Mikähän pojallani on kun ei ikinä halua mennä leikkimään muiden lasten kanssa. Ov

Ei kaikki tahdo ystävystyä jokaisen vastaantulijan kanssa, aikuisetkaan. Ihan normaalia. Ei lapsesi varmastikaan tilanteesta kärsi, siitä ehkä jos hänestä tuntuu että hänen pitäisi toimia toisenlailla.



Meillä on toinen lapsista todella seurallinen, tekee tuttavuutta kaikkien kanssa ja nauttii ihmisvilinästä ja seurasta. Toinen taas on kuten sinun lapsesi ja kuten minä pienenä, eli hänellä on ne pari hyvää ystävää eikä hän tykkää tehdä tuttavuutta vieraiden kanssa tai ei edes tykkää että olisi hirveästi kavereita, kokee sellaisen uuvuttavana.

Olishan se hyvä et uskaltais mennä edes yksin leikkimään. Pelkään että on kolhaissut jossain itsetuntoaan eikä siksi halua mennä paikkaan jossa on muita

Jos vain hoet hänelle, että hänen pitäisi mennä leikkimään, niin hän tuntee itsensä vain huonoksi, kun ei halua oikeita asioita. Ja siten hänen itsetuntonsa vain laskee entisestään.



Opi myös itse se, että lapsi on hyvä lapsi, vaikkei hän olisikaan reipas. Ettei reippaus ole se piirre, joka tekee lapsesta hyvän, vaan hän ansaitsee olla hyväksytty äitinsä silmissä, vaikka on ujokin.

vaikka muut pienempiä. Mua on ärsyttänyt se, kun " omii" pikkuveljensä puistossa yms. niin että avoimempi pikkuvelikin jää ilman muiden seuraa. Pikkuveli voisi muuten solmia kontakteja helpommin, on sen oloinen, mutta jotenkin nämä kaksi on sitten yhdessä niin äänekkäitä, että muut eivät pääse siihen juttuun mukaan. Mua on ärsyttänyt tämä asia plajon, vaikea olla aina rakentava vaikka kuinka tietäisi että pitäisi.

Miettikääpä mitä hyvää siitä lapselle seuraa, kun hän huomaa, että äiti on häneen ärsyyntynyt. Ja aivan tasan varmasti lapsi sen kyllä huomaa.



Äiti voi tietoisesti etsiä lapsista hyviä puolia ja mietiskellä enemmän niitä. Ja siitä hankalasta kohdasta pitää löytää positiivinen poispääsy, eikä ärsyyntyä.

oletko huomannut?