kysymys lastentarhanopettajille: lapset alle 3-v ja leikki

Amayta: sun kysymys on minusta ihan aiheellinen. Mustakin tuo keskustelu taaperoiden päivähoidossa olosta on menny hieman yli. Minusta kukaan ei voi yleistää että taaperoiden on parempi olla kotona tai sitte et lapsi tarvii jo alle kolme vuotiaana päivähoidon virikkeitä. Ite lastentarhanopena ja kolme vuotiaan pojan äitinä jolle on syntymässä kuukauden sisään sisar oon kyllä sitä mieltä et lapset ja perheet on niin yksilöitä et jokaisella on oma hyvä tapa kasvattaa lapsensa ja perheensä. Oman poikani kohdalla voin sanoa että hän on aina ollut todella sosiaalinen ja muiden lasten perään ja poika on nauttinut jo todella pienestä alle vuosikkaasta muiden lasten seurassa olosta ja leikkimisestä omalla tavallaan todella paljon. Tietty poika viihtyi pienenä ja edelleen myös hyvin ihan kotonakin mutta ihanahan se on itsekin seurata kun pienellä on mukavaa muiden seurassa ja siinä samalla poika oppii kaikkea uutta. Kaksi vuotiaana poikani meni ekka kertaa päivähoitoon, jossa viihtyi todella hyvin ja oli aina iloinen aamuisin kun pääsi hoitoon. Meilläkään ei hoitoon meno silloin ollut aamusta pakkovääntäytymistä kiireelle hoitoon vaan se vei jolla alkoi myöhemmin työt ja haki taas se joka pääsi aikaisemmin. Siis minusta kuitenkin pienelle alle kolmi vuotiaalle on tärkeää ettei päivät veny liian pitkiksi hoidossa jo ihan senkin vuoksi että ehtii esim. illalla ajoissa syömään ja ehtii touhuta kotonakin ennen nukkumaan menoa ja tietty tärkein et saa myös omien vanhempien aikaa, sitä pienet kaipaa välillä enemmän ja välillä vähemmän.



Tällä hetkellä ollaan pojan kanssa kotona kun jäin äitiyslomalle ja en oo hakenu pojalle nyt hoitopaikkaa vaan aion katsoa sitten tilanteen mukaan miltä näyttää viihtyykö poika kotona äidin ja vauvan kanssa vai kaipaako selvästi enemmän leikkiseuraa muista lapsista. Kerhopaikka pojalla on kahtena päivänä viikossa 3 tuntia ja tietty muutenkin käydään kavereilla ym jossa näkee muita lapsia. Kuitenkaan en koe että pojan pitäisi nyt mennä päiväkotiin, koska poika itsekin sanoo että haluaa olla kotona äidin ja vauvan kanssa. Mutta tilanne voi tosiaan muuttua vauvan synnyttyä. Tosiaan jos vauva on hirmu itkuinen tai muuten vaativa tapaus voi poika jo itse haluta enemmän rauhaa ja aikuisen huomiota, ja leikkiseuraa. Tällöin päivähoito voisi olla hyvä ratkaisu.



No sit ihan päiväkotimaailmassa paljo nähneenä ja kokeneena voin sanoa et taas osa lapsista jotka tulee päivähoitoon alle kolmi vuotiaana tai vanhempinakin ovat taas sellasia rauhallisia ja itekseen viihtyviä jotka itkeeki yleensä tosi paljo äidin ja isin perään kun eivät haluaisi jäädä päiväkotiin. Ja päivähoidossa tällaiset hiljaisemmat lapset usein jäävät sivuun leikeistä ja roikkuvat aikuisissa. Minusta tällaisten pienten käyttäytymisestä pitäisi oppia se etteivät he ehkä vielä ole valmiita päivähoitoon eivätkä vielä kaipaa muuta kuin omia vanhempiaan. Harmi vaan kun vanhemmilla ei ole aina varaa jäädä kotiin hoitamaan lasta. No, suurin osa päiväkodin taaperoista on kyllä todella ollut tyytyväisiä hoidossa ja todellakin jo leikkivät ihan vuosikkaana ja allekin muiden lasten kanssa. Ja onhan se ihanaa miten pienet oppii isommiltaan kaikkea.



