Lue keskustelun säännöt.
Koska toi s-tanan ulina loppuu?
21.10.2012 |
Mulla on 4v joka on ollut suurimman osan elämästään yhtä hyväntuulinen kuin perseeseen ammuttu karhu ja sitä on rakastettu ja hyysätty kahden vanhemman voimin. Jos sitä huomioisi 24/7 ja olisi koko ajan vihdyttämässä, olisi varmasti itse kuningatar aurinko, mutta koska se ei ole mahdollista, meillä on illat, aamut ja siirtymävaiheet sekä muut huonot kohdat päivästä ihan vittumaista ulinaa. Rakastan lastani, mutta se ulina on kuin Danten helvetistä :( ja vaikuttaa koko perheeseemme kielteisesti (kaikki jo odottavat, koska tämä yksi alkaa vinkua ja kiljua). Myös tuttavapiirissä pyöritellään silmiä tälle. Muut lapsemme ovat iloisia, kohteliaita tyyppejä, tämän yhden soolot vaan pilaavat nykyään päivän kuin päivän :( onko muilla ollut tällaista, ja sanokaa, että se menee ohi, jooko???
Yritän pysyä aina rauhallisena kuin viilipytty, enkä huomioi lapsen raivareita, jos niille ei ole näkyvää tai sanoitettavissa olevaa syytä (hyssyttely ja voivottelu vie kohtauksen uusiin ulottuvuuksiin)- Olisiko jollain joku rakentavampi tapa toimia?
Kommentit (32)
Aamulla pitää herätä sen vuoksi, että rytmi (jota ilman kaikki menee plörinäksi) säilyy, eli ei käy hoidossa. Ja joo, vaatteet on just tolleen että joku ahistaa, puristaa, kiristää tai hiostaa, ymmärrän sen, koska olen itsekin aistiyliherkkä, ja kaikki tuon tyyppiset vaatteet on poistettu käytöstä. Ihanaahan se ois, jos voisi lapsentahtisesti elää, mutta pakko on elää perheentahtisesti.
Ihana lapsihan toi kiukkupeppukin on, ja varmasti täyttää oman osansa meidän perheessä jollain hienolla filosofisella ja ylevällä tavalla!
Mutta yritä päästä pään sisälle että "miksi". Mikä aamulla kiukuttaa, miksi pukeminen on hankalaa, onko pakko heittäytyä keittiön lattialle lounasaikaan.. Aamulla varmasti väsyttää jos unirytmin väärän kohtaan tulee herätys. Herää itse aiemmin ja herättele esim. puolen tunnin välein jotta saat levänneen pystyyn. Jos se oikeasti on ongelma.. (varmaan pitää miehen ehtiä viemään hoitoon? Muakin vituttais) Etsikää vaatteet rauhassa ja kysy tuntuuko housut hyviltä vai puristaako? Herkkä lapsi on yleensä hankala, ja herkkä lapsi on yleensä herkkä fyysisesti ja psyykkisesti, eli tuntee hyvät ja pahat asiat tarkasti, sekä kutinan, raapimisen, puristuksen karheuden herkästi. Lounasaikaan sä kuitenkin katat pöydän vaikka just tänään hän olisi halunnut auttaa. Ei vaan ehtinyt sitä sanoa ennenkuin sen teit eikä ehdi harmiaan selittää ennenkuin heittäytyy kiukkuamaan.Joo, ymmärrä lastasi. Asenne ratkaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
valitettavasti en voi lohduttaa sanomalla että loppuu aikanaan. Meillä 8 v poika ja aivan samanlainen. Nyt ollaan 1,5 vuotta odotettu psyk polilla sitä tukea.
Poika on päässyt tänä aika kahdesti yksittäiselle tutkimuskäynnille , jotta tietäisivät millaista terapiaa voisivat tarjota :/Poijalla on nyt todettu myös oppimisvaieudet. Muutoin fiksu ja hyvä muistinen. Lukeminen ja kirjoittaminen ei vain onnistu millään.
Eli tuo ulina/ raivari herkkyydelle on varmasti jotain nurologistakin taustaa. Käytiin kyllä erikoisriaanhoidossa neuronpuolellekin kääntymässä, mutta ei kuuluta sinne kun poika suoriutui muutoin neurologisista testeistä hyvin.
