Lue keskustelun säännöt.
Työ- vai kotiäitiys?
18.08.2007 |
Olen alkanut vähitellen muuttua katkeroituneeksi, kireäksi kotonaeläväksi eukoksi. En todellakaan ole sellainen luonteeltani. jokainen päivä hermostuttaa, tuntuu etten jaksaisi kotona. Mietin työhön palaamista. Lapset nyt 14kk ja reilun 3-v. Työ olisi 8-16 työtä. Miten saisin itseni tsempattua jaksamaan, vai kannattaako tällaisesti oireilevan mennä suoraan töihin? Harrastuksiakin on, ystäviä pari.
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäitiys on yliarvostettua kakkaa, josta ainakin minä haluan eroon mahdollisimman pian. En tajua miten on lapselle hyväksi, jos kotona oleva äiti on aina väsynyt ja kyllästynyt.
ihmisestä ei ole kellekään mitään hyötyä, mutta lapsihan ei äitiään voi valita. Onneksi työnantajat voi.
eli sekoaisin ihan täydellisesti jos joutuisin olemaan lapsen kanssa kotona. Työ on mulle henkireikä! Lapsen kanssa on todella raskasta eikä mun energia riitä siihen ollenkaan. Viikonloputkin on jo tarpeeksi pahoja.
Pienempikin on jo ihan ok hoidonaloitusiässä.
Itse taas viihtyisin kotona todella, työssäkäyvänä olen takakireä ja uupunut, mutta taloudellinen tilanne pakotti töihin kun nuorempi oli 1v9kk. Hyvin sujuu lasten hoidon puolesta arki. Itseäni vaan tökkii. Työni on sellaista mistä en pidä ja sehän vaikuttaa paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisi, koska tuo ei ole normaalia ja lapsesi maksaa siitä sitten viulut.
Itse olen työssäkäyvä kahden pikkupojan äiti. Ja lapset hoidossa pakosta, ei saataisi maksettua muuten elämistä.
Olen töissä tilanteen pakosta. Tulevaisuudessa lisää lapsia ja silloin olen kotona pidempään. Se on mun haave jolla kestän!
En käsitä miten te ajattelette että töissä olisi helpompaa. Onhan siinä paine suoriutua työstä, työajat ja tauot valmiiksi joihin pitää ehtiä.
Kun pääsee kotiin niin pitää koti olla semmonen ettei sairastu ruokamyrkytykseen ja että pystyy liikkumaan huoneesta toiseen, tehdä ruoka ja mikä tärkeintä: olla perheen kanssa. Sitten vielä omaa aikaa jostain niin pysyy tasapaino. Minusta tässä on aika organisointi!
Jos asuu omassa talossa niin on huollettavana perheen, työn lisäksi piha ja talokin.
Mitä jos hankkisit jonkun kivan harrastuksen ja nauttisit olostasi! Siivoa vähempi/tehokkaammin. Tai jos ei oo kerran raha ajamassa töihin niin palkkaa siivooja -käsittääkseni siitä saa osan vielä verotuksessa takasin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ainakin minä sanoisin että kyllä mun 3 muksuani imee mehut perusteellisemmin kuin työpäivä.
meillä nyt mies kotona lasten kanssa ja minä töissä. Ja jään kohta itse hoitovapaapätkälle. Ainakin meille toimii erittäin hyvin tällainen järjestely. Ei tule sitä kotimökkihöperyyttä. Itse olen harkinnut lyhennettyä työpäivää sitten kun palaan taasen töihin.
ja kyllä työn ja kodin yhdistäminen on raskaampaa kuin " pelkkä" kotona olo.
Siis vähänkään haasteellisemman työn, jossa siis ei vain istuta sievänä vekkihame päällä tiettyä tuntimäärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
ja kyllä työn ja kodin yhdistäminen on raskaampaa kuin " pelkkä" kotona olo.Siis vähänkään haasteellisemman työn, jossa siis ei vain istuta sievänä vekkihame päällä tiettyä tuntimäärää.
Vekkihameduunien ja oikeasti haasteellisen työn lisäksi taitaa myös se lasten persoona ja rankkuus myös vaihdella..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia ei oo tosiaan kun kaks alle 3- vuotiasta poikaa jokka osaa kyllä räjäyttää huoneen sisustuksen. Mutta en oo kyllä kokenu lasten kanssa puuhastelua minään raskaana hommana. Kivaa se on niitten kanssa painaa tukka putkella.