Joo...tulipas tästä sepustus. Mut jokainen perhe elää tyylillään ja jokainen lapsi on tosiaanki niin yksilö.



-syysmassukka

Mitään kantaa ottamatta mainittuun ketjuun: minusta on naurettava ja lasta aliarvioiva väite etteivät alle 3-vuotiaat leiki keskenään!!



Oma kokemukseni toki perustuu vain omiin lapsiini, tuttavien lapsiin ja sen verran mitä ole päiväkodeissa tilannetta seurannut, mutta silti.



Kuopuksemme esim on 2v4kk ja on leikkinyt ties mitä leikkejä toisten kanssa jo kauan kauan. Leikkii tarhassa ja kotona roolileikkejä, mä oon äiti ja sä oot hauva ja nyt nää menee kauppaan. Leikkii piiloleikkiä, pelaa yksinkertasia pelejä, touhuaa toisten kanssa, rakentaa yhdessä tornej, pukeutuvat tyttöjen kanssa rooliasuihin jne. Kertoo vielä tarkasti päiväkodin jälkeen kenen kanssa on leikkinyt ja mitä leikkejä. Jo yksivuotiaana leikki mukana isojen kanssa (siarusten)



Esikoinen tarhassa puolitoistavuotiaana leikki parhaimman kaverinsa kanssa jo roolileikkäjä. " Tää on sauna" ja yhdessä menivät pöydän alle saunaan. " Nyt mennään rannalle" jne. Nämä kaksi myös kaipasivat toisiaan lomilla tosi paljon, aina kertoivat mitä yhdessä ovat puuhanneet.



Ja sen verran mitä mä nyt olen tarhaelämää päässyt seuraamaan niin todellakin alle kolmevuotiaat ja ihan reilustikin alle kolmevuotiaat _leikkivät_ yhdessä.



Lapsissa sitten tiestysi on eroja, kuikna paljon he tätä leikkimistä esim kaipaavat, jos sitä ei ole tarjolla. Hyväkin leikkijä saattaa ihan yhtä hyvin viihtyä kotona omissa oloissaa (esim meidän keskimmäinen), mutta jotkut jo tosi pienet aivan selvästi kipeästi tarvitsevat ikäistään seuraa.

Minulla on ainakin vaan hyviä kokemuksia kolmesta eri tarhasta ja tätien suhtautumisesta. On kannustettu, ihasteltu, autettu ym. Eli varmasti kaikki sujuu hyvin!

Vielä minäkin tuohon lastentarhanopejen ja hoitajien suhtautumiseen pieniin päiväkotilaisiin sanoisin sen verran et ei kyllä oo tullu itelläkään vastaan sellasta päiväkodin työntekijää joka olis sanonu et tollanen pikkanen ei osaa leikkiä vielä. Kyllähän ne pientki yhessä tosissaan jo touhottaa kaikenlaista. Tietty se on sellasta opettelua vielä. Vähä tönitään kaveria ja viedään kädestä mut siinäpä ne pikkaset oppii. Ja tosiaan musta on ihania just sellaset ryhmät joissa on muutama pienempi ja sit isompia jotka opettaa niitä pienempiä. Ja päiväkodin pihallaki on hellyttävintä ku isot, varsinki eskaritytöt hoitaa pikkasia jos on yhteinen piha.



Et ihan huoletta voit viedä pikkuses hoitoon. Huomaat kyllä sit varmaan alun jälkeen kuinka tykkää olla siellä.



Ku nyt oikeen mietin niin ehkä just se on ratkasevaa ku hoitoon sellasen vuosikkaan vie et aattelee vanhempana niin et tärkeintä on et hoitopäivät ei veny liian pitkiksi. Ite oon kaksi kertaa ihan kysyny pikkusen vanhemmilta et voisivatko mitenkään sumplia työpäiviä niin et pikkusen ei tarvi olla liian pitkää päivää hoidossa. Siis minusta jos vaikka seittemältä jo tulee hoitoon ni pitäs kyllä viimestään sit neljän kieppeillä hakea jo kotiin. Et ei ihan kymmenen tuntisia päiviä. Pienet kuitenki väsyy sit varsinki iltapäivästä usein kovasti jo päiväkodin menoon.



