Miikuli ja Vehnis!

Vastailin teille tuolla helmipöllöissä, mutta pannaan tännekin jokunen rivi ; ) Johan sulla vehnis on tosiaan koettelemuksia, kun nyt on munasarjatkin kääntyneet nurinperin. Toivotaan tosiaan, että palaisi oikealle paikalleen. Ei tässä elämässä voi tosiaan kun kysellä ja ihmetellä välillä, että mikä ihmeen tarkoitus tällä kaikella oikein on. Ja varsinkin, kun seuraa vierestä kuinka sormia napsauttamalla raskautuneet haluaa vielä sen plussaamisen jälkeen esim. juhlia vielä kerran synttäreitä, tupareita, uuttavuotta tms.!!! Tai sitten vedetään röökiä, kun " vauvalle on parempi et äiti polttaa, kun se, et se olis hermostunut" ... Ai että mä nään punaista!!



Ja sitten kaiken kukkuraksi tämmöiset tyypit saa vielä terveitä lapsia??! Sitten toisilla menee kesken, vaikka kuinka yrittäis olla stressaamatta, käyttämättä haitallisia aineita, huolehtimalla vauvan happiolosuhteista ulkoilemalla, syömällä monipuolisesti, käyttämällä vitamiinilisää ym. ym. ym.



No, ei tosiaan voi kuin kummastella. Kerroin teille niistä tulevista ristiäisistä, joihin koin, etten voi osallistua. Ilmoitukseni aiheutti suuttumusta ja eripuraa, joten osallistuin sitten. Onneksi kaikki meni kohtuullisen hyvin. Mutta tunnekuormaa tuolle päivälle tosiaan riitti. No, vauvahan oli suloinen kuin mikä, ja nyt sekin on sitten ohi. Mutta kyllä piti olla nekin ristiäiset juuri kun meillä piti olla laskettu aika! Onneksi on tämä uusi masuvauva mukana menossa ja lohduttamassa. Vaikka silti tuntuu, että ei hän sitä ensimmäistä vauvaa ole " syrjäyttänyt" , jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Eli aika kauan sen keskenmenon työstäminen näköjään vaan kestää!



Muutenkin sen huomaa, kuinka mieli on raskauden vuoksi herkempi kuin tavallisesti. Loukkaannun ja pahoitan mieleni välillä hyvinkin helposti. Toisaalta monesti näihin mielenpahoittamisiin on kyllä syykin. Ihmiset on tosiaan välillä niin ajattelemattomia.



Mutta toisiin asioihin vielä; joko vehnis alkaa olla menkkatuntemuksia? Ja hyvä puoli on, että nämä uudet hoidot ei siirtyneet ensi vuodelle, vaan pääsette yrittämään vielä näinkin pian uudelleen. Itse koin sen ainakin psyykkisesti raskaana, mutta helpomapana kuin hoitotauon pitämisen. Peukkuja vaan kovasti!! Ja jonttu, mitäs sulle nykyään?



Voikaa hyvin, miikuli

Saatiin eilen yksi masu-asukki matkaan. Toinen ei ollut selvinyt sulatuksesta, kun alle 50%:sti, jolloin sitä ei siirretä.

Tämäkään huurunenä ei ollut täydellisesti sulanut, joten raskauden alkamisen mahdollisuus on vähän pienempi, kun jos olisi täydellisesti sulanut. Jos raskaus alkaa, tuolla epätäydellisellä sulamisella ei ole mitään vaikutusta sikiön kehitykseen - kuulemma.

Nyt vain odotellaan. Pakkaseen ei jäänyt ketään.

Jos asukki ei ole masuun tyytyväinen, toivottavasi ei sitten edes kiinnity. En nimittäin todellakaan tarvitse toista keksenmenoa (ensimämminen heinäkuun alussa)...



Vehnis

Täytyty tosiaan jälleen kerran todeta, että on todella terapeuttista lukea teidän ajatuksia/tunteita/kokemuksia. Moni asia on aivan kuin omasta " kynästäni" . Jaan tuon jontun ahdistuksen, vaikkakin onneksi vauvan vilkkaus on pitänyt nyt pahimmat huolet loitolla. Olen yrittänyt mennä päivä kerrallaan. Itse kuitenkin mietin usein sitä, että mitä jos vauva kuoleekin kohtuun? yhtäkkiä? Ilman ennakoivia oloja? Eli se keskenmeno pelko saa vain uusia nimiä koko ajan..



