ehkäsyasiaa, taas

ole pelkkä pelko, että lapsia tulisi lisää? jos ei puhutakaan asioista ja ollaan " vain" tovereita, niin jokin kaivaa ainakin miehesi mieltä.,.



esim. hyvä tuttavani (vl-perhe) erosi kymmenen avioliittovuoden (ja kuuden lapsen) jälkeen. Tuttavani (nainen) ei todellakaan olisi halunnut erota, mutta miehellä oli avioliiton aikana muutamia sivusuhteita (!). Muut (ei-vl:t) veikkasivat, että mies lähti sen takia ettei halua lisää lapsia. Mutta kyse ei todellakaan ollut PELKÄSTÄÄN siitä: mies olisi lähtenyt vaikkei lapsia olisi ollut sen enenpää, ja kenties oli juuri lasten takia " mahd. kauan" suhteessa,... ongelmat oli lähinnä miehen omassa mielentilassa..... (=on siis jonkin sortin narsistinen luonne.... jne)



Puhukaa ensin omat asianne halki, menkää yhdessä parisuhdeterapiaan jos tuo tilanteenne ei tuosta tokene.. ja ehkäisy asiat teidän täytyy puida täysin halki,.

Raamattu sanoo selvästi, että vain yhdestä syystä on oikein alkaa selibaattiin. Se on rukousta varten.



Olisiko teille ainaista riitelyä parempi vaihtoehto sopia tietty ajanjakso, vaikkapa viikko, jolloin seksin sijaan keskittyisitte rukoilemaan toistenne puolesta ja avioliittonne puolesta? Pyytäkää Jumalalta oikeaa mieltä ja ohjeita siitä, miten teidän on Jumalan mielestä paras toimia. Unohtakaa muut ihmiset neuvojensa kanssa, koska ihmiset voi ne neuvot mokata kaikessa inhimillisyydessä ja raadollisuudessaan. Pyytäkää Jumalaa antamaan viisautta ja puhumaan suoraan teidän kahden sydämelle. Sovitun ajan lopussa puhukaa yhdessä, laittakaa ajatuksenne yhdessä paperille. Etsikää niitä ajatuksia, jotka ovat yhteisiä. Jos on epävarmuutta, antakaa toisillenne lisäaikaa, rukoilkaa ja keskustelkaa.

Puhumatta ette saa aikaan kuin avioeron. Riitelemistä se puhumattomuuskin on.



Miehesi on masentunut. Anna hänelle aikaa parantua! Pienten lasten kanssa isätkin väsyy. Jos rakastella haluatte, rakastakaa toisianne muullakin tavalla kuin yhdyntä, ei se ole mitenkään kiellettyä eikä väärää. Hoitakaa yhdessä miehen mieli kuntoon. Sinä joudut luopumaan siksi aikaa yhdynnöistä, mutta se on pieni asia sen rinnalla, että miehesi paranee. Se on sen arvoista. Ei helppoa, mutta sen arvoista.

katlauk:

Täällä on paljon puhuttu vl naisten ehkäisyasioista, ja puitu kokemuksia. Tässäpä omani.

Meille on neljän avioliittovuoden aikana suotu kaksi ihanaa lasta, tyttö ja poika. Olin ihan mielissäni molemmista. Nyt kuitenkin alkaa jo tuntua siltä ettei enää jaksaisi lisää,sillä mies on aivan masentunut jo näistä, sillä eivät ole mitään helppoja lapsia. Synnytyksestä on jo yli puoli vuotta ja sen jälkeen ei ole ollut meillä seksiä. Kysymysessä ei ole minun haluamiseni/haluttomuuteni, mutta mies ei enää halua enempää lapsia joten hän siis ratkaisi asian näin. Tilanne on ihan kamala. Meidän avioliitto alkaa kohta hajota lopullisesti, ollaan ihan kuin tovereita vaan, ei riidellä mutta ei myöskään puhuta. Kaikki vaan pyörii näissä lapsissa. Jotenkin vielä seksi kuuluisi siihen parisuhteeseen, mutta ei niin ei..

Alkaa tuntua jo katkeralta, tämän ehkäisykiellon ansiosta ollaan niin onnettomia ja elämä vaan rikkoutuu. Jotenkin tämäkin tuntuu niin väärältä ja pahalta silti vaikka ei mitään käytäkkään..