-syysmassukka

Luin vain puoleen väliin tuon ketjun johon viittasit, mutta itse tulkitsin asian näin, että ketään ei siellä väittänyt etteivät lapset leiki tai viihdy yhdessä, vaan ketjussa tarkoitettiin sitä, että lapset eivät tarvitse tarhan virikkeitä. Siis, että jokainen normaali aikuinen pystyy järjestämään taaperolleen riittävästi virikkeitä ihan normaalilla leikkipuistossa ja kerhossa käymällä, kyläilemällä lapsiperheissä yms.



Ja puhehan ei ollut siitä jos vanhemmat ovat töissä vaan siitä, että äiti on kotona vauvan kanssa ja taapero viedään silti tarhaan saamaan " virikkeitä" ! Minunkin mielestäni tämä on aivan naurettavaa! Asia on tietysti eri jos esim. vauva on sairas tai muuten äiti ei jaksa hoitaa molempia, mutta mielestäni on kyllä hassua viedä lapsi ihan muuten vaan tarhaan kun se viihtyy siellä. Varmasti viihtyisi paremmin kotona äitin ja vauvan kanssa. kavereita näkee päivittäin ulkoillessa, avaoimessa päiväkodissa, kerhossa ja iltaisin voi käydä vaikka missä kun isäkin on (jos on) kotona. Ketään ei siis kiellä lapseltaan kavereita tai leikkimistä olemalla lapsen kanssa kotona!



Kyllähän aikuinenkin voi sanoa viihtyvänsä hyvin töissä, mutta jos toinen vaihtoehto olisi olla perheen kanssa kotona niin varmasti valitsisi sen, en ole ainakaan kuullut että kukaan olisi esim. kesälomasta kieltäytynyt kun viihtyy töissä niin hyvin.



Uuden lapsen syntyminen perheeseen on lapselle tosi rankka paikka ja varmasti koke helposti tulleensa hylätyksi tai sysätyksi sivuun jos hänet viedään hoitoon ja äiti jää vauvaa hellimään kotiin! Oma lapsenikin viihtyi hoidossa tosi hyvin, mutta kun jäin kuopuksen odotusaikana sairaslomalle supistusten takia niin ei millään meinannut jäädä hoitoon kun tiesi minun olevan kotona. Enkä tosiaan vienyt sairaslomalla hoitoon kun pariksi tunniksi ja senkin vain lääkärin määräyksestä. Esikoinen jäi kotiin kun minä jäin äitiyslomalle ja hyvin meillä on mennyt. Onhan se aluksi vähän sellaista hakemista kun vauvalla ei ole vielä rymiä, mutta parin kuukauden aikana hommat jotenki loksahtavat paikalleen ja elämä helpottuu. Vauvat nukkuvat paljon ja silloin voi puuhata esikoisen kanssa ja ulkoilla. Jos päivä on ollut vaikea ja vauva itkuinen niin sitten esikoisen kanssa puuhataan illalla paljon kun isi tulee töistä yms.



Tämä on siis minun mielipiteeni koskien sitä, että lapsi hoidossa ja äiti kotona. Ihan eri asia on sitten jos molemmat vanhemmat ovat töissä. Silloinhan lapsi luonnollisesti on hoidossa ja viihtyy varmasti ihan hyvin. Lapset ovat sopeutuvaisia ja ymmärtävät kyllä että hoitoon on pakko mennä kun vanhemmat ovat töissä.



Ja kun joku nyt tähän kuitenkin vastaa, että miksi ei voisi viedä lasta osa-aikaiseen hoitoon niin miksi ei yhtähyvin voisi viedä vaikka kirkonkerhoon saamaan virikkeitä 6h/vko ja jättää sen kunnallisen hoitopaikan jollekin sitä tarvitsevalle!

Kirjoitin niin paatoksella, että puolet tekstistä meni aiheen ohi! Ajatukseni kuuluisi oikeastaan tuohon toiseen ketjuun.

