihan tavallinen suomalainen nimi...! Ja " hieno ruotsalainen nimi" taas voi löytyä täysin supisuomalaiselta perheeltä...
Huomauttaisin vielä, että monet ruotsalaiset/ulkomaalaiset nimet mitkä Suomessa kuulostavat " hienoilta" , ovat ihan tavallisia " virtasia" muissa maissa. Suomessa " Maija Pelto" kuulostaa tylsältä, mutta " Maija Field" ah niin ihanalta...;)
Olisi jotenkin hassua antaa nimeksi Thomas eikä Tuomas ainoastaan siksi, että sukunimi sattuu alkamaan B:llä.
En tarkoita, etteikö esim. nimi " Tuomas Blomstedt" kuulostaisi ihan hyvältä. Sillä nuo sointuvat kuitenkin yhteen.
On olemassa palon nimiä, jotka sointuvat moniin eri sukunimiin, tyyliin Maria, Sofia, Iida, Daniel, jne. jne. ovat helppoja lausua suomalaisellekkin--->sopivat suomalaisiin nimiin siinä missä esim. ruotsalaisiin/englantilaisiin tmv.
Sanoisin näin, että Tuomas=Thomas, eli lausunta ei paljoakaan eroa toisistaan. Mutta jos miettii vaikka tuota " Angelicaa" " Brookea" " Ridgeä" tmv.
niin ne eivät sovi niin hyvin suomalaiseen suuhun, ja vaikka " Angelica Ojanen" on helppo lausua, niin " Angelica Kärkkäinen" onkin sitten jo vakeampi... Toisaalta taas esim. " Anneli Kärkkäinen" menee kuin vettä vain... :)
ARGH! en osaa selittää tätä paremmin...! Joku kielitieteilijä tulkoon nyt pelastamaan minut ja kertokoon asiantuntevammin mitä haen takaa...!;)
Esim. tällaiset Leonardo Virtanen :). Mutta vielä tökerömpää on mielestäni se, että perheessä toiselle lapselle annetaan tavallinen perussuomalainen nimi ja toiselle taas jokin todella erikoinen. Tällaisiakin tapauksia olen pari tavannut.
olla se ruotsia puhuva ja iskä se suomea puhuva ja lapsella on sit iskän sukunimi tai sitten voi olla jo monen sukupolven takaa se suomenkielinen sukunimi.....
Etunimi on erikoinen. Olin naimisissa rikkaan suomenruotsalaisen miehen kanssa,silloin nimet sopivat yhteen mutta erosimme ja otin minulle ja lapselle oman nimeni takaisin.