Millainen on vaikea uhmaikä? Miten useasti ja millaisia uhmakohtauksia ja tilanteita?

minä sanoisin että meidän keskimmäisellä oli vaikea uhmaikä ja saa nähdä minkälainen tälle nuorimmalle tulee.



keskarilla uhmakohtaukset liittyivät usein tilanteisiin, joissa olisi pitänyt tehdä jotain " pakollista" . hyvin tyypillistä oli, että kun piti mennä aamu/iltapesuille tai pukea vaatteet päälle ulosmenemistä varten niin poika ei ollutkaan yhteistyöhaluinen. siinä sitten aluksi neuvoteltiin ja kun poika ei suostunut niin tilanteesta ja käytettävissä olevasta ajasta riippuen joko laitoin pojan nurkkaan tai sitten pesin/puin väkisin kauhean huudon saattelemana.



tyypillistä oli myös temppuilu kadulla kulkemisessa ja yleensä julkisilla paikoilla esim. kaupassa. ei suostunut pitämään rattaista tai kädestä kiinni kun käveltiin kadulla tai karkaili kaupassa. nämä kohtaukset päättyivät yleensä niin että raahasin rimpuilevaa ja täysillä karjuvaa lasta ympäriinsä kädestä kiinni pitäen tai kainalossa kantaen.



pahimpina aikoina uhmakohtauksia tuli useita päivässä, ihan joka kerta kun olisi pitäny tehdä noita edellä lueteltuja asioita. sitten kun uhma alkoi vähän helpottamaan saattoi välissä olla päiviä jolloin selvittiin vain yhdellä kohtaksella tai kohtauksia ei tullut ollenkaan mutta seuraavana päivänä taas tapeltiin senkin edestä.



poika on nyt 4,5v ja edelleenkin hänellä on ajoittain temppuilua ko, asioiden kanssa. tällä hetkellä tapetilla on taas kadulla kulkeminen, on omasta mielestään jo niin iso poika että osaa kävellä yksinkin. no ei vaan osaa, on jo meinannut jäädä pari kertaa auton alle ja sama kädestä raahaaminen jatkuu edelleen *huoh*

Meillä ihan normaali uhmis, ei mikään paha. Saa päivittäin useita raivareita, riitelee ja kinaa unissaankin. Väittää vastaan ihan väittämisen ilosta ja välillä esim vanukasta tarjottaessa ei suostu ottamaan vaan heittää pois ja jää itsekin ihmettelemään omaa reaktiotaan.

Vierailija:

minä sanoisin että meidän keskimmäisellä oli vaikea uhmaikä ja saa nähdä minkälainen tälle nuorimmalle tulee.

keskarilla uhmakohtaukset liittyivät usein tilanteisiin, joissa olisi pitänyt tehdä jotain " pakollista" . hyvin tyypillistä oli, että kun piti mennä aamu/iltapesuille tai pukea vaatteet päälle ulosmenemistä varten niin poika ei ollutkaan yhteistyöhaluinen. siinä sitten aluksi neuvoteltiin ja kun poika ei suostunut niin tilanteesta ja käytettävissä olevasta ajasta riippuen joko laitoin pojan nurkkaan tai sitten pesin/puin väkisin kauhean huudon saattelemana.

tyypillistä oli myös temppuilu kadulla kulkemisessa ja yleensä julkisilla paikoilla esim. kaupassa. ei suostunut pitämään rattaista tai kädestä kiinni kun käveltiin kadulla tai karkaili kaupassa. nämä kohtaukset päättyivät yleensä niin että raahasin rimpuilevaa ja täysillä karjuvaa lasta ympäriinsä kädestä kiinni pitäen tai kainalossa kantaen.

pahimpina aikoina uhmakohtauksia tuli useita päivässä, ihan joka kerta kun olisi pitäny tehdä noita edellä lueteltuja asioita. sitten kun uhma alkoi vähän helpottamaan saattoi välissä olla päiviä jolloin selvittiin vain yhdellä kohtaksella tai kohtauksia ei tullut ollenkaan mutta seuraavana päivänä taas tapeltiin senkin edestä.

poika on nyt 4,5v ja edelleenkin hänellä on ajoittain temppuilua ko, asioiden kanssa. tällä hetkellä tapetilla on taas kadulla kulkeminen, on omasta mielestään jo niin iso poika että osaa kävellä yksinkin. no ei vaan osaa, on jo meinannut jäädä pari kertaa auton alle ja sama kädestä raahaaminen jatkuu edelleen *huoh*

Tyttö heittäytyi maahan makaamaan tai yritti karata. Saattoi myös potkia tai heitellä tavaroita. Pahimmillaan saattoi huutaa 1,5 tuntia hiki päässä, oksentaa ja sen jälkeen jatkaa mököttämistä. Näitä kohtauksia saattoi tulla useita päivässä.



Hän kehitti myös toisen uhmaamisen tavan; ei kuule, puhu, reagoi, seisoo vain jäykkänä katse tyhjää täynnä. Liikkui jos vedit kädestä, mutta saattoi mätkähtää mahalleen, kun ei itse sitä vapaaehtoisesti tehnyt.



Iltaisin jos kohtaus tuli, saattoi nukahtaa vihaisena ja aamulla jatkoi huutamista. tai jankuttamista haluamastaan asiasta.



Jossain vaiheessa myös nyrkit puhuivat ennen sanoja. Saattoi pitää myös näitä mökötyskohtauksia jopa kokonaisen päivän ajan.



Olin aika puhki tässä ikävaiheessa, luojan kiitos se on ohi!



Lapsella siis on rajat, rajattomuudesta tässä ei ollut kyse, myös muut kotiolot ovat normaalit. Ja rajoituksia jouduimme asettamaan useasti päivässä!

kun helpotti kuulla, että muillakin on hankalaa. meillä myös huutoa pukemisen, pesemisen, potan jne. kanssa. uutena uhittelu vieraille lapsille. en jaksaisi millään, kun kaksivuotiaan lisäksi on 8 kk ikäinen äitiriippuvainen taloudessa :)

Oli asiat miten päin hyvänsä. Jos esim. pyysi leipää, enkä antanut, suuttui. Jos taas pyysi leipää, ja lupasin, suuttui, kun ei olisi halunnutkaan. Tein mitä tahansa, lapsi sai raivokohtauksen.



Onneksi ne ajat ovat takana.