Itse en missään nimessä ole sitä mieltä, että alle 3-vuotiaat eivät leikkisi yhdessä. Ja uskon, että näin ei voi ajatella kukaan lasten kanssa vähääkään aikaa viettänyt. Leikkihän on lapsen ominaisin tapa tutustua maailmaan ja oppia elämää.



Pienten lasten leikkihän on usein taaperoiässäkin vielä " esinesidonnaista" eli ei vielä kovin mielikuvituspainotteista. Se ei silti tee tästä leikkimuodosta yhtään vähempiarvoista vaan on oleellinen osa lapsen kehitystä. Lapsilla herää eri aikoihin - toisilla jo kahden vuoden iässä, toisilla myöhemmin - roolileikkivaihe. Esimerkiksi oma poikani ei vieläkään ole kovin innokas roolileikkijä vaikka on jo reilu kolme ja puoli vuotias. Roolileikkihän mielletään usein " siksi oikeaksi leikkitavaksi" , koska siinä lapsi ikään kuin testaa eri elämän osa-alueita ja oppii sitä kautta sosiaalisista tilanteista, yms.



Sehän on varmasti kaikkien mielestä fakta, että lapsi oppii ja tottuu olemaan enemmän erossa vanhemmistaan iän karttuessa. Tähän pohjautuen tietenkin on selvää, että jos lapsi voi olla kotihoidossa pienenä niin se on hyvä juttu. Vaippaikäisellä ja syömistä ym. arkitaitoja harjoittelevalla lapsella myös perushoito on osa tätä leikkimaailmaa ja täyttää suuren osan lapsen päivästä. Näissä usein se oma vanhempi voi tuntua turvallisemmalta. Toisaalta lapsi voi hyvinkin helposti tottua luottamaan myös muihin aikuisiin ja tällöin hoitotädistä tulee lapselle hyvin läheinen ja turvallinen aikuinen elämään. Perushoidon oleellisuuden lisäksi usein pienemmälle lapselle on usein helpompi järjestää leikkikavereita ja -tilanteita (ei tarvitse ryhmätaitojen opettelua vaan vaikka ne kaksi naapurin lasta). Nämä ovat todennäköisesti joitain perusteluja sille, jos joku sanoo, että pienen on hyvä olla kotona. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, että näin olisi kaikkien lasten kohdalla tai että joku ujompikin lapsi hoitoon " joutuessaan" kärsisi päivähoidosta.



Toisaalta mielestäni lapsi ei välttämättä missään vaiheessa tarvitse päiväkodin virikkeitä, jos leikkitilanteita ja kavereita on mahdollista järjestää vanhempien toimesta. Nykyisin monilla perheillä on vain huomattavasti pienemmät sosiaaliset piirit (kuten esim meillä tällä hetkellä) ja mahdollisuudet touhun ja leikkiympäristöjen tai-kavereiden järjestämiseen, joten päiväkoti on hyvä vaihtoehto innokkaalle ja energiselle pikkuihmiselle. Toki näin ovat myös erilaiset kerhot ym. Jos lapsi nauttii sosiaalisista tilanteista ja toisista lapsista on mielestäni vääryys, jos lapselta evätään mahdollisuus tähän mielenkiinnon kohteeseen. Tällä en nyt tarkoita vain päivähoidon eväämistä.



Nyt varmaan jo katosi keskeisin pointti. Mielestäni kuitenkin on oleellisinta, että mitään ja ketään ei pitäisi arvioida joidenkin yleisten kriteerien perusteella vaan yksilöllisesti. Jokainen ammattitaitoinen hoitaja tai opettaja kyllä tämän ymmärtää. :)

Leikki muuttuu lapsen kehityksen mukaan:





0-3 ikävuotta



Noin kolmeen ikävuoteen asti perhe muodostaa lapsen ensisijaisen leikkiympäristön. Ensimmäiset sosiaaliset kontaktit ovat omat vanhemmat ja sisarukset. Erilaisten virikkeiden avulla lapsi oppii ensin tutustumaan omaan kehoonsa ja muihin ympärillä eläviin ihmisiin. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa lapsi oppii tunnistamaan eri sukupuolet ja luo omaa identiteettiään, kasvaa erilleen äidistä.