Vehnis, olit todella urhea mennessäsi sinne ristiäisiin! Hyvä, jos niistä oli sinulle jollakin tasolla apua, ainakin teille pariskuntana syntyi keskustelua ja mietintöjä aiheesta.. Meillä näitä mietintöjä ei montaa viikkoa keväisen km:n jälkeen käyty. Ja kun tästä raskaudesta meni toinen kesken, niin siitä ei oikeastaan ole puhuttu ollenkaan. mieheni ei nimittäin pitänyt tätä keskenmenoa niin " oikeana" , vaikka vauvanalku jo ultrassa todettiinkin. Tämä keskenmeno tapahtui kuitenkin niin paljon aiemmin kuin se edellinen, että oli se minustakin helpompi kestää. Ja varsinkin kun toinen jäi vielä kasvamaan. Mutta kyllä minä ainakin niitä keskinäisiä keskusteluja kaipaisin..



Itsellä olisi myös ristiäis" piina" tiedossa: Ristiäiset olisivat n. kuukauden päästä, ajankohtana, jolloin meillä piti olla laskettu aika. Lisäksi ritiäsiin on kutsuttu henkilö, jota olen kymmenisen vuotta kartellut. Sanoinkin ystävälleni, että en aio osallistua ristiäisiin, ja hän loukkaantui kovasti. (vaikka tietää kyllä edellämainitut seikat) Todella ikävä tilanne. Vauva on kyllä mitä suloisin! Sanoinkin, että voisimme tulla sitten toisena päivänä ja voisimme katsoa tilaisuuden vaikka nauhalta.. Tietenkään tämä ei ole sama asia kuin osallistuminen itse tilaisuuteen, mutta parempaankaan en pystynyt. No, tiedän, että tästä välimme kiristyvät, mutta ei ollut reilua sekään, että jouduin valitsemaan mennäkö vaiko eikö hänen kutsumansa ihmisen vuoksi. muutoinkin se meneminen olisi ottanut koville, koska kyllä se ensimmäinen keskenmeno on edelleen minulle meidän ensimmäinen vauvamme...



Mutta vehnis, onnea ihan hirmuisasti nyt matkaan huurunenän suhteen!!!!! Täällä jännitetään mukana! Ja ehkäpä oli lopulta ihan hyvä se irtisanominen. Itse tosiaan lähdin vastaavan kuuloisesta tilanteesta muutama vuosi sitten. työryhmä hajosi, puolet lähti muihin töihin ja pahimmat työpaikkakiusaajat jäivät. Tällöin kävin yksityisellä työnohjaajalla jonkin aikaa purkamassa tuntojani. Mutta kalliiksi tuli siitä huolimatta, että osa kustannuksista meni verotuksessa hyväksyttäväksi. (olipas monimutkaisesti sanottu). Uskon kuitenkin, että tällä työstressillä ym. oli vaikutusta mm hormonitasoihini, koska ainakin prolaktiiniarvo oli koko ajan koholla.



Mutta siis, vaikka tänään sain juuri jälleen pakit uuden työn suhteen raskauden vuoksi, niin ei se mitään! Kyllä tämä kuitenkin on sen arvoista! Kyllä tässä varmaan jotenkin pärjätään. Kliinisellä tuella tai ilman! ; )



Voimia jonttu ja tsemppiä vehnis!!



miikuli

Lähtiköhän äskön jälleen kerran pelkkkä otsikko...



Miikuli: ikävää, että ystäväsi suhtautuu noin siihen, että et jaksa mennä ristiäisiin. Itsekästä... Mun mielestäni. Mielestäni keskenmenon kokeneilla on syytä ja täysi oikeus olla itsekäs, varsinkaan kun aikaa on kulunut vasta vähän.

Toivon kuitenkin, että joskus saatte asian puhuttua ja teistä tulee vielä ystäviä. Mutta sekin on tosiasia, että jotkut ystävät jäävät elämän varrelle syystä tai toisesta..



