Mistä sen tietää onko mies se oikea?

ei tarvinnut miettiä.

samalla punnitsee teidän tilanteenne onko oikea vai ei!



BUUUAAAAAHHHHH!!

Joskus täällä on ollut puhetta sellaisestakin ,että on menty naimisiin jonkun muun kuin sen joka saa sukat pyörimään jaloissa kanssa, ja silti onnellinen elämä takana...

En todellakaan voi huutaa riemusta, että HÄN SE ON! koska ei musta tunnu siltä. Kannattaako siis jatkaa etsimistä, vaikka tässä " ehdokkaassa" ei mitään kauhean pahoja vikoja olekaan?

.ap.

mä kyllä jatkaisin etsimistä, jos ei sulla oo varmaa tunnetta, että tää on se oikea. Mulla 5v. avioliittoa takana ja vieläkin pyörii sukat jaloissa :)



Uskon, että jos vain otat sen ekan vastaantulevan, jonka kanssa tuut toimeen ja johon oot tottunut, mutta et palavasti rakastunut, niin on paljon vaikeempaa (lähes mahdotona) sanoa ei sitten kun tulee vastaan joku mielenkiintoisempi tyyppi. äh.. en osaa oikein selittää, mutta toivottavasti sait jotain selvää.

pikemminkin sellainen hiljainen, vähitellen tullut vakaumus että " Kyllä se muuten nyt niin taitaa olla että tässä sitä pysytään" .



Mun nähdäkseni onnellisen liiton salaisuus on siinä, että se tuntuu hyvältä sekä sydämellä että järjellä ajatellen. Jos toinen puuttuu niin se ei lupaa hyvää. Eli älä nai renttua vaikka sukat pyörisikin, äläkä nai teoraissa " hyvää" miestä jos et tunne mitään sitä kohtaan. Onhan se hirveää sille miehellekin, jos sitä ei rakastakaan vaikka lupaa.

Minusta yksi merkki on se, että hänen kanssaan on hyvä olla ja tunnet olosi hänen kanssaan levänneeksi. Saat häneltä energiaa, hän ei varasta sinun energiaasi.



Tämän huomasin itse aikoinaa (jo 18 vuotta sitten). Näimme vain viikonloppuisin, ja aina kun käperryimme toistemme kainaloon, nukahdimme. Rentoutus oli niin syvä.



Isäni on myös sanonut äidistäni samoin: äitini oli ainoa ihminen, jonka seurassa hänen levottomuutensa haihtui.

koska kukaan muu ei ole kiinnostanut sen jälkeen tippaakaan kun alettiin seurustella, mutta sitten toisaalta välillä on niin vaikeaa ja tuntuu että ollaan ihan eri planeetoilta, ja mietin että voiko tästä sittenkään tulla mitään...

ap

Kuten vanha kansa sanoo, sen vaan tietää....



Nimim. " Buahahahah"

saanko kysyä minkä ikäisiä te ootte, kauanko seurustelleet ja onko ollut muita partnereita (sitten voisit esim. verrata vähän edellisiin poikaystäviin)

Kun ei tarvi ajatella eikä säätää mitään, vaan voi vaan olla toisen kanssa ihan rauhassa, levätä...



Mulla siihen tarvittiin yksi epäonnistunut liitto ja nykyisen kohdalla tiesin, että tämä on se ihminen, jonka kanssa mun kuuluu olla.

Nyt 10 v takana, eikä ole tarvinnut miettiä hetkeäkään onko tullut se oikea vastaan. Eipä edes naama ole ruvennut koskaan kyllästyttämään.



t: 12

On totta, että mies on marsista ja nainen venuksesta. Luepa tuo kirja! Ehkä näet, että on asioita, joihin et voi vaikuttaa.



Toisaalta viestisi myös ilmaisee, että miehesi ei ole " sielunkumppanisi" . Ei ne aviomiehet kyllä aina sitä olekaan - kysymys kuuluukin, pitäisikö heidän olla?



10

ja seurustelua takana yhteensä 4,5 v jonka aikana noin 3 v sitten muutaman kuukauden tauko. Molemmat olemme seurustelleet aiemminkin useammankin ihmisen kanssa, tosin silloin on oltu nuoria.

Yksi edellinen poikaystäväni oli pettävä renttu, joka juuri laittoi ne sukat pyörimään. Yksi edellinen taas sellainen jonka kanssa oli vaan niin hyvä olla, mutta hän paljastui sairaalloisen mustasukkaiseksi.

Tässä taustatietoja avuksi analysointiin;=)

ap

sitä juuri olen miettinyt. Pitäisikö olla jonkinlaista sielunkumppanuutta jotta onnistuisi? usein riidat ja erimielisyydet syntyvät juuri siitä kun emme vain kertakaikkiaan ymmärrä toisiamme.

ap

jonka kanssa oma itsensä aina.

Toista pitää ymmärtää puolikkaasta sanasta tai katseesta, mutta pitää myös olla sitä arvoituksellisuutta joka pitää mielenkiintoa yllä.



t: 12

Ei ole yhtä ainutta kaavaa tähänkään asiaan!

Kun joku täälläkin lapsellisesti ajattelee että hänen tapansa mitata asia on just se oikea.

Mutta ap, jos sitä pitää miettiä, mies ei ole se oikea.

Mulla ei ollut epäilystäkään, etteikö mies olisi ollut se oikea. Sillä sen vain tiesi, että tämän minä haluan, enkä sitä tule katumaan.

että toiset ihmiset ovat tunneihmisiä, toiset vaistoihmisiä, kolmannet järki-ihmisiä. Eli ihmiset tekevät päätöksiä kolmella eri tavalla.

Jos ap on järki-ihminen, hän ei voi tehdä päätöstä, ennenkuin on analysoinut ja pohtinut asian läpikotoisin.

Vain tunneihminen " tuntee" tekevänsä oikean ratkaisun. Hän ei voi tarjota omaa malliaan järki-ihmiselle.



Olen myös eri mieltä erään ylläolevan mielipiteestä, että puolisoa pitää ymmärtää puolesta sanansta. Tuo on perusvirhe, mitä ihmiset tekevät kaikissa ihmissuhteissaan. He luulevat ystäviään selvännäkijöiksi, ja siitä seuraa paljon kommunikaatio-ongelmia.



Minun isäni on muuten parisuhdeterapeutti. Hän sanoo usein, että on hyvin, hyvin tärkeää, että puolisot ovat toistensa vastakohtia. En ole kyllä kóskaan kysynyt, miksi hän niin ajattelee.





10 jne.