Lelut antavat lapselle mahdollisuuden kehittää motorisia taitojaan. Lelujen ja muiden tavaroiden näpräämisellä lapsen koordinaatiokyky paranee ja fyysinenkin kehitys etenee. Lelut sinänsä eivät ole lapselle merkityksekkäitä, lähes mitkä tahansa lapselle turvalliset esineet ajavat saman asian. Useinhan käykin niin, että lapselle hankittu kallis lelu ei ole puoliksikaan niin kiintoisa kun laatikko johon lelu oli pakattu. Tässä vaiheessa lapsi seuraa muiden tekemistä ja tekee itse samoja asioita mallin mukaan (matkii) kykyjensä edellyttämällä tavalla. Matkimiseen kuuluu mm. eleitä, liikkeitä, ilmeitä ja äännähdyksiä. Kielen kehityksen edetessä mukaan tulevat myös yksinkertaiset mielikuvitusleikit.



Noin kolmen vuoden iässä lapsi alkaa irtautua perheestään ja myös leikkiympäristö muuttuu. Lapsi leikkii vielä pääasiassa yksin ja huolehtii hyvin itsekkäästi tavaroistaan; mikä on minun, on minun ja mikä on sinun, on minun. Toisiin lapsiin ei vielä oteta juuri kontaktia. Leikit ja kiinnostuksen kohteet vaihtuvat nopeasti lapsen lyhytjänteisyyden vuoksi. Jos joku asia ei heti ota onnistuakseen, se hylätään pian ja siirrytään seuraavaan. Koti muodostaa edelleen suurimman osan leikkiympäristöstä.

ettei alle 3-vuotias tarvitse vakituisesti muuta seuraa kuin perheensä tarkoitetaan että alle 3-vuotias ei muodosta niin kiinteitä kaverisuhteita että osaisi ihan oikeasti kaivata ystäviään. Äitiään ja muita perheenjäseniä osaa jo kaivata.



Joku viidenvanha on taas muodostanut kiintymyssuhteen myös kavereihinsa. Eli kaipaa näitä ihan oikeasti kun ovat poissa.



Taapero voi kyllä innostua, että vaikkapa " Antti tulee" , mutta yhtä hyvin hän innostuu, että " auto tulee." Antin tulo on ihan yleisesti vain jotain kivaa, mistä innostua.



Varmasti sosiaalinen taapero nauttii leikistä toisten lasten kanssa, mutta ei ole mikään välttämättömyys hankkia lapselle kiinteitä kaverisuhteita taaperoiässä.



Sen sijaan isompi lapsi on kouluisääsä aika heikoilla, jos ei ole olluit ikäistensä kanssa juuri yhtään.



Hyvää päiväkodinaloitusata vaan ap:n lapselle. Kyllä päiväkodissa hoitajat ja opettajat ihan oikeasti välittävät lapsista ja ajattelevat näiden parasta.

Ainakin niin minä ajattelin kun olin töissä päiväkodissa.

kun puhutaan ettei alle kolme vuotiaat osaa leikkiä keskenään, luulen että ihmiset tarkoittavat nimenomaan näitä yhteisiä leikkejä (roolileikit yms.). Lapset ovat yksilöitä ja kehittyvät kovin eri tahtiin, mutta yleisesti puhutaan alle 3-vuotiaiden lasten leikkivän ns. rinnakkain. Eli lapset voivat leikkiä vaikka käsikkäin,mutta molemmat kuitenkin leikkivät omia leikkejään. Jakaminen ja vastavuoroisuus ovat vielä lapsenkengissään. Näin ollen yhteiset leikit eivät vielä suju, niitä kuitenkin aletaan harjoitella. Ja painotan:nämä ovat hyvin yksilöllisiä asioita ja 3-vuotta ei ole mikään ehdoton raja...

voin puoliksi allekirjottaa tuon, että alle 3-vutoias ehkä pärjää mainiosti ilmankin sitä seuraa ja kaverileikkejä. Mutta esim esikoinen tosiaan jo vajaa 2-vuotiaana kaipasi parasta kaveriaan, kertoi mitä halusi hänen kanssaan leikkiä ja odotti lomilla kovasti tarhapäiviä ja nimeomnaan kaveriseuraa.