Sain muuten juuri Tays:n epikriisin. Alkio, joka siirrettiin, oli " pienentynyt" kuusi-soluisesta neljä-soluiseksi. Eli sen verran oli sulatuksessa tuhoutunut. No, onneksi neljä-soluisia alkioita siirretään paljon, joten ehkäpä tässä on vielä toivoa ;o)



Mulla on muuten jo ollut oireita... Tänään on siirrosta 4. päivä. Aamulla aamuapalalla alkoi hirmusesti heikottaa. Kun hetken päästä yritin lähteä koiran kanssa ulos, piti palata ja yrjöhän se tuli kylään... Tämä kuulostaisi muuten aika epätoivoiselta oireiden hakemiselta, mutta kun viime kerralla oli ihan sama homma: 4. päivä, pyörrytys, heikotus ja oksentaminen alkoi. Joten nyt vain Uskoa hommaan. Tämän pienen työnimi on muuten Usko. Olkoonkin masussa muutamia päiviä, viikkoja tai jopa kaikki tarvittavat 9kk.



Vehnis & Usko

Mä mietin äsken pitkään että jaksanko vielä tänään jotain kivaa kirjoitella, vai olisinko vasta huomenna vastaillut teille jotain, mutta parempi kirjoittaa nyt.. =]



Musta on välillä alkanut tuntumaan, että miehen kans ei olla ihan samalla " ajatustasolla" menneiden keskenmenojen ja tämän raskauden suhteen. =/ tai välillä tuntuu juur ettei se ymmärrä lainkaan mun tunteita ja puheita.. =/ ja muutenkin musta tuntuu että mies ei osaa pukea sanoiksi omia tuntemuksiaan riittävän hyvin.. =/ mutta ehkä se on noita suomalaisia miehiä, kun on se sanontakin että " suomalainen mies ei puhu eikä pussaa" .. =] välillä vaan harmittaa ja ärsyttää kun tuntuu että on omien tuntemusten kanssa ihan yksin, kun kukaan ei ymmärrä.. =/ mut ehkä se on osa tätä elämää ja prosessia.



Miikulille voimia, mitä sitten päätätte ristiäisten suhteen tehdäkin! mä en osaa ajatella olisinko valmis menemään ristiäisiin, mutta en uskois sen ainakaan kovin hyvältä tuntuvan. mutta eipä ole sellaisia tiedossakaan...



Vehnikselle sekä Uskolle molemmille voimia ja toivoa! =] Toivottavasti noi sun oireet on " just niitä oireita" , mutta eivät kuitenkaan kestä ihan koko yhdeksää kuukautta! =] Itse en ainakaan haluis oksentaa koko raskausaikaa! =]



Mä olin tänään taas siellä mammajumpassa. =] Oli ihan kivaa, ja hyvä että tulee liikuttuakin (paino ei oo vielä noussut täs raskauden aikana, vaikka makeaa mahan täydeltä on mennytkin jopa liikaakin mielestäni.. =/ äsken just söin fazerinan, kun kävin kaupassa niin en voinut vastustaa kiusausta.. =/) Pitäs kyllä yrittää päästä vallan tosta makeanhimosta eroon.. välillä menee pari päivää että ei tee lainkaan mieli mitään makeaa, sit tulee taas " kohtaus" ja pitäs koko kaupan karkkihylly kantaa kotiin.. =/ painoindeksi ennen raskautta oli kuitenkin enemmän kuin se sallittu, joten jos raskaus etenee normaalisti niin sokerirasitukseen joudun.. =/

niin, viimeks taisin kirjotella siitä pissastakin (kun oli leukosyytit heräilleet). Kävin antamassa siellä uuden näytteen torstaina, mut mun laho pääni unohti soittaa sinne... =] joten en vielä tänäänkään muistanut soitella uusista tuloksista, mutta eipä kai se kovin vakavaa voi olla, kun terkkari ei oo soitellut takasin.. =]



Nyt on taas oikeestaan ihan hyvä ja " uskova" olo raskauden suhteen.. näkee nyt sitte että kuinka kauan.. =] täs on parina viimepäivänä ollut paljon muuta ajateltavaa (heh, aktivisti herännyt minussakin.. =]) joten on toi raskaus unohtunut välillä jopa vallan! =] toisaalta ihan hyvä niin, ettei koko ajan ajattele vain omaa napaa ja niitä pelkoja.. =]



