1,5v lapsi hakkaa päätänsä lattiaan, mitä hittoa?

Meillä 1½ poika keksi tämän tavan oikein protestiksi kun huomasi että kauhistun siitä. Oikein uhalla asettui haaraasentoon, kumartui ja kumautti otsan lattiaan. Suunnilleen joka viikko oli mustelma otsassa. Ja todellakin kaikkiin alustoihin mäjäytti yhtä kovaa. Sitten oikein katsoin miten reagoin ja jos ei toivottua tulosta niin uudestaan



Nyt 2 vee alkaa luopua tavasta kun vissiin tajuaa että itseään siinä vaan satuttaa ja olemme olleet jo pitkään kiinnittämättä asiaan huomiota :)



Olen kuulemma itse tehnyt lapsena samaa ja ihan suunnilleen täyspäiseksi olen kasvanut :)

1,5 v tekee samaa kun ei saa tahtoaan läpi tai muuten vaan kiukuttaa. Hakkaa päätään seiniin ja lattiaan. Neuvolassa mainitsin tänään asiasta ja kuulemma on aika tavallista, neuvoi vaan että pitää yrittää kiinnittää lapsen huomio muualle ja olla hirveästi huomioimatta/kauhistelematta hakkaamista. On vaan niin kauhean näköistä että vaikea olla kieltämättä ja kauhistelematta. :( Toivottavasti loppuu pian.

ja aloin olla jo ihan epätoivoinen asian kanssa, kunnes löysin netistä sivuston Dr Greene . com, jossa asiasta puhuttiin. Pään hakkaaminen kuuluu tohtorin mukaan ihan normaaliin käytökseen, ja paras konsti saada se loppumaan on olla huomioimatta käytöstä lainkaan. Tämä toimi meillä! Samantien kun aloimme esittää ettemme huomaa pojan " päätöntä" käytöstä, alkoi hakkaaminen vähentyä radikaalisti. Nykyään 2,5-vuotiaamme hakkaa päätään enää todella harvoin, vain äärimmäisessä kiukkukohtauksessa.

Mahtaa olla pienellä lapsella kauhea tuska kun kukaan ei ymmärrä..... :(

Yritin olla huomioimatta, mutta kun yrittää hakata tiiliseinään tai kivenjärkäleeseen ulkona, niin tulee hypättyä äkkiä lopettamaan touhu. Nyt uusin on se kun ottaa minun päästä kiinni ja yrittää kolauttaa otsaansa minun otsaan, tyyliin nyt kyllä huomaat miten kiukuttaa...

Nyt hän on vuoden ikäinen. Ja tätä tapahtuu silloin, kun herra ei ole tyytyväinen kohteluunsa. Käytännössä tämä kai on kiukuttelua, vaikka odotinkin sitä tulevan vasta vähän myöhemmin. Kai se sitten on sitä ekaa uhmaa...