Onko kellään samanlaista kokemusta?

Haluan, että mietit seuraavaa kysymystä? Uskotko, että Jumala kysyy sinulta viimeisenä päivänä oletko ehkäissyt vai et? Oikein, ei kysy. Minäkin olen vl ja olen hiljattain ymmärtänyt, että nämä elämäntapa asiat ovat liikaa sekoitettu vl:ssa toisiinsa. Siinä on se vaara, että uskon todellinen perusta Jeesus Kristus hämärtyy ja uskon kohteeksi tulee seurakunta ja sen neuvot.

Jumala on antanut ihmiselle järjen siksi, että osaisi ottaa vastuuta erilaisista asioista, myös perheen hyvinvoinnista. Olen sitä mieltä, että sinun kannattaisi ehdottomasti keskustella ehkäisyasiasta neuvolan lääkärin kanssa tms ja hoitaa asia kuntoon. Paljon puhutaan äitien väsymisestä mutta tottakai on merkitystä myös isien tunteilla.

Tee omantuntosi mukaan, niin teen minäkin. Ei se Jumala sinua sellaisesta rankaise, minkä oikeaksi tunnet. Vain toiset vl:t saattavat tuomita mutta kenelle muulle olet tilivelvollinen, kuin Jumalalle?

Lähimmäisenrakkauden käsky, joka on toiseksi tärkein kaikista, ei sitä paitsi toteudu jos ei kuuntele puolison tunteita. Tunteet eivät saa olla kiellettyjä. Kaikilla on oikeus tuntea niin väsymystä ja masennusta kuin iloja ja riemujakin. Mitään tunnetta ei pitäisi vähätellä.

Toivon koko sydämestäni, että pystytte miehesi kanssa keskustelemaan näistä asioista oikeasti ja että pääsette sellaiseen ratkaisuun, joka molempia tyydyttää.

Ja seksistä sen verran, että seksiähän voi harrastaa muutenkin kuin pelkästään yhdynnällä. Kaikki on luvallista parisuhteessa. Vain mielikuvitus on rajana nautinnonhetkiin. Avioparilla on lupa nauttia toisistaan kaikin mahdollisin keinoin. Paljastan sen verran, että meillä on esim. erilaisia leluja käytössä, enkä koe sitä millään tavoin vääräksi. Koemme mieheni kanssa seksuaalisuuden hyvin tärkeänä osana parisuhteen hyvinvointia. Siitä saa voimaa muuhun jaksamiseen. Halusin sanoa tämän siksi, että laitat ajatuksen itämään.

Itsekin mietimme sitä pitkään, ennen kuin rohkenimme hankkia sellaisia mutta emme ole katuneet.

Ja itse olen opetellut ajattelemaan(olen hyvin hellyyden kipeää tyyppiä), että sitä saa mitä antaa: eli käytännössä hellin aika ajoin miestäni jollain hänen tykkäämällään tavalla, velvoittamatta häntä kuitenkaan vastapalvelukseen. Teen sitä joskus silloinkin vaikka ei tippaakaan kiinnostaisi (esim suuseksi). Koen hyvin palkitsevana toisen hyvän olon.

Toki tämä ei kaikilla välttämättä toimi mutta halusin kuitenkin antaa ideoita ja yritin olla avuksi.

Minäkin olen vl ja olen hiljattain ymmärtänyt, että nämä elämäntapa asiat ovat liikaa sekoitettu vl:ssa toisiinsa.

Tarkoitin, että usko ja elämäntapa-asiat on liian perusteellisesti sotkettu toisiinsa.

Aika ehdotonta tulkintaa harrastat, mutta toki sinulla on siihen täysi oikeus! Mutta pikkuisen särähti kyllä korvaani seuraavat virkkeet:



" Ja seksistä sen verran, että seksiähän voi harrastaa muutenkin kuin pelkästään yhdynnällä. Kaikki on luvallista parisuhteessa. Vain mielikuvitus on rajana nautinnonhetkiin. Avioparilla on lupa nauttia toisistaan kaikin mahdollisin keinoin. Paljastan sen verran, että meillä on esim. erilaisia leluja käytössä, enkä koe sitä millään tavoin vääräksi. Koemme mieheni kanssa seksuaalisuuden hyvin tärkeänä osana parisuhteen hyvinvointia. Siitä saa voimaa muuhun jaksamiseen. Halusin sanoa tämän siksi, että laitat ajatuksen itämään.