Mutta nyt menen nukkumaan, aamuvuoroon huomenna töihin.. (jippii, enää 8 työpäivää!!! =]) niin, en muista olenko teille kertonut, että teen kolmivuorotyötä kemianalan tehtaassa, määräaikaisena, ja nyt raskausaikana vuorotyö ei oo sopinut mulle lainkaan.. =/ yövuorot on ihan kamalia olleet, ja kun ei oo sitä rytmiä elämässä (siis säännöllistä) niin sekin on väsyttänyt vielä entisestään.. =/ mutta reilun viikon päästä on työt ohi tällä erää.. =]



Niin, ja tänään raskaus on puolivälissään.. =]



jonttu rv 20+0

Onnea vehnis oksusta, toivotaan että oireet jatkuis vielä vähän aikaa!!! ; ) bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd bd



Ja onnea jonttu puolivälin rajapyykin ylittymisestä!! Ja miten ihmeen kummassa olet jaksanut kolmivuoroa vielä painaa?? Huh! Itselle jo tuo yksivuorokin saattaisi olla raskasta.. Tosin menen kyllä yrittämään, jos joku taho vaan sattuu tarvitsemaan tällaista puolitoimintakykyistä.. : ) Saan siis ainakin kokeilla töitä, vaikka riskiraskaus onkin, jos itsestä siltä tuntuu.



Nyt ei ole mitään oikeastaan uutta tapahtunut. Kaveri on päättänyt pitää aina välillä yöllä hereillä äidinkin. Alkaa olla jo jokaöinen juttu. Eli aika yökukkuja vissiin tulossa! ; )



Niin jonttu, kun sanoit käyneesi siellä mammajumpassa, niin onko se jumppa vai jooga vai mikä? itse käyn tavallisessa joogassa, mutta kyllä se päinmakuu yms. alkaa olla jo aika mahdotonta. Tai jos onnistuukin, niin ei tunnu hyvältä. Ja pelkään puristavani vauvan jotenkin.. Täälläpäin kun ei mitään erityisiä mammajumppia ole, harmi vaan.



Nyt tsemppiä ja uskoa, meille kaikille!! miikuli

Luin tuolta toisesta palstasta, että " olitte kaipailleet" ja ajattelin kirjoittaa pari riviä!



Voimia Vehnikselle! Toivottavasti testi näyttäisi plussaa! Vaikka pelko persuksissa sen jälkeen varmaan eläisitkin (niinkuin minäkin koko raskausajan, tämänkin päivän..), niin se plussa kuitenkin olisi " uusi alku" ja toive tulevasta. =]



Miikulille onnea puolivälin ylittymispäivänä! =]



Mulla on täällä jännät paikat, huomenna on edessä rakenneultra. Jännittää ja pelottaa... =/ mieheltä tos kyselin että " entäs sitten, jos löytyykin joku vika ja vauva ei tule elämään kohdun ulkopuolella" , niin se vaan totes että " no ei sellasta tuu" .. =/ ehkä se yrittää parhaansa lohduttaa, mut itse mietin kuitenkin että " mitä jos..."

No, on ainakin positiivisiakin uutisia: tänään lähden viimeistä kertaa töihin yövuoroon! =] Eli huomenna olen työtön! Sopimus loppui tähän päivään, mut meillä tää tuleva yö lasketaan vielä kokonaisuudessaan tämän vuorokauden puolelle. =] Eli yks kahdeksantuntinen töitä edessä.. =] On tätä jo odotettukin! Vaikka tietenkin palkkatulot loppuu kans kun työtkin loppuu, niin ei kyllä harmita yhtään. Oon huomannut että raha ei tuo onnea, ja pienelläkin tulee toimeen, joten ihan mielelläni jään kotiin. Viimeviikolla jouduin olemaan muutaman päivän saikulla, kun SI-nivel kipeytyi (lenkkeilystä, ei tee sekään enää paikoille hyvää). Lääkäri meinas että se kipeytyi vaan muuten, mut itse epäilen että sekin johtuu tästä raskaudesta, kun häpyluut ja muut tuolla alapäässäkin kipeilee vähän väliä.. =/



