Hän joka kerää raskauskiloja joutuu usein katumaan sitä myöhemmin.

eli: kersin raskauskiloja hulppeat vajaa 30 kiloa.

Jonkin verran arpia tuli, mutta ei sen enempää kun edellisessä raskaudessa jolloin lihoin 12 kiloa.

Pari päivää sitten kätilö sanoi lantiopohjalihasten olevan tosi hyvällä mallillä.

Raskauskiloja on jäljellä puoli vuotta synnytyksen jälkeen 5. Paitsi että olin ennen vähän liiankin laiha ja nyt mitat 174/66 eli taidan pitää nää ylimääräiset. Jonkin verran vatsanahka roikkuu, mutta tervetta on sekin että hyväksyy vartalossa tapahtuvat muutokset ilman että tarvitsee varoitella tuntemattomia ihmisiä netissä...

Kiva käyttää bikineitä kun raskausarvet näkyy ja tuo alavatsanahka on kyllä ihan omaa luokkaansa. Puhumattakaan levähtäneestä navasta (mutta se olis varmaan levahtanut ihan ilman ylimääräisiä kilojakin).

Vierailija:

- tulee todennäköisemmin pahat raskausarvet, jotka jäävät pysyviksi

- löysää vatsanahkaa, joka ei vetäydy jos ja kun laihtuu

Muut väittämät eivät pidä paikkaansa kohdallani.

Toivottavasti ootte kaukaa viisaita raskaana:) Hyvän neuvon vaan annoin, että älkää kerätkö turhia kiloja.



Vatsanahka ja sisäelimet voivat hyvinkin kestää raskauden tuoman venytyksen, mutta eivät niitä liikakiloja päälle. Loppuraskaus voi olla niin tukalaa aikaa, että siksikin käyn puntarilla koko raskauden ajan ja jätän herkkuja syömättä. En halua silloin kantaa yhtään ylimääräistä kiloa! Ainiin, unohdin mainita suonikohjut. Niitäkin tulee helpommin ja ovat hankalampia jos on ylipainoinen.



Ap



Olen raskaana. Kolmas lapsi tulossa. Max painonnousutavoitteeni on 13 kg niinkuin edellisissäkin raskauksissa.

Lihoin itse yli 20 kiloa molemmista ja olen takaisin vanhassa painossani. Yhtään raskausarpea ei tullut ja vatsanahka on kiinteä eikä maha pömpötä.



Tuttava lihoi 5 kiloa, oli ennestäänkin todella laiha. Hänen vatsanahkansa roikkuu rumana ja löysänä ja raskausarpia tuli niin, että vatsa oli kuin Spidermanin puku.



Arvet eivät siis välttämättä liity lihomiseen.

että vain päättää ettei paino nouse :) En minäkään herkutellut, ihan normaalisti söin oikeaa ruokaa. Monilla aineenvaihdunta muuttuu raskausaikana ja palautuu kyllä sitten raskauden jälkeen. Molemmista +20 ja kaikki lähti raskauden jälkeen ilman erillistä yrittämistä.

Itselleni ei liikaa kiloja tullut, mutta maha oli VALTAVA. Rasskausarpia tuli ihan sairaasti ja nyt roikkuu nahkapussi edessä. Vaikka tuli vain sallitut kilot. Että mitenkäs tämä nyt voi olla mahdollista?!



Toivottavasti ap:lle tulee ihan hirveät arvet ja maha ei ikinä palaudu :(

" Hän joka kerää raskauskiloja"



alkoi tuo aloitus. Keräsitkö? et. Voihan niitä kaikkia kauheuksia tulla ilman kilojakin mutta varmaan todennäköisemmin jos antaa itsensä lihoa hirveästi.

13 kg painonnoususta, joten enempää en aio lihoa tälläkään kertaa, jos suinkin pystyn siihen itse vaikuttamaan. Tuleva vauva motivoi minua jättämään herkut pois. Liikkua aion nytkin paljon, vaikka se vaatikiin järjestelyjä kahden lapsen äidiltä.



Toisessa raskaudessani vaivana olivat voimakkaat liitoskivut. Rauhallinen kävely teki kyllä silti hyvää ja parempina päivinä menin reippaamminkin. Toinen lapsi oli syntyessään 4 kg ja yhtään isompaa en halua tästä kolmannestakaan, joten siksikin on tärkeää rajoittaa sokerinsaantia. Vaikka omat verensokeriarvoni olivatkin kokoajan hyvät, mutta vauva voisi kasvaa turhan isoksikin herkuilla. Palauduin kyllä hyvin synnytyksestä ja raskausarpia tai muuta pysyvää ei jäänyt.



Ap

- ei ainuttakaan raskausarpea. Mitä ne edes ovat?

- lantionpohja kyllä löystyi, mutta ei enää. Fysioterapeuttikin todennut, että minulla on sisäiset lihakset harvinaisen hyvät.

- se ikuinen pömppä on, mutta ei löysää nahkaa

- laihduin tekemättä mitään, sillä imetin vuoden. Ensimmäiset kaksi kuukautta oli kyllä hankalia.



Olen siis lihonut 2 kertaa 18 kg. Sairaalaan jäi vain 5 kg, eli turvotuksesta ei ollut kyse. Sain lapset 32 v ja 34 v, en edes kovin nuorina. Nyt kuopus on 5 v.

in arpiin, kun se on geeneissä.

18-vuotta täytettyäni aloin lihoa yllättäen ja lihoin silloinkin tosi huonojen elintapojen takia n. 15 kg ja silloin sain ensimmäiset raskausarvet reisilleni.

Ei kaikki voi venymisille ja arville yhtään mitään.