Itsekin mietimme sitä pitkään, ennen kuin rohkenimme hankkia sellaisia mutta emme ole katuneet. "



En jotenkin vain voi uskon kautta millään lailla yhtyä tuohon kirjoittamaasi tekstin pätkään...

Avioliitto on puhdas ja sen rakkaus on puhdasta.

Uskoisin, että silloin kuin nuo seksilelut otetaan mukaan kuvaan, ehkä silloin mielikin on jossain muualla välillä kuin omassa puolisossa. Eiköhän nuo välineet tuo pikkuisen riettaita ajatuksia... Vaikea sanoa. Mutta jokaisella on toki oikeus tehdä kuten haluaa, mutta kylmäsi kyllä kun jotenkin ikään kuin kehoitit toista tekemään juuri samoin..



En halua antaa neuvoja, teilata tms... Mutta annanpa oman vinkkini tälle viestiketjun alkajalle:

Kun seuraavan kerran rakastelette, älkää ottako siihen tilanteeseen mitään muuta kuin teidät kaksi.

Kosketelkaa toisianne ajatellen, että sen kosketuksen välityksellä annat toiselle rakkautta, osoitat sitä rakkautta joka sinulla toista kohtaan on. Ilman kiirettä! Ehkä kynttilän valossa, kauniin musiikin soidessa.

Kun keskityt toiseen, rakkauden tunteeseen, uskon että rakasteleminen onkin mukavaa ja tuntuu ihanalta.



Oma ajatukseni väistämättä on seksileluista puheenollen, että tarviiko niitä sitten, kun ei enää muuten luista, kun ei saa tunnelmasta kiinni? En tiedä! Tämä oli vain ajatus. Mutta itse en ole kyllä koskaan kaivannut mitään kumileluja. Aika vastenmielinen jo ajatuksena ;)



Minusta rakasteleminen on kahden ihmisen rakkauden osoittamista toisiaan kohtaan. Jos joku katsoo että siihen tarvii leluja, niin olkoon niin. Tämä oli oma mielipiteeni ja näköjään vastakkainen kuin savisilmän. Ammennamme onnemme eri asioista, meitä on moneksi!

minun mielestäni se olet kyllä sinä, joka harrastat ehdottomuutta. Et ehkä ole koskaan itse kokenut haluttomuutta - kun ei muuten luista, kuten ilmaisit? Haluttomuus voi johtua monesta eri asiasta, myös raskaudenpelosta. Jos toinen aviopuolisoista kokee haluttomuutta, kyllä siinä vaiheessa on pakko ottaa sellaisia keinoja käyttöön, mitkä vois jotenkin auttaa tilanteessa, olkoot sitten seksileluja tai joitain muita. Hienoa, jos teillä on noinkin eteerinen ja ongelmaton seksielämä - nauti siitä.

ymmärtää mitä ajat takaa...



Taisit ymmärtää tahtomattasi tai tahallasi pointtini täysin väärin. Tai sitten olen emähuono ilmaisemaan omia ajatuksia. Sekin täysin mahdollista!

Joka tapauksessa tuomitsit kyllä minun ajatukseni / seksielämäni täysin väärin perustein!! Ei meilläkään ole aina helppoa ollut ja nämä ajatukset joita kirjoitin olen saanut joskus terapeuttituttavalta. Ehkä hän ei sitten ole ihan tasapainoinen ;) Työkseen kuitenkin auttaa tämänkaltaisissakin asioissa.



Tarkoitin, että seksilelujen sijaan hakisin apua ongelmiin pikkaisen toisella tavalla, ja olen sitä mieltä edelleenkin! Sinä voit ja saat olla seksilelujen kannalla.



en ota kantaa kuka mitä käyttää, se on jokaisen ihka oma asia.

Mutta uskon enemmän keskusteluun, asioiden selvittelyyn, terapiaan, aitoon välittämiseen, koskettamiseen kuin seksilelujen kaikki parantavaan vaikutukseen.



Tässä siis ajatusnuoraa siitä mitä ajattelin.