Ensiviikolle tilasin just tänään laivamatkan, pääsee vähän " irtautumaan arjesta" .. =] jonnekin etelän lämpöön sitä mielellään ois nyt syksyllä lähtenyt, mutta terkkari ei sitä oikeen iloisella mielin suositellut.. joten ehkä sitten joskus tulevaisuudessa. =] Laivalle mennään siis kummilapsen kanssa (4w), joten ohjelmaa siellä riittää.. =] Toivottavasti vaan sieltä rakenneultrasta ei tule huonoja uutisia, että voi hyvillä mielin laivalle lähteä...



Mut nyt menen hetkeks vielä huilaamaan (ja ottamaan näköjäs rennietä, tuli " sellanen olo" .. =]) ja sit töihin laskemaan minuutteja.. =] toivottavasti kahdeksantuntinen menis todella nopeesti (mun tuurilla se tuntuu todellakin ikuisuudelta... )!



jonttu rv 21+1

joo, mun laho pääni, aiemminkin olen vastannut samaan kysymykseen, mut kirjoitin sen tonne odotuspuolelle helmikuisten pinoon, kun " muistin" että joku siellä sitä kysyi.. =P muistinpas väärin.. =] no, eipä siellä oo kukaan ihmetelly että mitäköhän toi muija horisee.. =]



eli tuo on sellanen odotusjumppa. Meil oli viime viikolla sauvakävelyä (siitä se SI-nivel kipeytyikin, kävelylenkistä), tulevaisuudessa on uintia, joogaa, rentoutumista, perusjumppaa, kuntopiiriä.. eli vaihtelee aina viikoittain.. Ei täälläkään päin oikeen muuta tunnuta järjestävän, ja nyt kun oon ollu vielä vuorotyössä niin en joka kerta ole tonnekaan päässyt. Tuokin jumppa on tos " lähikaupungissa" jonne on matkaa n. 20km.. =] eli en mene kävellen jumppaamaan! =]



nyt huilimaan!

Ihan ensiksi omaa napaa, rakenneultra takana ja vauva elossa! Toinen munuainen ei vielä näkynyt, mutta on kai normaalia viikkojen vähäisyyden vuoksi. Muuten kaveri oli hyvin vilkas tapaus, ja vaikeutti lääkärin työtä kyllä minkä pystyi! : ) Varpaat jäi siksi laskematta, mutta muuten kai kaikki ok. Jotkut sydänsuonet ei myöskään vielä näkyneet, mutta alan jo luottaa tähän hommaan ison rahtusen enemmän! Ainakin vauva nytkin potkii niin, että tuntuu, että se ei ole levännyt koko päivänä yhtään. Kokemus kätilöstä ja ultraavasta synnytysläääkäristä oli positiivinen, mutta ei koskaan niin hyvää ettei jotain huonoakin. Sisätautiläääkäri oli jostain viime vuosisadan alusta, varmaan itse saunassa synnyttänyt. Olisiko eläkkeeltä kutsuttu paikkaamaan lääkäripulaa tai mitä lie..



Meillä ei synkannut yhtään. Hänen mielestään minulla on normaalit verenpaineet, eikä mitään " invaliditeettia" . Pitää liikkua että jaksaa synnytyksen!! Yritin kertoa, että koen päivittäin huimausta, ja se vaikeuttaa ihan arjessa toimimista. Kysyin kuinka sitä verenpainetta saisi hiukan nostettua, niin hän sanoi, että " raskaus alentaa verenpainetta. se on ihan normaalia" . aloin hiiltyä ja kysyin että KUINKA SITÄ PAINETTA SAISI SITTEN NOSTETTUA? Hän tiuskaisi, että " et sinä voi mitään lääkkeitä ruveta syömään" ! Totesin, että tarkoitinkin, että auttaisiko ihan esim. suolan lisääminen ruokaan tms. Vastaus: " Sinulla ei ole mitään syytä syödä suolatonta ruokaa. nykyään on kaikki niin suolatonta" . Eli tässä huomaa, kuinka samalla aatopituudella oltiin..



