Miten nykyään opetetaan tavaamaan??
Olen itse niin " vanha" äitsykkä, että minun aikanani vielä opeteltiin tavaamaan tyyliin : pee-ee-ii-koo-peik- koo-oo-ko- peikko. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan ;)?
Nykyäänhän ne kirjaimetkin lausuttaneen hirveän lyhyinä, muistaakseni esim. n ei ole enää " än" vaan palkkä " n" , jne.
Meillä vasta neljävuotias poika, mutta kovin innostunut sanoista, ja kun kysyy, miten joku sana muodostuu, haluaisin sanoa sen " nykyoppien" mukaisesti eikä siten kuin minulle aikoinaan opetettiin.
Mistä sivuilta näistä löytyisi tietoa tai osaisiko joku neuvoa ihan tässäkin vaikka tuon tavaamisen?
-pupsu
Kommentit (2)
just muuttuneen käytännön takia. Muksut menee vaan sekaisin. Arvaa menikö mummoille perille...
Auto: aaaauuuu aaauuu-t-t-t-ooo aaaauuuuttooo
jotensakin tältä se kuulostaa : ) eli just tuo k-i-s kis, s-a sa, kissa on loppunut tyystin.
eli juuri niinkuin kirjoitit, joka kirjain lyhyenä äänteenä. Sitten sanat luetaan hitaasti venyttäen äänteet peräkkäin.
Ensin siis opetellaan kirjaimet lyhyinä äänteinä, seuraavaksi laitetaan nämä äänteet peräkkäin ja luetaan sanoja.
Tavutus opetellaan ihan erikseen taputtamalla, eli taputetaan tuttuja sanoja niin että jokainen tavu on oma taputuksensa. Alkuvaiheessa tähän ei oteta kirjaimia mukaan ollenkaan vaan tavutus tehdään ihan kuulon perusteella. Tämä tavutus on itse asiassa ihan niiden ensimmäisten asioiden joukossa mitä eskarissa tehdään.
Kirjoitettujen sanojen tavutus opetellaan vasta sitten kun osataan sekä taputtaa tavut että liu' uttamalla lukea sanat. Samalla tavalla kirjaimien " nimet" opetellaan vasta sitten kun kirjainten äänteet on omaksuttu. Tosin kyllä meidän lapset ovat oppineet ne nimet jo aikaisemmin koska niitä kuulee ympäristöstä jo aikaisemmin.
Ja tämä siis koskee vain suomen kielellä lukemaan opettelua. Ruotsin kielellä opetellaan ihan eri tyylillä ja kuulemma molempia kieliä ei saisi opettaa lukemaan yhtä aikaa. Meidän eskariin mennyt ipana lukee ihan sujuvasti suomeksi ja nyt sitten eskarissa opettelee ruotsia.