Tuntui vain niin hassulta kun toisella kova ahdinko perisuhteessa ja toinen sitten vastaa että seksilelut kehiin. Se vain minun ajatuksiin hieman töksähti.



Mutta SUOSITTELEN terapeutin kanssa juttelemista ennemminkin kuin täällä, missä minä sanon yhtä, toinen toista ja kolmas kolmatta. Ja kukaan ei kuitenkaan tunne asianosaista lainkaan... Ja loppuviimein meidänkin ajatuksemme ja mielipiteemme " riitelee" keskenään.. Ei varmaan kauheasti auta.

Minusta tuntuu jotenkin niin älyttömältä että vl äidit täällä valittavat ettei ehkäisyyn anneta lupaa! Kenen se lupa pitäisi siis antaa? Kenellä siihen teidän mielestänne olis valtuudet? Ehkäisy alunperin on nähty vääräksi vl yhteisössä Raamatun tulkintojen ja Jumalan Pyhän Hengen neuvojen perusteella. Eihän kukaan ihminen voi toiselle antaa lupaa että kyllä sinä voit ehkäistä. Sehän on tämän kyseenalaistajan oman sydämen ja omantunnon asia. Aivan samoin kuin on nähty hyväksi jättää televisio hankkimatta vaikkei sitä Raamatussa kielletäkkään. Ja kuinka suureksi siunaukseksi se onkaan ollut koko perheen ja parisuhteiden kannalta. Kyllä ne kaikki " säännöt" on tarkkaan mietitty ja pitkälle Raamatulla perusteltu. Ja kysymyksiä herättävissä asioissa on rukoiltu Jumalalta neuvoja ja viisautta tehdä oikeita ratkaisuja. Näin mekin jokainen omassa elämässämme voimme tehdä, rukoilla Jumalaa että hän ohjaisi mielemme ja askeleemme oikeaan. Tänä itsekkyyden aikana on myös hyvä muistaa liittää rukouksiin " Isä, tapahtukoon sinun tahtosi!

mihin omat huoleni kertoisin, liittyen ehkäisyyn. Ei kaikilla ole elämä niin helppoa ehkäisemättömyyden takia. On sairauksia ja muita ongelmia. En usko, että täällä kukaan valittaisi pelkästään sen takia, ettei nyt vaan enää haluais lapsia jne. vaan kyseessä suuria ongelmia. Jos tätäkään palstaa ei olisi, miten yksin monet vl-äidit vaikeuksien keskelllä olisivatkaan kun ympärillä olevilta ihmisiltä tai läheisiltä ei saa tukea. kuulee vain ne samat homehtuneet kommentit, jotka luovat epätoivoa entistä enemmän " kyllä sitä on ennekin selvitty" , " kyllä se siitä" , jne.

Perheillä, joilla elämä menee suurinpiirtein ongelmitta ja " helposti" , ei välttämättä tarvitse ehkäisyasiaa edes kyseenalaistaa.

piroska:

.....Perheillä, joilla elämä menee suurinpiirtein ongelmitta ja " helposti" , ei välttämättä tarvitse ehkäisyasiaa edes kyseenalaistaa.

On olemassa myös perheitä, joissa on erittäin raskaita kokemuksia, sairautta, työtä, vaivaa ja vastusta, muttei silti ole tarvinnut miettiä ehkäisyasiaa ratkaisuna elämän haasteisiin.

Monesti asia on juuri niin päin, että nimenomaan erilaiset elämän koettelemukset saavat perheen/ihmisen arvojärjestyksen uuteen uskoon. Omien kokemusteni perusteella väittäisin, että erityisesti " helppoon elämään" tottuneet nykyihmiset eivät kestä elämässään erilaisia haasteita, vaan haluavat hallita niin omaa kuin läheisensä elämää itse ja täydellisesti. Vaikeuksien keskellä arkisissa aherruksissa kamppaileva ihminen saattaa elää ottan vastaan sen minkä elämä tarjoaa -periaatteella.