Tai jos sillä harpulla oli kuulossa tai ymmärryksessä vikaa? kätilökin katsoi ihmeissään, ja otti neuvolakortin lääkäriltä, kirjoitti numeronsa ja painotti minulle, että jos jotain kysyttävää tulee, niin voisin soittaa hänelle. Ei tehnyt mieli alkaa sellaiselle lääkärille selittämään ja ikään kuin puolustelemaan omaa elämistään ja olemistaan. En todellakaan kertonut sitten, että liikun päivittäin vähintään kävelylenkkejä, venyttelen ja joudun pakostakin hoitamaan kuntoani vointini mukaan jo välilevyn pullistumankin vuoksi. Lisäksi olin sunnuntain tehnyt puutarhahommia, ei todellakaan mitään kevyttä ja niskat on aivan rikki. Mutta luulkoon, että makaan vain laiskana kotona. onneksi se synnytyslääkäri sanoi minulle ennen häntä, että on hyvä että olen nyt kotosalla, että on mahiksia levätä. Ja että jos kutsu töihin tulee, niin katsotaan tilanne sitten uudelleen.



Vehnis, olen pahoillani, että menetit paikkasi. Itse tein myöskin vaikeiden aikuisasiakkaiden parissa töitä, mutta henk.koht. ongelmat kasautuivat niin, että erosin työstäni. Kävin myös psykiatrilla ja yksityisellä työnohjauksessa/lyhytterapiassa selvittelemässä tilannettani. Koin ihan ok, mutta lääkäri olisi vain väen väkisin tahtonut lääkkeitä määrätä. En niitä kuitenkaan mielestäni tarvinnut, ja lisäksi meillä oli vauvaprojekti alkanut. Tästä on siis joku kolmisen vuotta aikaa. Ja hyvin olen saanut tilanteen selkiytettyä ihan vain kuvioita muuttamalla ja lepäämällä. Olin burn out. Työnantaja oli myös aika huono sellainen. Mutta asiat järjestyy aina. tavalla tai toisella.



Jonttu: Hienoa, että koet saavasi tukea edes joiltain kavereiltasi ja sitten myös täältä. Meillä ei lapsettomia tuttavia ole, joten on monesti aika ikävässä tilanteessa tullut oltua.



kuinkas vehniksen pas? ja koska jonttu sulla on se rakenneultra?



Kaikkea hyvää!! Miikuli

Vehnis: ymmärrän täysin tunteesi ristiäisiä ja vauvaa kohtaan tällä hetkellä. Ja uskon vahvasti että ajan kuluessa tunteesi tulee muuttumaan. Minunkin on vaikea suhtautua ystävien vauvoihin. Varsinkin yhteen poikaan, joka syntyi samana päivänä kun minulla todettiin viimeisin keskenmeno. Näin vauvan nyt vasta kesällä ensimmäisen kerran, kun en vain pystynyt menemään katsomaan vauvaa aiemmin. Vauva oli siis jo 6kk:n ikäinen kun ensimmäisen kerran hänet näin.



Miikuli: ONNEA HYVISTÄ ULTRAKUULUMISISTA! =] luinkin teidän helmien pinosta että olitte heti innostuneet shoppailemaankin! =] Hieno kuulla että vauvalla oli kaikki hyvin ja kohdunsuu kiinni. Teidän pinossanne oli myös keskustelua seksistä raskausaikana. Myös minä olen toistaiseksi ainakin kieltäytynyt yhdynnästä (mieheni on ainakin sanonut ymmärtävänsä.. =]) ja eipä ole juuri mitään haluja ollutkaan.. *vähän kyllä ihmettelen*...