Eikä syömisistä kannata raskauden aikana stressata, kun sekään ei ole hyväksi vauvalle. Parhaansa kaikki yrittää.

Minulle tuo tuli molemmilla kertaa sen enempää keräämättä. Raskausarpia ei tullut kummallakaan kertaa. Esikoisesta olin lähtöpainossani 6kk päästä, jolloin jo odotisn seuraavaa, kuopus taisi olla jotain 4kk kun paino oli taas raskautta edeltävä. Vatsanahka ei jäänyt sen ihmeemmin roikkumaan, toki ei vyötärönseutu ole yhtä kiinteä kuin aiemmin mutta sen eteen tehdään parhaillaan töitä.



Mielelläni olisin jättänyt raskauskilot vähäisemmiksi, mutta sanos millä sitä voi itse vähentää lapsivedenmääärää tai pitää vauva pienenä?



Juu, et varmasti tarkoittanut minua, mutta molemmilla kerroilla otti päähähän raskausaikana nämä ihmisten kommentit " kauhea miten iso olet!" " ei kannattaisi päästää itseään tuon kokoiseksi, siitä normaalimittoihin pääseminen on tosi vaikeaa" . Niin, varmasti se olikin suurin huoleni kun sikiön kasvua ja lapsiveden määrää seurattiin tiukasti neuvolassa ja pelko lapsen vammaisuudesta pyöri mielessä.

niin paljon, että kiloja kertyy vain noin 7 (normaalipainoinen ennen raskautta). Jotkut valmiiksi ylipainoiset saavat vain 4 lisäkiloa ja neuvolassa ollaankin siitä hyvin tyytyväisiä. Eipä tuo minun 13 kg lihomisraja nyt kovin tiukalta kuulosta, kun vertaa noihin. Olen siis sallivainen itseäni kohtaan, mutta en kuitenkaan lipsu ja lepsuile. Onhan se parempi lapsienkin kannalta, että äiti voi hyvin ja jaksaa enemmän. Minulla jää muutama rasvakilo varastoon sitten imetystä vartenkin:)



Ap

Viimeisimmässä vähiten. Kahdessa ekassa raskaudessa vältyin raskausarvilta yms. Kolmas raskaus sitten toikin tullessaan käsittämättömän määrärn raskausarpia mahaan ja suonikohjuja jalkoihin. Lisäksi vatsa nahka on löllö vaikka raskauskilot on poissa ja urheilen. Että niin se vaan on että ei se ole painosta kiinni tai muutakaan. Ellei sitten raskauksien määrällä ole asian kanssa tekimistä, mutta tosiaan mulla kaikki " damage" tuli vasta tässä vikassa. ja totuus paljastui vasta kun vauva oli syntynyt. Siihen asti olin ihan että Jes ei tullut arpia, mutta anna olla miltä maha näytti/näyttää nyt..

mutta se en ole minä. Olen siroluinen ja keskikokoinen nainen ja huomaan kyllä mikä on minulle sopiva määrä. En oikein usko, että kenellekään olisi kovinkaan terveellistä kerätä esim 30-40 raskauskiloa. Tai täytyisi kait olla sellainen kaksimetrinen roteva rakenteinen nainen, jotta nuo kilot menettelisivät? Miten toisen 15 kg on jotenkin paljon enemmän kuin minun 13 kg? Eihän tuosta nyt tarvitse ottaa pulttia, jos minulle sopiva määrä on pari kiloa vähemmän!



Ap

Kudostyypillä ja hormonitoiminnalla on toki vaikutusta. Suvussani ei kyllä ole kenelläkään raskausarpia. Äidilläni on 4 lasta, mummollani 7 ja muilla sukulaisilla 1-4.



Ap

tähän mennessä on kiloja miinus 5. Olen jo valmiiksi ylipainoinen ja raskausarpinen, joten ne raskausarvet eivät hirvitä. Mutta se ylipaino... Aion todellakin katsoa mitä naamaani tungen. Ja synnytksestä kun olen toipunut niin aion elää terveellisesti sekä ruuan että liikunnan suhteen. Ihan senkin vuoksi että lapsi saisi terveet tavat kotoa.



Niin, ja mun raskaus menee vasta 12. viikolla.

olen aina ollut normaalipainoinen ja mulla on terve suhde ruokaan. Raskausaikana kroppa vaati ruokaa, mielitekoja riitti. 18kg tuli ja lähti pois imettämällä. Ruokahalu normalisoitui synnytyksen jälkeen. Raskausarpia ei tullut :) olen varmana onnekas!

Illalla taas lenkille. Heippa!



Ap

Raskauksien aikana tullut paino (n. 10 kg) on mennyt samantien, mutta kuopuksen kanssa minulla kävi ohrasesti äitiysloman 3:n ensimmäisen kuukauden aikana.



Lapsi synty lokakuussa ja aluksi kaikki sujui ok, mutta joulukuussa olin niin nälkäinen imetyksestä, että söin suklaata joka päivä aika paljon korvaamaan kunnon aterioita. Ja tähän tietysti liittyi seuraavat:

-Riittämätön energiankulutus: esikoisen kanssa ei niin vaan tehty niitä hikikävelylenkkejä vaunujen kanssa kuten aiemmin esikoisen äitiyslomalla, lisäksi lunta oli aivan mielettömästi

-Laiskuus: en jaksanut tehdä kahta kunnon ateriaa itselleni, joten söin ihan liikaa herkkuja



No, näiden parin kuukauden aikana sain mukavan perunasäkin vyötärölle ja vielä 3-vuotta myöhemmin kannan sitä.



Ottakaa opiksi! Elämänmuutos (lisääntynyut liikkumattomuus) ja huonot ruokatavat vievät turmioon.