Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusaamisesta vielä..
18.08.2007 |
..muistan itse että ne, joita omalla luokallani kiusattiin (aika vähäistä, lähinnä selän takana haukkumista, ulkopuolelle jättämistä jne.) olivat aina jotenkin erityisen ärsyttäviä muiden mielestä, yksi oli niin erinomainen omasta ja äitinsä mielestä, yksi oli liian " taiteilijatyyppi" , yksi ei ollut samalla aaltopituudella kenenkään kanssa.
En tarkoita että kiusaaminen olisi kiusatun oma syy, mutta ei kiusaamista ihan tyhjästä aloiteta, yleensä juuri se, että on tarpeeksi ärsyttävä riittää.
Kommentit (3)
Ei kai koko elämä muuten menisi samaa rataa?
Heikot kyykkyyn jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitähän se sitten lähti ja jatkui yläasteen loppuun asti. Pitivät kai tyhmänä kun olin hiljainen. Että sellaista vikaa mussa oli, muuta ei tarvittu. Kiusaamisen takia en ole päässyt hiljaisuudestani kovin helpolla eroon, iskostui ajatus siitä etten osaa mitään viisasta sanoa sen 9 vuoden aikana, parempi vain olla hiljaa ja antaa muiden puhua.
Minua kiusattiin väliin aika rankastikin ala-asteelta lukioon asti. Olin jollain määrittelemättömällä tavalla erilainen. En poikennut ulkonäöltäni, vaatetukseltani tms., mutta sanoin ääneen kaikki ajatukseni ja ilmeisesti muutenkin käyttäyidyin poikkeavasti. Vaikka jo pienenä tajusin olevani erilainen kuin muut, nyt kun tapahtumiin on jo reilusti ajallista etäisyyttä, alan hahmottaa sen, miksi tulin kiusatuksi.
Kyllä kiusaamiseen on aina joku " syy" . Ei tietenkään ole kiusatun vika, että tulee kiusatuksi, mutta eivät kiusatut sattumata siihen asemaan joudu. Tätä olisi hyvä jokaisen kiusatun ja heidän vanhempiensa pohtia...