Mutta ainakin omasta kokemuksestani jo 2-vuotiaat leikkivät yhdessä. Jakavat tavaroita (meillä ainakin on ahkerasti keskusteluja: jos sä otat tän nallen niin saaksmä sun auton) ja kuopus mielellään lainailee tavaroitaan muille ja muilta. Ja kuten sanottua, roolileikit ovat olleet in jo kauan, kotieikit ja muut. Samoin pelit, sellaset ihan yksinkertaset missä on noppa, jossa punanen ja keltanen puoli ja sitten liikutaan. " Ankkapeliä" lapset meillä ainakin pelaa keskenään ja tarhassakin. Ja tärkeetä on nyt juuri kuopukselle että " nyt on sun vuoro ja sitten on mun vuoro" . Eli kyllä ns. rinnakkaisleikit on jääneet unholaan jo kauan sitten.

mutta omat havainnot kyllä todistaa myös sen puolesta, että lapsi haluaa leikkimään toisten lasten kanssa jo paljon aikaisemmin kuin 3-vuotiaana. Toki toiset lapset on paljon ulospäinkääntyneempiä kuin toiset, kannattaa muistaa, että eiköhän se, että lapsi osaa vuorovaikutteista yhteisleikkiä 3-vuotiaana ole ihan yhtä tarkka kuin se, että lapsi oppii puhumaan jonkun tietyn ikäisenä, toiset juttelee ja vastaa kysymyksiin 2-vuotiaina ja toiset lähempänä 3-vuotta ja kyse on vileä ns. normaalista kehityksestä.

Omat havaintoni kaveripiirissä ja naapuristossa myös osittaa, että lasten sosiaaliset taidot myös kehittyvät päiväkodissa (tai jossian toistuva säännöllinen ryhmätilanteessa erityisesti, jos vielä ollaan ilman vanhempia) huomattavasti paljon nuoremmilla kuin 3-vuotiailla.

mutta vika on siinä että lasten leikkiä ei arvosteta.

Olen sosionomi ja työskennellyt aikaisemmin päiväkodissa, nyt olen muualla. Olen aina nähnyt punaista, kun " asiantuntijoiksi" itseään nimittävät väittävät silmät kirkkaina, että alle 3-vuotiaat eivät tarvitse mitään muuta kuin äidin seuraa eivätkä mitään näitä paljon parjattuja virikkeitä.

Lapset ovat vauvasta asti erilaisia. Jotkut ovat sosiaalisia, jotka ovat arkoja uusille asioille, jotkut kyhnäävät äidin jaloissa, jotkut konttaavat sitkeästi toisten lasten luo. Lähes kaikki lapset leikkivät toistensa kanssa tavalla tai toisella, jos heille annetaan siihen mahdollisuus. Ensin lapset leikkivät rinnakkain. Roolileikkejä jotkut alkavat leikkiä 2-vuotiaana, jotkut 3-vuotiaana, jotkut 4-vuotiaana ja jotkut harvat eivät ehkä milloinkaan.

Eräät " asiantuntijat" eivät näytä pitävän pienten lasten rinnakkain leikkiä oikeana leikkinä. Mielestäni se on takuuvarmasti leikkimistä, jos lapset rakentavat palikkatornia tai lapioivat hiekkakakkuja vierekkäin ja vaihtelevat leluja keskenään ja höpöttelevät toisilleen. Miten se on joidenkin niin vaikea käsittää, että lapset oppivat ja kehittyvät vähitellen. Ei se niin mene, että lapsi täyttää 3 vuotta ja POKS - nyt hän alkaa leikkiä toisten lasten kanssa. Ei varmasti ala, jos hän näkee toisia lapsia ensimmäistä kertaa silloin 3-vuotiaana.

Päiväkoteihin tulee aina välillä näitä 3-vuotiaita, jotka ovat olleet äidin kanssa kotona käymättä missään. Eivät he todellakaan ala päiväkodissa samantien leikkiä toisten lasten kanssa. Ensimmäinen vuosi voi mennä siinä, että he leikkivät vain yksikseen ja päiväkotipäivä menee ihan arkiasioiden opettelussa. Toki jos lapsi on käynyt puistoissa ja kerhoissa, hän on oppinut samat sosiaaliset taidot kuin päiväkodissakin. Mutta ihan oikeasti päiväkotiin ilmestyy niitä tarkasti virikkeiltä suojattuja kullanmurusia, jotka eivät ole toista lasta nähneetkään.

