Ne jotka vähättelee sektio äitejä tuskin ovat itse sitä kokeneet?

sektiosta kauheat kivut synnytyksen jälkeen, kun vauvaa pitäisi hoitaa. mulla alatie synnytys kesti 27 tuntia, joten uskallan asiasta puhua.

sektio ei ole helppo. nyt kuopus 3.4v. ja vieläkin alavatsa arka, mulle tuli kiinnikkeitä.

tulokset on nähtävissä myöhemmin.



Olen sektioitu äiti, joka kärsi synnytyskipuja 13 tuntia, ponnisteli lähes kaksi ja kärsi leikkauskivuista 2-3 viikkoa kunnolla. Arpi on edelleen arka ja alamaha osittain tunnoton. Lapsi 2v...

Jonkinasteinen ongelma täytyy olla, jos takertuu toisen synnytystapaan. Eikö pääasia olekaan se, että lapsi on saatu turvallisesti maailmaan ja äitiys voi alkaa?

Itse en olisi elossa jos ei minua olisi leikattu ulos.

Ja maailman paras äiti on.



T: alateitse synnyttänyt

Herää myös kysymys ilmeneekö tuollaista väheksyntää muualla kuin näillä palstoilla...? En ainakaan itse kahden sektion kokeneena ole siihen muualla törmännyt.



Minulle vielä sektiot sattuivat olemaan todella helppoja molemmat, ei kipuja oikeastaan ollenkaan ja vauvoja hoidin ensimmäisestä päivästä asti itse. En usko että side minun ja lasten välillä olisi alatiesynnytyksessä voinut olla sen vahvempi, niin ihania kokemuksia nuo olivat! Imetyskin onnistui molemmilla kertaa, vaikka oli huomattavasti sektioa suurempia tekijöitä sitä vaikeuttamassa.



Mutta ei kai nämä " helpot" sektiot tarkoita sitä että ne tekisivät kokemuksistani sen vähäpätöisempiä? Että vaikeiden ja kivuliaiden sektioiden jälkeen äidit saavat kirkkaamman kuunun kuin onnistuneen leikkauksen jälkeen? Eihän kai hyvin mennyt alatiesynnytyskään tee äidistä sen vähäpätöisempää synnyttäjää? Eikö ole aina vaan hyvä asia mitä paremmin lasten syntymät menevät.

Repeämät paikattiin leikkaussalissa, mutta sisäiset vauriot oli niin suuria, että on leikattu aika monta kertaa sen jälkeenkin. Oli se aika noloa, kun kakka tupsahteli pöksyyn missä sattuu. Ja teki vielä kipeetä tullessaan.



Mutta mitä tästä opimme? Kipua ja kärsimystä ei voi vertailla, koska se on jokaisen henkilökohtainen asia. Isä sanoi syöpää sairastaessaan, että on tämäkin parempi kuin avohaava sääressä (oli kokenut myös sen). Syöpä jomotti puoli vuotta ja teki miehen todella kipeäksi.

olen aina toivonut alatiesynnytystä. Kun aloin odottaa kaksosia, sanoin lääkärillekin että sektio on pahin pelko. Sanoin jopa niin että, leikkaukseen suostun vain jos vauvojen tilanne sitä edellyttää. Onneksi kaikki meni hyvin ja saatoimme kaksosetkin maailmaan alateitse =) Ennätyksellisesti ajassa 1h30min

kyllä erinomaisesti hoitamaan lastani jo heti ensimmäisenä päivänä. Tiedän päässeeni 100000000000000 kertaa helpommalla kuin ensialatiesynnyttäjä. Mitä sitä kieltämään. Nyt ensisynnytys on kuitenkin yhä edessä päin - toivottavasti tällä kertaa saan kokea sen kauheuden, koska on kuitenkin paremi sekä lapselle että äidille.

.. kun istukka oli sen verran pahasti vauvan ulosmenoaukon tiellä. Keskustelu siitä, ovatko sektioäidit synnyttäneet on mielestäni tosi hassu. Emme ole synnyttäneet alateitse, mutta mielestäni synnyttäneet kuitenkin. Minusta synnytys on yleisnimitys tapahtumaketjulle, joka saa alkunsa kun lapsi on ollut n. 9 kk mahassa.



Totta helvetissä kokemukset ovat erilaisen synnytyksen kokeneillä ihmisillä erilaisia. Aikana ennen sektioita minä olisin varmaan kuollut verenhukkaan lapsivuoteelle. Tästä näkökulmasta minulle on aivan sama, kuinka aitona synnytyksenä muut ihmiset sektiotani pitävät. Yhteys vauvaan on mitä kaunein. Maitokin nousi kivasti kolmantena päivänä ja vajaan vuoden imetin.