Huomenna mulla on edessä mammajumppa ja keskiviikkona neuvolassa sydänäänten kuuntelu.. rakenneultra on vasta kahden ja puolen viikon päästä, syyskuun viimeisellä viikolla... tänään olen taas tuntenut liikkeitä, joita en muutamaan päivään tuntenutkaan.. =/ en tiedä mihin vauva silloin potki.. =]



Niin, vieläkään emme ole kertoneet raskaudesta kuin perheillemme ja pari kaveria tietävät. Tai miehen vanhemmille ja sisaruksille kerrottiin vajaa 2 viikkoa sitten. En vaan jotenkin halua vieläkään kertoa " kaikille" , kun jos jotain kuitenkin tapahtuu... =/ ja sit pitäs taas kuunnella niitä " kyllä teillekin vielä joskus" ja " uutta yritystä vaan" kommentteja... eivätkä ne kuitenkaan kaikki ymmärrä, miksi en pysty tästä vieläkään iloitsemaan. Kun nytkin on alkanut tuntumaan että yksi hyvä kaveri ei ymmärrä...



Nyt unten maille!



jonttu rv 18+6 (huomenna taas uusi luku..=])

... että selvisikös sulle tänään jo jotain " tulevasta ohjelmasta" ? =] Siis että menetkö PAS:n?



Voin vain kuvitella kuinka raskasta sinulla on työssäsi, jos omat asiat eivät ole kunnossa. =[ Voimia myös työasioiden hoitoon!

Huomenna olis pas, jos pakkasukoista edes toinen selvii sulatuksesta..

Täytyy sanoa, että tämä asiaan liittyvä ainainen odotus on todella rasittavaa. Mutta ei auta kun odottaa.

Laitan huomenna tietoa, miten pakkasukkojen on käynyt.



Mun työpaikan menetys olis vain onni! Ei sellaisen omistajan alaisena voi kukaan työskennellä. Itse asiassa näiden irtisanomisuhkien ja hänen muiden tekemisien vuoksi meitä on jo kolme s-lomalla.



Miikuli: kiva kuulla ultra-uutisista! Vähintäänkin " mielenkiintoiselta" kuulosti se lekuri... mutta minä alan jo tottua näihin julkisen terveydenhuollon " palveluihin" ja lääkäreiden kyvyttömyyteen hoitaa ihmistä muutoin kun kliinisenä tapauksena. Hämeenlinnan sairaalassa uusi tuttavuuteni lapsettomuuslääkäri oli myös erittäin kliininen.. Hoitaja tosin onneksi mukava. Mutta päätin jo kuukausia sitten, että yritän hoitaa pääkoppaani jossain muualla, hoitakoon lapsettomuuslääkärit julkisella puolella minua sitten vain kliinisesti.



Jonttu: taas kerran, kiva kun keksit tämän meidän iki oman ketjun ;o)



Nyt menen siivoilemaan. Jos huomenna on pas, en kyllä uskalla sitten tehdä paljoa mitään. Vaikka kuinka sanotaan, että mikään mitä teen ei voi aiheuttaa keskenmenoa...



Tsemppiä meille kaikille!



Vehnis

Huomasin, että viimeksi kun kirjoitin ne ristiäiset olivat vasta tulossa.



No, ne siis olivat jo. Menin sinne. Kun astuin ovesta sisään alkoi ahdistus. Kyyneleet tulivat vaikka mitä yritin. Olo oli tosi tuskainen, kertaakaan keskenmenon jälkeen en ole tuntenut samanlaista tuskaa.... Sitä kesti siihen asti, kunnes virallinen osuus oli ohi. Sitten helpotti, ja oli jopa ihan mukavaakin.

Myöhemmin pidin myös tyttöä sylissä ja huomasin, että se ei ollut ihan kamalaa. Mutta ei se ollut ihanaakaan. Tarkoitan sitä, että ennen näitä hoitoja ja keskenmenoa olen nauttinut vauvoista ja niiden sylissäpitämine on ollut ihanaa. Nyt se ei tuntunut mitenkään ihmeelliseltä.



Vaikkakin päivä oli kaikenkaikkiaan raskas, olen tyytyväinen kun menin. Luulen, että kävin jotain vielä läpikäymätöntä läpi. Myös miehelläni oli vaikeaa, eikä vähiten sen vuoksi, että näki minun tuskani. Automatkalla puhuimme paljon. Mieheni haluaa, että jos joskus pääsemme niin pitkälle, alkaa näyttämään siltä, että meille tosiaan tulee vauva, emme hanki mitään etukäteen. Emme yhtään mitään, paitsi sen äitiyspakkauksen. Hän kuulemma menee sitten ostamaan turvaistuimen ja muuta tarvittavaa, kun olen sairaalassa. Hän ei halua kokea sitä, että kaikki on valmiina ja sitten vauvaa ei tulekaan. Ymmärrän hyvin ja päädyimme tähän yhdessä. Tuo tilaisuus herätti miehessänikin tunteita ja ajatuksia, joita hänkään ei ollut läpikäynyt. Se oli kaikenkaikkiaan erittäin terapeuttinen tilaisuus ja kokemus meille molemmille.



