Kylästä lähteminen

et kohta lähetään, leikkikää leikki loppuun jos lasta harmittaa et leikit jää kesken ja siks kiukuttelee? Ite teen näin. Ja joskus on vaan otettava parkuva penska kainaloon ja mentävä, pahoiteltava vieraille et sori vaan. Monet ymmärtää kyllä. Pahinta on jos lähtöä viivyttelee jotenki (mummot on siinä mestareita, grr...), reippaasti vaan menoks. Tai jos etukäteen jo kotona juttelee et mennään kylään, voit leikkiä siellä vähän aikaa ja sitten tullaan kotiin. Kinkkinen tilanne, tiedän tunteen. En osaa tän paremmin auttaa, sori...

Meillä oli myös tuollainen vaihe samassa iässä, onneksi nyt menee paremmin ja 4-vuotias näyttää jo mallia pikkuveljelle, joka nyt rimpuloi toisinaan kylästä, puistosta yms. lähtiessä.



Isommalla tuli muutenkin vaihe, että testasi minun rajoja, kun toisia aikuisia oli paikalla, vaikkapa vain puistossa. Siinä täytyy vain pitää kiinni periaatteistaan ja rajoista, eikä miettiä sitä mitä muut ajattelee ja vaikka lähteä muutaman kerran pois tilanteesta (esim kyläpaikasta, kaupasta, puistosta) rimpuileva lapsi kainalossa. Voihan sitä soittaa jälikäteen esim kyläpaikkaan kun tilanne on rauhoittunut ja selittää, jos tuntuu että jäivät hämmennyksiin. Useimmille pikkulasten vanhemmille se on niin tuttua että ymmärtävät asian.



Itsellä on kyllä pinna kiristynyt moisissa tilanteissa ja olen myös suuttumukseni näyttänyt lapselle. Kannattaa tietenkin lapsen kanssa jälkikäteen käsitellä asiaa, että mikä ei ole hyvää käytöstä ja että äitiä harmittaa, kun mukavan vierailun päätteeksi täytyi rähisten lähteä. Joskus sorruin myös uhkailemaan, että seuraavalla kerralla lapsi ei pääse mukaan kyläpaikkaan, jos ei osaa käyttäytyä lähtiessä. Lasta voi muistuttaa myös muiden kuullen, että mitenkäs sovittiin että tehdään kun lähdetään kylästä ja valmistaa lasta lähtöön. Sitten kun kerran sovinnolla lähdetään, niin tietty kiitellään kotona, kuinka reipas lapsi oli kun niin nätisti vilkutti kavereille heipat ja kaikille jäi hyvä mieli.

Meillä on ihan samanlaista. tyttö vastikään täyttänyt 3v.

Ollaa missä vaan kylässä, niin kotiin lähtöä ehdoteltaessa aina vastaan väitteitä..

Esikoisellakin oli tuo vaihe aikoinaan ja kakkosella juuri nyt. Sama koskee hoidosta kotiin tuloa - lähtee hoidosta mielellään, mutta ei halua millään tulla kotiin sisälle.



Kyläpaikassa annan kolme varoitusta tyyliin 30 min, 15 min ja 5 min päästä lähdetään. Isommalle se toimii hyvin mutta pienempi tappelee joka tapauksessa.



Kaipa se taas menee ohi ....

Huh, tämä asia alkoi jo vaivata vähän. Olen nyt yrittänyt puhua hänelle ja tänään ollaan menossa kylään ja pääsen testaamaan onko puhumisesta mitään apua.

Meilläkin on päiväkoti oikeastaan ainoa paikka mistä hän lähtee mukisematta, mutta sitten kotipihalta kotiin tappelun kautta..

Vähän ehkä aiheen vierestä, mutta pisti silmään kun nelonen kirjoitti, että alkaa ehdottelemaan pois lähtemistä... Siinähän lapsi saa sen kuvan, että hän voi oikeasti päättää, haluaako lähteä ja kun hän päättää, ettei halua lähteä ja silti lähdetään, niin tokihan se lasta sekoittaa ja raivareita tulee. Eli selkeästi _ilmoitetaan_ että nyt lähdetään. Itse käytän myös joskus tuota että kerron vähän aikaisemmin että kohta lähdetään, ala keräämään leluja lattialta.

Meillä esikoisella oli tuollainen tapa ja se kesti 2-vuotiaasta melkein 4-vuotiaaksi.



Jonkin verran meillä auttoi se, että ennen kylään lähtöä kotona jo puhuttiin että sitten kun äiti sanoo nin sitten lähdetään kotiin. Kylässä sitten ilmoitin selkeästi, että kohta me lähdemme kotiin, nyt voi alkaa lopettelemaan leikkejä. Joskus helpotti sekin, että lupasin että tulemme toisen kerran uudestaan. Ja joskus ei auttanut yhtään mikään...

eli jo kotona lähtiessä sanoin, että nyt ollaan vähän aikaa ja sitten tullaan takaisin kotiin. Lähtiessä myös annan ennakkovaroituksen, kuten joku mainitsikin, että lapsi osaa varautua tulossa olevaan lähtöön. Asia on ilmoitusluontoinen, ei siis ehdottelua, että joko kohta mentäisiin. Pahinta on, ettei lasta varoiteta ennalta ja tempaistaan vaan yhtäkkiä vaatteita pukemaan, siitä meillä ainakin suurin huuto tulee. Ymmärrystä riittää varmasti ainakin kaikilta lapsiperheiltä!

Varoitan aina pari kertaa, että " lähtöön 15 min" , " lähtöön 5 min" , ja sitten kun lähtö on niin se myös on. 4 v. yleensä aina rimpuilee ja raivoaa, mutta sille ei voi mitään. Kylläse raivoaminen jossain vaiheessa loppuu, isosisko 6 v. ei enää raivoa. Kerrankin varmaan jos antaisi nelivuotiaalle periksi ja jäisi vielä vaikka olis sanottu että nyt on lähtö, niin palattais lähtöruutuun.