Minulla oli useampi sektio, joista yksi erittäin kivulias, muut helpompia. Kipujen määrällä ainakaan ei voi äidille jakaa sädekehiä pään päälle vertailemalla sektio/alasynnytys. Sektio voi olla helppo, tai sitten ei, aivan kuten alasynnytyskin.

Vaikka kuinka olisi suunniteltu sektio, niin mitä vaan voi mennä vikaan.

Mun eka synnytys: odottelin himassa niitä kuukautiskipuja pahempia kipuja, kunnes aattelin, että täytyy tästä varmaan mennä sairaalaan kun supparit 3 min välein. Sairaalassa olin 8 cm auki, 2,5 h sen jälkeen poika oli syntynyt. Hyvä että edes tajusin sen, kun kaikki meni niin sutjakkaasti. Tikkejä ei tullut. Olo oli kuin olisin voint lähteä just juoksemaan maratonin, sen verran hurjat endorfiinimyrskyt ilmeisesti oli käynnissä.

Toinen synnytys oli kivuliaampi, mutta siitä toivuin vielä nopeammin. Olin jo lapsen syntymää seuraavana päivänä täysin normaalissa kunnossa, appiukkokin ihmetteli (kun mentiin suoraan sairaalasta juhlapäivällisille heidän luokse, oli sovittu aiemmin, ja lapsi syntyi viikon ennen la:ta), että kukaan ulkopuolinen ei olisi pystynyt sanomaan kuka seurueen naisista oli edellisenä päivänä synnyttänyt.

Sinä ehkä hoitelit lasta ensimmäiseä päivänä, minä heti ensimmäisenä tuntina. Eikä ollut tikin tikkiä missään.

Siltä tuskin pystyy sektiossa välttymään.

Vierailija:

kyllä erinomaisesti hoitamaan lastani jo heti ensimmäisenä päivänä. Tiedän päässeeni 100000000000000 kertaa helpommalla kuin ensialatiesynnyttäjä. Mitä sitä kieltämään. Nyt ensisynnytys on kuitenkin yhä edessä päin - toivottavasti tällä kertaa saan kokea sen kauheuden, koska on kuitenkin paremi sekä lapselle että äidille.

Vierailija:

Mun eka synnytys: odottelin himassa niitä kuukautiskipuja pahempia kipuja, kunnes aattelin, että täytyy tästä varmaan mennä sairaalaan kun supparit 3 min välein. Sairaalassa olin 8 cm auki, 2,5 h sen jälkeen poika oli syntynyt. Hyvä että edes tajusin sen, kun kaikki meni niin sutjakkaasti. Tikkejä ei tullut. Olo oli kuin olisin voint lähteä just juoksemaan maratonin, sen verran hurjat endorfiinimyrskyt ilmeisesti oli käynnissä.

Toinen synnytys oli kivuliaampi, mutta siitä toivuin vielä nopeammin. Olin jo lapsen syntymää seuraavana päivänä täysin normaalissa kunnossa, appiukkokin ihmetteli (kun mentiin suoraan sairaalasta juhlapäivällisille heidän luokse, oli sovittu aiemmin, ja lapsi syntyi viikon ennen la:ta), että kukaan ulkopuolinen ei olisi pystynyt sanomaan kuka seurueen naisista oli edellisenä päivänä synnyttänyt.

Sinä ehkä hoitelit lasta ensimmäiseä päivänä, minä heti ensimmäisenä tuntina. Eikä ollut tikin tikkiä missään.

Siltä tuskin pystyy sektiossa välttymään.

Mitä h*ton väliä sillä on kuka on synnyttänyt ja millä tavoin ja missä vaiheessa kyennyt hoitamaan lastaan? Itselleni sillä ei ole mitään merkitystä, jokainen saa synnyttää vaikka kurkusta tai takapuolesta jos siihen kykenee. Miksi aina vertaillaan synnytyksiä? Ihan uskomattoman lapsellista juttua! Minäpäs pystyin, sinäpäs et läl-läl-lää! Ei käy kateeksi vaikka synnyttäisit 150cm/50kg puolessa tunnissa, kun älynlahjat ovat tuollaiset!

Ja hoidin lastani heti seuraavana aamuna, kävin itse suihkussa eikä mitään vaivoja missään vaiheessa. Vähän pyörrytti. Ei kipuja, ei mitään. Särkylääkkeitä söin ennaltaehkäisevästi, niin ei niitä kipuja tulekaan. Eikä harmita pätkääkään, vaikka joku olisi hoitanut pari tuntia synnytyksen jälkeen lastansa. Minulla on koko loppuelämä aikaa hoitaa lastani, jota rakastan. Ei ole ollut vaihtoehtoja mistä valita, silloin on pelattava niillä korteilla jotka saa. On erilaisia alatiesynnytyksiä, että sektioita.

Ettei vain olis joku jenkkitutkimus, jossa otanta 15 ihmistä...