minä taas ;o)

Vehnikselle voimia ja ONNEA huomiseen! Toivottavasti ukot selviävät sulatuksesta! =]



Mä olen täällä edelleen pelko persuksissa.. koko ajan pelkään että tää raskaus ei menekään hyvin, et taas jotain tapahtuu. Tai että viimeistään synnytykses tapahtuu jotain.. =/ ei oo lainkaan kiva olo kun omat ajatukset on tollasia, mut eipä sille mitään voi. Eilen lisäksi miehen veli ilmoitti, että heillä käy haikara kans keväällä.. sanoin suoraan miehelleni, että en usko että voin iloita hänen veljensä perheen (esikoista odottavat) raskaudesta niin kauan kun itse pelkään että omalle raskaudelle tapahtuu jotain. =[ ja kaiken lisäks tuo miehen veli on just " se" veli, joka ei ymmärrä mitään keskenmenoista tai lapsettomuudesta (yhdellä sukulaisellaan lapsettomuutta, veli oli paikalla kun asioista puhuttiin kesällä, mut se mitään tajuu mistään.. prkl.. =/). Välillä musta kyllä tuntuu ettei se ymmärrä mistään muustakaan.. =/

Miehenikin oli eilen helppo (tai ainakin musta se tuntui siltä) sanoa että miks ajattelet noin ja positiivisempia ajatuksia mukaan, hyvin kaikki menee.. Niin itsekin haluaisin ajatella, mut kun en vaan vielä voi... Lisäks kävi jo mielessä (ehkä johtui elämä lapselle-konsertista) että jos vauva syntyisikin keskosena, niin kun asumme täällä " kehityksen ulkopuolella" ja meidän kaupungissa ei ole niin hyvää keskoshoitoa kuin esimerkiksi turussa, oulussa, tampereella tai pk-seudulla, että sillon viimeistään vauva menehtyis kun ei pääsis ajoissa hyvään hoitoon.. =/ En ois ikinä uskonut että tää raskausaika vois joskus olla näin vaikee oman pääkopan kanssa.. tai noiden ajatusten kanssa, mut eipä niistä mihinkään tunnu pääsevän.. =/ Ihmettelen vain miksi kuuluisin niiden onnellisten joukkoon, joille syntyisi ajallaan terve vauva, koska useampi keskenmeno on jo takana, mut sit tulee mieleen että olenhan jo kokenut kovia, että nyt ois mun vuoro välillä onnistuakin jossain.. =/



Niin, eilen kävin kuunteluttamassa sydänääniä taas neuvolassa, ne kyllä kuuluivat ihan hyvin, mut nyt tänään piti käydä uudelleen pissimässä purkkiin, kun epäillään pissatulehdusta. Oireita siitä ei ole ollut, mut heti kun täti sanoi et leukkosyyttejä löytyi, niin loppupäivän tuntui kuin oisin useammin vessassa juossut.. =] pää ehkä tekee taas tepposiaan.. Mul on pienenä ollut pissatulehdus (joku 5-10vuotiaana, en muista tarkkaan koska, useamman vuoden kuitenkin joutui lääkitystä syömään) ja toivon ettei se tauti tulis takas.. =/ kysyin neuvolatädiltä et tuleeko se herkemmin raskaaana ollessa takasin jos on joskus ollut, mut se totes että ei pitäs olla mitään vaikutusta.. noh, huomenna ehkä taas kuulee tuloksia, jos muistan sinnepäin soitella. plääh, ja huomenna taas töihin.. =/ koko viikonloppu töitä tiedossa..



Toivottavasti kuulen Vehnikseltä huomenna iloisia uutisia! =] Jos ne vaikka tarttus välillä.. =]



jonttu rv 19+2