Millainen lapsi on mielestäsi ärsyttävä?

Kun ilmoitan selkeästi että vierailuaika on nyt ohi, ollaan sovittu äitisi kanssa että nyt sinun kuuluu mennä takaisin kotiin, niin hirveä huuto ja vikinä " en haluu, en haluu, en haluu..." Sitten kun sanon että meille ei voi tulla leikkimään jos ei pidä sovituista asioista kiinni, niin sitten lähdetään parku kurkussa kotiin.



Lisäksi ärsyttää sellaiset lapset joilla ei ole ollenkaan omaa tahtoa, vaan äiti / isä määrää kaikesta mitä lapsi tekee, esim. jos lapsi haluaisi leikkiä poneilla, niin äiti ilmoittaa että nyt ei leikitä poneilla vaan nyt leikitään barbeilla ja lapsi lähtee leikkimään barbeilla. Tämä ei toisaalta ole lapsen vika, vaan aikuisen joka haluaa hallita täysin lapsensa elämää.

menee silti eikä tottele. Myös 5-9-vuotiaat pojat ovat raivostuttavia, noin yleisesti, toki joitakin poikkeuksia on.

lapsia jarno-lapsiksi. ne ovat hieman ylipainoisia, niillä on räkänen ja kova ääni. ne haluaa aina riehua ja töniä ja tehdä muuta kiusaa. tyttökin voi olla jarno.

Ei ole ärsyttäviä lapsia, on ärsyttäviä aikuisia.

vaan ekan sivun ja siina jo oli paljon asioita mita myös mina pidan arsyttavina mutta myös lapsi joka ei osaa puolºustaa itseaan vaan on kantelemassa koko ajan joka asiasta. Esim. tutun 5 vuotias joka ei sano muillºe lapsille mitaan vaik kaatais amparillisen vetta paalle vaan kantelee mieluummin tai nakis toisen tekevan jotain pahaa ni ei sano mitaan vaan kantelee heti.. Todella arsyttavaa. Seka liian ujot lapset

Vierailija:

lapsia jarno-lapsiksi. ne ovat hieman ylipainoisia, niillä on räkänen ja kova ääni. ne haluaa aina riehua ja töniä ja tehdä muuta kiusaa. tyttökin voi olla jarno.

pikkutyranni! Eli poika joka riehuu, kiljuu, huutaa, tönii, on aina äänessä, aina liikkeessä, ei usko mitään, heittelee hiekkaa toisten päälle ja kaikki jutut pyörii pippelin ja pimpin ympärillä! Huh huh... Naapurissa asuu tällainen poika ja voi, että mua ärsyttää, kun se on pihalla. Ei anna kenenkään lapsen eikä aikuisen olla rauhassa. Äitinsä ja isänsä ovat niin kiireisiä, että mieluummin vaientavat lapsen alituisilla leluilla ja herkuilla, kuin että kasvattaisivat tätä. Itselläni sekä tyttö että poika ja onneksi rauhallisia ja hyvätapaisia lapsia!

Kaksi asiaa joissakin lapsissa ärsyttää:

- lapset, jotka huutavat ja riehuvat koko ajan

- lapset, jotka eivät tottele (eivät edes " vieraita" aikuisia)



Kaksi alle kouluikäistä poikaa on itsellä eikä silti ole tarvinnut huutamista kuunnella (siltä varalta, että joku kohta huomauttaa, etteivät pojat osaa hillitä äänijänteitään tai riehumistaan :).

Jotenkin kurjaa että näin on, mutta en vaan jaksa niitä yhtään. En kylläkään näytä sitä mitenkään, monesti lapset tulee mulle jutteleen ja jutustelen niiden kanssa ihan luontevasti, mutta oikeesti en kyllä tykkää siitä yhtään. Aina toivon että vanhemmat tulis hakeen lapsensa pois tilanteesta, koskaan ei ole kyllä tullut.

Ja tiedän kyllä että vanhemmissa se vika on, ei lapsissa..



MUTTA.. =)

Miehen siskon lapset. Toka- ja viidesluokkalaiset.

Vietiin niille tässä taannoin koulunalkajaisten kunniaksi pienet paketit. Kyniä ja sellasta. Kiitosta ei kuulunut. Mulla ärsytti ihan älytön! Eikä miehen siskokaan koskaan heille sano että kiittäkää.

Minusta se on hiukan omituista..

mut sanonpa silti, sellainen 8-vee pikkudiiva joka arvostelee kaikki lelut ja kahvipöydän antimille YÖK en syö tota enkä tota!

Jos ei mistään tykkää, voi olla sit syömättä mut kasvatukseen kuuluu olla kohtelias ja jättää yökkäilemättä!