Tästä ei nyt kenenkään kotiäidin tarvitse hermostua. Kukaan lapsi ei tarvitsemalla tarvitse päiväkotia, mikäli hän saa riittävästi sosiaalista vuorovaikutusta jostain muualta. Mutta jokainen lapsi tarvitsee tavalla tai toisella ikäistään seuraa, vertaisryhmää. Ei ole niin pientä lasta, ettei toinen lapsi kiinnostaisi ihan eri tavalla kuin aikuinen. Ei se ole aikuiselta pois. Lapsi tarvitsee sekä aikuista että toisia lapsia.

Summa summarum: Alkuperäiselle kirjoittajalle: Totta kai lapsesi alkaa päiväkodissa leikkiä toisten lasten kanssa. Alkuun hän totuttelee mikä on homman nimi, mutta eiköhän parissa kuukaudessa käy niin, että ryhmästä löytyy lapsia, joiden kanssa lapsestasi on kaikista mukavinta leikkiä hiekkiksellä tai työnnellä taaperokärryjä. Onnea matkaan!

Tämä menee taas ohi aiheen, mutta tietänet varmaan itsekin, että se päiväkoti ei ole ehkä paras paikka hankkia parivuotiaalle kullanmurulleen hänen ikäkaudelleen sopivia virikkeitä? Vai onko sittenkin?



Tästä voisi näköjään puhua ikuisesti, mutta aina palataan samoihin asioihin. Millainen sitten 3-vuotiaan pitäisi ideaalitilanteessa olla? Luovia monen vuoden kokemuksella rennosti ja tyytyväisenä suuressa, korviahuumaavan meluisassa lapsiryhmässä? Huutaa muiden mukana tai mieluiten kaikkein kovimpaa? Sekö sitten on sitä parasta mitä vanhemmat ovat lapselleen voineet antaa, että heidän kullanmurunsa selviytyy tämänkaltaisesta " testistä" ? En itsekään viihdy tuonkaltaisessa ympäristössä, niin miksi pienen kullanmurun pitäisi?



Ja päästään taas siihenkin, että onko lapsen elämä todellakin elämän alkuvuosista lähtien vain kouluttautumista pärjäämään suuressa ihmisryhmässä, oppimaan kyynärpäätaitoja ym. Väitän ihan suoraan myös, että lapset ovat ihan uskomattoman eteviä keksimään itselleen niitä virikkeitä ja he keksivät niitä sen paremmin, mitä vähemmän heille tarjoaa ulkopuolelta valmiita.



Olen kuitenkin myös ehdottomasti sitä mieltä, että alle 3-vuotiaatkin leikkivät ja tapaavat mielellään muita lapsia, mutta ehkäpä niiden " asiantuntijoiden" linjalla siinä, että jatkuvaa suuren lapsilauman läsnäoloa he eivät välttämättä tarvitse ja kasvavat ehkäpä tasapainoisimmaksi ihmisenä ilman ainaista kaoottista viriketulvaa.

että lapsi voi tietysti oppia sosiaalista vuorovaikutusta myös muualla kuin päiväkodissa. Lapselle on ihan sama, oppiiko hän yhteistoimintaa toisten lasten kanssa päiväkodissa, perhekerhossa tai vaikka kerrostalon pihalla, mikäli siellä on muita lapsia.

Nykymaailmassa ei valitettavasti oikein pärjää siten, ettei ole tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Ei sen tarvitse tarkoittaa kyynärpäätaktiikkaa tai sitä että on kaikista kovaäänisin. Paremminkin päinvastoin. Sitähän sitä päivähoidossa yritetään opettaa, että otetaan toisetkin lapset huomioon. Pitkään kotihoidossa olleilta lapsilta se taito on usein vähän hukassa.

