Kokemuksia syrjinnästä ja vähättelystä perheen tai lähisuvun kesken? Kaikki kokemukset ovat tervetulleita.

jota isovanhemmat kohtelevat toisin kuin siskoni lapsia. Sietäisivät hävetä, aikuiset ihmiset!

Mulle ei sanottu mitään, vaikka tein kaikki jutut ihan samalla tavalla 3 vuotta perässä. No eipä se mua teiniajan jälkeen oo niin enää painanu. Tai no ehkä vähän. Perusolettamus tuntuu olevan, että sisko se vaan porskuttaa ja sitä palvotaan ja ihaillaan, mutta mä saan olla aika yksikseni tekemisineni, eikä multa mitään odotetakaan.



Mun veli taas kärsii kai yhä siitä, että ei saa niin paljon rahaa kun me muut. Me muut saatiin aikoinaan 18-vuotislahjaks mummolta jotain 200 euron verran, veli sai 20 euroa. Samoin tämä mummo arvostaa ja lahjoo enemmän niitä lapsenlapsia, jotka ovat käyneet lukion (joiden joukkoon veljeni ei lukeudu).



No nää ei ehkä oo hyviä esimerkkejä, kun ei tässä ketään dissata koko suvun toimesta.



Mutta ehkä toinen mummoni alkaa olla jo koko suvun syrjinnän kohteena. On vaan niin vaikea ihminen, että kaikki haluaa olla mieluummin siitä erossa. Sääli, mutta ei voi mitään. En mä itsekään halua omaa päivääni pilata sen seurassa.

kärsin kiltin tytön syndroomasta. Mulle odotukset on asetettu muutoinkin tosi korkealle ja aina vaan rimaa nostetaan. Esim eräs toinen sai yli 20-vuotiaana ekan kesätyön (ei ole tähän asti ollut tarpeeksi kiinnostavia työpaikkoja, ja mihinkään hanttihommiin hän ei mene), se oli todella hieno saavutus ja mielentöntä uran urkenemistä ja mä kun sain useiden pätkätöiden jälkeen (joista aina ilkeiltiin) vakiviran, kukaan ei iloinnut ja onnitellut, vaan todettin että jo oli korkea aikakin ja on sitä jo ihmetelty että kun joka työstä sut on pistetty pihalle.

Kukaan ei koskaan odottanut hänestä yhtään mitään. Anoppi on suoraan sanonut, että ajatteli aina, että poika jää kotiin vintille vanhaksipojaksi ja käy ehkä töissäkin ja loppuajan auttelee kotona lumitöissä tai puutarhahommissa. Sen sijaan odotukset oli korkealla isosiskosta, joka varmasti " lähtee maailmalle tekemään suuria."



Toisin kävi. Mulla ja miehellä, alle 30-v parilla on kaksi lasta, maksettu omakotitaloa ja kaksi velatonta autoa, miehellä päivätyö ja parhaillaan tehdään sukupolvenvaihdosta mun kotitilaan, josta tulee miehen sivutyö. Kaikki on enemmän kuin hyvin ja ollaan onnellisia :)



Miehen siskon avioliitto vetelee viimeisiään ja hän yrittää saada koulunsa käytyä loppuun, että voisi mennä sitten eron jälkeen jonnekin töihin.



Kuitenkin joskus niin ärsyttää, kun käly ja anoppi ihmettelee keskenään, että " katsos vaan, kun tuo Matti näkyy pärjäävän noiden lastensa kanssa. ei olisi uskonut, että se osaa vaipankin vaihtaa" Ja ihan häpeämättömästi ääneen, niin kuin me ei oltaisi paikalla ollenkaan.



Outoa minusta.