Ehkäisy ei ole automaattinen ratkaisu arjen vaikeusissa. Elämän haasteita voi ratkoa muutoinkin kuin teknisesti ehkäisemällä, yleensä se on viisaampaakin. Varsinkin nettikirjoittelun perusteella tahtoo saada käsityksen, että ehkäisy olisi jokin merkittävä pelastuskeino perheen sisäisiin ongelmiin. Ehkäisystä on tehty turhan suuri asia. Olisi varmasti hedelmällisempää (tämän on tarkoitus olle vertauskuvallinen sana) keskittyä hoitamaan itseään ja perhettään kokonaisvaltaisesti, eikä uskotella itselleen, että ehkäisy pelastaisi, vaan kun se on kielletty, eikä sitä siksi saa tehdä, enkä siis siksi pääse ongelmistani eroon.

Elämän ei kai ole edes tarkoitettu olevan helppoa. Ehkäisy viekottelee mm. siksi, että sen uskotaan olevan tae edes vähän helpommasta elämästä. Me näemme ympärillämme kuitenkin jatkuvasti esimerkkejä siitä, ettei ehkäisy sittenkään pelasta tai ole tae terveestä ja helposta, mukavasta elämästä. Koettelemukset kohtaavat myös pieniä perheitä. Toisaalta, tunnen useita hyvin isoja perheitä, joissa on selvitty ihan hyvin olipa sitten elämän varrella koettu isoja tai vähemmän isoja koettelemuksia. Lapsimäärä ei millään tavoin korreloi elämän todellisten haasteiden kanssa.

Uskotko piroska, että vl:ien keskuudessa on paljon hyvin suuria perheitä, joissa ei koskaan ole tullut tarvetta miettiä ehkäisyä? Usko pois, että joukossa on paljon niitäkin perheitä, joita elämän koettelemukset ovat erityisen paljon kuluttaneet, mutta he elävät ottaen vastaan sen, minkä elämä heille lahjoittaa ja niillä eväillä, joita heille annetaan.

Toki tunnen minäkin monta perhettä, joissa ehkäisyä on pohdittu monet kerrat ja hyvinkin vakavasti. Heillä ongelmat eivät vain ole johtuneet lapsimäärästä vaan jostain ihan muusta. Mielestäni ongelmat pitää ratkoa oikein ja syihin ja seurauksiin pohjautuen. Ehkäisy ei monestikaan ratkaise mitään.

Ja Piroskalle halusin vielä sanoa että silloin kuin meillä oli kaksi ja kolme lasta niin tuntui että miten voi jaksaa jos näitä lapsia vielä tulee lisää. Nyt on kahdeksas raskaus ja vanhin lapsista on 7v.(kaikki raskaudet eivät ole päättyneet onnellisesti) Nyt ei ole enää yhtään niin ylitsepääsemättömän vaikea. Suhtaudun enempi sillä periaatteella että lapsia tulee jos on tullakseen ja kaikki otetaan vastaan. Ja lapsethan kyllä ovat niin ihania että otan heidät avosylin vastaan, mutta ne raskaudet tuntuvat nykypäivän itsekkääseen ja helppoon elämään tottuneesta ihmisestä edelleen työläiltä. No, tarkoitukseni oli vain herätellä ihmisiä miettimään, kannattaako täällä todella purkaa sitä ettei " saa ehkäistä" koska mitä hyötyä siitä voit saavuttaa. Kyllähän sen tietää vl jo valmiiksi että täältä varmasti saa tukea ja ymmärrystä ehkäisylle ja suurta kritiikkiä vl-yhteisölle, joka ajaa äidit hulluuden partaalle. Mutta edelleen, vaikka olisi alkavia mieleenterveys ongelmia niin kuka sen luvan ehkäisyyn voi antaa? Minä en kyllä luottais tippaakaan jos täällä vakuutellaan että kyllä se on ihan sallittua ja jopa yleistä. En kerta kaikkiaan luottais, enkä edes uskoisi heitä. Kyllä meissä lestadiolaisissakin on niin monenlaista sydämen uskoa ja täällähän voi vl:na esiintyä kuka vaan.

Aika sekavaa tekstiä niin antaapa jo olla! =)

että eikö vl-yhteisössä todellakaan ole ketään armoitettua, Jumalan armolahjat omaavaa sielunhoitajaa, joka ei puhu minkään kirkon tai seurakunnan oppia, vaan saa sanottavansa suoraan Jumalalta? Eikö todellakaan ole? Vai tunnustaako vl-yhteisö yleensäkään, että armolahjoja voi olla ja Jumala puhuu niiden välityksellä yksityishenkilölle, siis henkilökohtaisesti rukouksessa? Tätä kysyn, koska ehkäisyn kanssa kamppailevat saisivat varman avun tätä kautta.