Meillä uhataan kortittaa tauot, työ on fyysisesti erittäin raskasta mutta teen sitä rahasta. En että tykkään siitä tai pääsee pois kotoa.
3- vuorotyö, viikonloppusin joskus hommaa ja mies lähtee välillä reissuun ja saa tehä kaikki kotona -sato lunta ja pitää aurata piha että ehtii töihin tai ei..
Joo, on erilaisia töitä, on erilaisia lapsia, mutta on niissä omissakin asenteissa joskus korjaamisen varaa. Jos ei tartte lähtee töihin niin miksi mennä? Lapset ei riehu kun niitten kanssa tekee. Siivota voi viikonloppusin tai kun mies avaa oven. Harrastaa voi jotain ettei sekoa mökkiinsä. Mutta miksi lähteä töihin?
7
Meillä vastaavassa tilanteessa saatiin niinkin hyvin järjestettyä, että sekä mies että minä teimme puolikasta työviikkoa, ja lapset saatiiin hoidettua kotona. Siinä vaiheessa kun molemmat siirryttiin täysipäiväiseen työhön, elämä muuttui kyllä hurjan paljon rankemmaksi. En suosittele, ellei se ole ihan välttämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten se lapsen rankkuus ja persoona tähän liittyy. Eihän se lapsen vaativuus tai persoona vaihtele sen mukaan, onko äiti kotona vai töissä, vaan pysyy ihan samana?
kokemuksesta sanoisin, että paras muoto olisi olla töissä max. 6h. Silloin voisivat kaikki hyvin, lapsella ei olisi liian pitkää päivää ja äiti saisi aikuiskontakteja.
Vierailija:
miten se lapsen rankkuus ja persoona tähän liittyy. Eihän se lapsen vaativuus tai persoona vaihtele sen mukaan, onko äiti kotona vai töissä, vaan pysyy ihan samana?
Jaa, kyllä meillä lapsen " vaativuuteen" on vaikuttanut se, että viedään hoitoon. Paaaljon enemmän kiukuttelee aamuisin ja iltaisin.
näet lasta paljon vähemmän eli keskiarvo on koko lailla sama.
Vierailija:
näet lasta paljon vähemmän eli keskiarvo on koko lailla sama.
Mikä keskiarvo? Jos lapsi kiukuttelee koko hereilläoloaikansa kotona, niin töissä käynnin " helppoudenko" ajattelit sen jotenkin kompensoivan? Hah... Siinä kuikuttelevaa lasta kiinni pidellessä saa vielä hoitaa ne kotityötkin.
Jos meillä olisi mitenkään mahdollista, hoitaisin lapset edelleen itse.
Itse menen tekemään 50% työaikaa. Kokopäivätyö kahden pienen lapsen kanssa olisi liian raskasta.
Monenlaisia vastauksia olen saanut. Olen tosiaan ollut jo kotona mielestäni ihan riittävän ajan ja minulla on myös kokemusta yhden lapsen jälkeen työn ja äitiyden yhdistämisestä. En ole koskaan kuvitellut, että se olisi millään tavoin helpompaa. Olen vain ehkä vaihtelunhaluinen itse tällä hetkellä, rahakin on tiukassa ollut jo pitempään, mutta selvitty kuitenkin on sillä tavoin, että omastani olen joutunut luopumaan jo pitemmän aikaa. Olen alkanut kaivata aikuiskontakteja, sillä pihassamme ei ole muita lapsia tai aikuisia. Puistoissa käymme ja sieltä olen saanut vaihtelevasti juttuseuraa. Rakastan lapsiani yli kaiken ja vietän paljon aikaa heidän kanssaan touhuten: pelaamme, leikimme, ulkoilemme paljon, teemme kotitöitä yhdessä, piirrämme, maalaamme, askartelemme. Kotitöistä olen jo tinkinyt. En vain oikein pidä itsestäni tällaisena. Jotenkin on sellainen olo, että nyt voisin jo palata töihin. Harrastuksia minulla on pari kertaa viikossa, eli ihan riittävästi. Kaipaisin myös jotain haasteellisempaa. Kaikista meistä ei vain ole kotona oleviksi pidemmäksi aikaa. Silti lapseni ovat todella rakkaita minulle ja heidän vuokseen antaisin lähes mitä vain. Siksi kun olen huomannut itsessäni tällaisen muutoksen, mieluummin menisin vaikka töihin kuin hoitaisin huonosti lapsiani kotona. Täytyy vielä miettiä.