Perheneuvollaankin ollaan jo otettu yhtyettä. Siellä eivät osanneet kun todeta, et jatkakaan samaan malliin ja " rakastakaa ja rakastakaa"mieleen, että vanhemmat juoksuttaa lapsiaan jos sun missä tutkimuksissa etsimässä diagnooseja, mutta kuinka moni vanhempi katsoo peiliin ja miettii omaa lapsuuttaan, historiaansa, heikkouksiaan ja vahvuuksiaan vanhempana? Kuinka moni vanhempi on edes tietoinen saati selvittänyt omat ongelmansa ja traumansa, ehkä jo edellisiltä sukupolvilta tulleet? Nimittäin mä veikkaan että todella suuri osa näistä "diagnooseista" säästettäisiin sillä et vanhemmat hoitaisivat itsensä kuntoon ja sille tasolla mitä lapset tarvitsevat. Haastava lapsi taitaa usein olla se herkkä jolle ei riitä se jokosinnepäin. On tietenkin helpompi etsiä syitä perheen ulkopuolelta ja joskus ne sieltä löytyvätkin, mutta kuinkahan usein näiden hankalien lapsten vanhemmilla on oikeasti kykyä kohdata lapsiaan ja heidän haasteitaan? Kun jos itsellä on paljon torjuttuja asioita, ei lastaankaan pysty niissä kohdin auttamaan. En nyt osoita tätä sulle, vaan ihan yleisesti pohdin, että ei tarvitse hermostua:)
Ja nyt jännityksellä odotamme kaikki, että mistä vi...sta sitä apua vanhempi saa, joka on riittävän ammattitaitoista? Kerronpa nyt sinulle, jos alat lastensuojelua ja psykiatriaa ehdottelemaan niin niistä ei ole apua kuin murto- osalle, koska ammattitaito on aloilla pääosin täysin riittämätön. Lasten kasvatukseen riittää terve arkijärki, maanläheisyys ja ennakoitavuus sopivien, ei liian tiukkojen/ lepsujen rajojen kanssa. Yhteiskunta ja kyylänaapurit vaativat vanhemmilta aivan mahdottomia ja ylipaisunut julkinen sektorion täynnä epäpäteviä huoli-, diagnoosi- ja huostahulluja. Kyllä on usein ikävä 80- lukua.
Lapset on kyllä raskaita, otan osaa ja kunnioitan teitä jotka niitä jaksatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ikinä hommaa lapsia. Yks tollanen tähän oravanpyörään niin varmaan tuhoutuisin täysin.
Vierailija kirjoitti:
Eli jos huutaa, että ei halua kenkää jalkaan, niin kyllä se kenkä silti menee jalkaan. Tilanteissa hassuttelu saattaa toimia, samoin erilaiset harhautukset (kato tuolla on orava, äkkiä hanska käteen niin pääset vilkuttamaan), tarvittaessa sitten myös klassinen "ininät pois, mää laitan sulle nyt nää kengät jalkaan tai sit kannan sut kainalossa ilman kenkiä" jne.
Jos tuttavapiirissä joku pyörittäisi silmiään meidän vauvaikäisestä asti hyvin temperamenttisesti käyttäytyneelle leikki-ikäiselle, niin lähinnä pyörittelisin takaisin. Ei meilläkään kukaan muu lapsista ole sellainen, että huutoa riittää asiasta kuin asiasta ja elämä on DRAAAAAMAAAAAA joka hiivatin päivä. Mutta kyllä siitä raivohullusta kakarastakin kuoriutuu kahdessa sekunnissa naurava leikki-ikäinen, kun osaa vetäistä oikeasta narusta. Joskus narut ovat solmussa, joten sitten mennään narut solmussa. :D
Oletteko vieneet mielentilatutkimukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos huutaa, että ei halua kenkää jalkaan, niin kyllä se kenkä silti menee jalkaan. Tilanteissa hassuttelu saattaa toimia, samoin erilaiset harhautukset (kato tuolla on orava, äkkiä hanska käteen niin pääset vilkuttamaan), tarvittaessa sitten myös klassinen "ininät pois, mää laitan sulle nyt nää kengät jalkaan tai sit kannan sut kainalossa ilman kenkiä" jne.
Jos tuttavapiirissä joku pyörittäisi silmiään meidän vauvaikäisestä asti hyvin temperamenttisesti käyttäytyneelle leikki-ikäiselle, niin lähinnä pyörittelisin takaisin. Ei meilläkään kukaan muu lapsista ole sellainen, että huutoa riittää asiasta kuin asiasta ja elämä on DRAAAAAMAAAAAA joka hiivatin päivä. Mutta kyllä siitä raivohullusta kakarastakin kuoriutuu kahdessa sekunnissa naurava leikki-ikäinen, kun osaa vetäistä oikeasta narusta. Joskus narut ovat solmussa, joten sitten mennään narut solmussa. :D
13 vuotta vanha aloitus, älykääpiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamoon nyt, vastailette 13 vuotta vanhaan ketjuun.
Älä anna sokeria tai ketsuppia. Kyllä se siitä.
kaiken perusta. Hyväksyä, kunnioittaa.