Tuntuu erittäin omituiselta, että taas ehkäisyn puolustajat puhuvat tästä sävyyn, että etsittäisiin vain ongelmatonta ja helppoa elämää ja että muka koettaisiin, että ehkäisy toisi tuon onnellisuuden. Mitähän teille ehkäisyn puolustajat pitäisikään tapahtua, että heräisitte elämän todellisuuteen, eli siihen, että monessa tapauksessa äiti voi todennäköisin syin kuolla raskauteensa. Tätäkö on elämän puolustaminen? Kysyn vielä, ketä henkilöä silloin vahingoitetaan, kun ehkäistään ennen hedelmöittymistä?

eli piti sanoman toisen kappaleen alussa, että " ... ehkäisyn VASTUSTAJAT puhuvat..."

kärsivät kaikki. Mutta en minä jaksa enempää asiasta kirjoittaa, aihetta vatvottu jo liiaksi. Mutta sen vielä kirjoitan, että on tilanteita, joissa ehkäisyä ON PAKKO käyttää ja voi elää edelleen uskovaisena. Mutta älkäämme enää vatvoko, mitä ne tilanteet voivat olla. Tehköön kukin ratkaisunsa oman tunnon mukaan

Ketään ei nosteta toisten yläpuolelle jonain Jumalan lähettiläänä, vaan seurakuntalaiset voivat jättää esirukous pyyntöjä halutessaan jolloin koko " seurakunta" rukoilee tämän ihmisen ja asian puolesta. Samoin jokainen ihminenhän voi tietty itse kääntyä rukouksin Jumalan puoleen. Mutta luulen että monet juuri niistä ihmisistä jotka esim. tämän ehkäisy asian kanssa kamppailee, eivät jaksa/halua rukoilla. Raamatussakinhan kehoitetaan rukoilemaan ja luvataan että Jumala kuulee ja tahtonsa mukaan nämä rukoukset täyttää. Luulen että pelkkä sydämestä asti nouseva rukous helpottaisi monta ahdinkoa kun vain sitten jaksaisi luottaa siihen että Jumala kyllä kuulee ja neuvoo oikeaan suuntaan.

Täällä kirjoittelu on todellakin aika hyödytöntä koska niin helposti toisten kirjoitukset käsittää väärin ja varsinkin silloin jos etsimällä etsii niistä sanomista. Sanotaanhan että uskon asioista ei voi kiistellä. Tämä on toisaalta aika huvittavaakin kun en esim ole täällä lukenut ainuttakaan näin huomiota herättävää ja kiisteltyä ketjua mm. siitä, miksi Jehovat eivät syö verta. Onko todella Raamatussa se kielletty tms. Mutta niinhän se sielunvihollinen yllyttää kysymään, onko Jumala todella sanonut niin.

kommentistasi, jossa sivusit vastauksellasi kysymystäsi armolahjojen käytöstä. En tietenkään tarkoittanut, että armolahjojen käyttäjä olisi erityinen " lähettiläs" , Jumala uskoo armolahjansa tahtonsa mukaan tuiki tavallisille ihmisille. Tällaisia ovat myös armoitetut sielunhoitajat, joihin edellä viittasin. En malta olla sanomatta, että menetys sekin, jos armolahjojen käyttö ja yleensäkin karismaattisuus suljetaan yhteisönne ulkopuolelle.



Samaa mieltä olen kanssasi siitä, että jokainen voi ja saa rukoilla itse Jumalaa vaikeuksissa. Olen vahvasti sitä mieltä, että Pyhä Henki avaa jokaiselle omalleen Sanaa ihan henkilökohtaisesti ja on voimallinen puhumaan kaikille yksilökohtaisesti. Onneksi Jumala ei ole sidottu minkään kirkon puitteisiin, ei opillisiin eikä muihinkaan.



Ja Piroska, onneksi olkoon, olet löytänyt tasapainon elämäsi asioissa. Ja myös ehkäisyn vastustajat, oikein hyvä, että tekin elätte tasapainossa valitsemallanne polulla. Siunausta jokaiselle, Herra on hyvä meille kaikille.