Jos sitä toinen lapsi käy pyytämässä leikkiin, se vaan katsoo pitkään niinkuin jotain kummajaista eikä puhu mitään.



Sellainen on ärsyttävä.



Kaiken muun laisista lapsista pidän.

Vierailija:

Sanot niille " hei" , ei vastausta. Pelkkää tuijotusta. Kaadat mehua ja annat keksin ja sanot " olepa hyvä" . Taas tuijotetaan mykkänä. " Oliko kivaa Lintsillä?" Angstista tuijotusta.

Ymmärrän, että lapsi voi olla ujo, mutta mielestäni kasvatukseen kuuluu sentään minimikäytöstapojen opettelu: se, että yritetään voittaa itsensä sen verran että jonkunlaisen urahduksen saa kakaistua vastaukseksi. Edes siihen tervehdykseen.

Tutulla on tuollainen lapsi, joka ei saa äännähdystäkään suustaan. Ei auta vaikka mitä kysyisit. On se kyllä ihan helvetin turhauttavaa kohteliaisuudesta kysellä, että " miten on mennyt koulussa? " kun takaisin saa vaan tympeää tuijotusta. Tekis mieli huutaa, että pidätkö kakara itteäs niin paljon parempana ettet vastatakaan voi. >:(

Vitsi mitä ääliöitä täällä on..antakaa lasten olla lapsia ja haukkukaa täällä mielummmin vaik toisianne.

Lapset, jotka kyläillessä ovat kiinnostuneita vain meidän lasten leluista.

Mutta että näin:

Vierailija:

roikkuu kyläilyn ajan äidin helmassa. Ei suostu menemään toisten lasten kanssa leikkimään, vaan mieluummin " häiritsee" (kitisee) äidin keskustelua muiden aikuisten kanssa. Ja pahinta on se, kun huomaa äidin tukevan kyseistä toimintaa.

Jaa, no anteeksi vaan, toivottavasti et kuulu meidän tuttaviimme, ettei tarvitse katsella/kuunnella kun hirveän ujo, helposti stressaantuva lapsi vieraita pelätessään takertuu vanhempiin. Ja erityisesti pyydän anteeksi kaikilta sitä, että ko. tilanteessa halaan lasta rauhoittavasti enkä kanna häntä huutavana ja parkuvana lastenhuoneeseen muiden seuraan. ...NOT!

Onhan silläkin merkitystä miten kysytään. Herkkä lapsi huomaa aikuisen kysymyksessä vaatimuksen ja ärsyyntymisen, vaikka aikuinen kuinka yrittäisi olla näyttämättä sitä. Ja miksi ihmeessä lapsi haluaisikaan vastata kovistelevalle ärsyyntyneelle aikuiselle mitään.

Toisia ärsyttävät riehujat, toisia hiljaiset. Varmasti juuri ne piirteet ärsyttävät, jotka omilta lapsilta puuttuvat. Tietysti väkivaltaa ei lapseltakaan voi hyväksyä, mutta muuten on kyllä käsittämätöntä, että lapset eivät saisi olla erilaisa, toiset puheliaita ja toiset ujoja.

Kaikkihan ne on sellaisia joskus, mutta tarkoitan yli 3v. lapsia, jotka eivät esimerkiksi pöydässä osaa olla kunnolla ikinä. Ei ole opetettu. Huudetaan ' Anna' !, ei kiitetä, rohmutaan, syödään puoliksi jotain ja laitetaan kuolainen ruoka takaisin tarjottimelle. En tajua miten vanhemmat viitsivät katsella moista.

minua ärsyttää yksi esikoistyttö, joka on saanut kaiken huomion vanhemmiltaan ja saa edelleen.. siis sillä lailla huomion että vanhemmat ei jaksa ruveta tappelemaan perusasioista.. ikävää.. mutta ei ainakaan helpota jatkossa..!

On ikävää ajatella, että jotain ärsyttäisi tuo kiltti ja hiljainen pikkutyttö.:(

Vierailija:

Sanot niille " hei" , ei vastausta. Pelkkää tuijotusta. Kaadat mehua ja annat keksin ja sanot " olepa hyvä" . Taas tuijotetaan mykkänä. " Oliko kivaa Lintsillä?" Angstista tuijotusta.

Ymmärrän, että lapsi voi olla ujo, mutta mielestäni kasvatukseen kuuluu sentään minimikäytöstapojen opettelu: se, että yritetään voittaa itsensä sen verran että jonkunlaisen urahduksen saa kakaistua vastaukseksi. Edes siihen tervehdykseen.