Nykymaailmassa ei valitettavasti oikein pärjää siten, ettei ole tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Ei sen tarvitse tarkoittaa kyynärpäätaktiikkaa tai sitä että on kaikista kovaäänisin. Paremminkin päinvastoin. Sitähän sitä päivähoidossa yritetään opettaa, että otetaan toisetkin lapset huomioon. Pitkään kotihoidossa olleilta lapsilta se taito on usein vähän hukassa.

[/quote]

Mielestäni olet hyvä esimerkki siitä että ihminen on sokeutunut omalle työlleen (sinun tapauksessasi entiselle työlle.).

On yllättävän yleistä että päivähoidon henkilökunta pitää päiväkotia " ainoana olemassa olevana maailmana" . Eli jos lapsi ei luovi päiväkodissa kuin kala vedessä hän ei voi pärjätä muuallakaan.

Mutta muutakin elämää kuin päiväkotielämä on olemassa!

Jopa koulu, johon suurin osa lapsista kuitenkin menee, on erilainen kuin päiväkoti.

Kaikki lapset eivät sopeudu päiväkodin ryhmään niin hyvin tai nopeasti kuin hoitajat ja opettajat toivoisivat. Lapsen jokaista ns.edistysaskelta pidetän päiväkodin aikaan saannoksena ja kotiolot nähdään välttämättömänä pahana tai jopa negatiivisena tekijänä. Lapsen kun kuuluisi olla sellainen kuin päiväkoti vaatii. On aika huolestuttavaa että kaltaisiasi ihmisiä työskentelee nytkin paljon lasten parissa hoitoalalla.



Sosiaaliset taidot ovat tietysti tärkeitä. Ilman niiden oppimista ei pärjää. Mutta nitä tosiaan oppii muuallakin kuin päiväkodissa. Ja ihan mukava niitä on opetalla myöskin päiväkodissa, jossa henkilökunta osaa nähdä kokonaisuuden.

että sosiaalisia taitoja ja yhteisleikkiä voi oppia muuallakin kuin päiväkodissa, jotta eräät kirjoittajat uskoisivat että tarkoitan sitä ihan oikeasti. Tuntuu olevan jotenkin vaikeaa.

Päiväkodeissa ei yleisesti ajatella, että vanhemmat ovat vain jokin välttämätön paha jonka kanssa on pakko tulla toimeen. Silloin tällöin on kyllä hämmästyttänyt, jos päiväkotiin tulee yli 3-vuotias kotihoidossa ollut, joka raapii, huitoo, potkii tai puree heti jos toinen lapsi erehtyy menemään lähietäisyydelle. Kieltämättä silloin on käynyt mielessä ajatus, että eikö tuo lapsi oikeasti ole ennen toista lasta nähnyt.

Juu, olen pahoillani jos olen aikoinani päiväkodissa työskennellessäni aiheuttanut lasten kehitykselle vahinkoa. Aika hyvinvoivilta nuo kuitenkin näyttivät siinä vaiheessa, kun sieltä lähdin.

Mutta tämä nyt menee jälleen aiheen vierestä. Kysymyshän kuului, leikkivätkö alle 3-vuotiaat yhdessä, ja tarkoitukseni oli vain vastata, että totta kai leikkivät, jos saavat siihen tilaisuuden.

jäi hieman harmittamaan kun jouduin kiireessä kirjoittamaan (kuten nytkin ;) ). Mutta siis kirjoituksellani koitin pikaisesti antaa AP:lle hieman selventävän vastauksen. Tiedän toki minäkin, jo ammattinikin puolesta, että alle 3-vuotiaat voivat leikkiä ihan " oikeasti" keskenään. Minunkin 2v.5kk. ikäinen lapseni on jo kauan leikkinyt kavereidensa kanssa mm. roolileikkejä. Ja pelaamme pelejä, joten osaa vuorotella jne. Mutta puhuin YLEISESTI lapsen kehityksestä ja mitä 3-vuotiaalta leikeissä odotetaan. Siis senhän pitäisi olla kaikille itsestään selvää, että lapset kehittyvät kaikilla osa-alueilla hyvin eri tahtiin. Siellä joku aiempi kirjoittaja olikin jo lainannut hieman tekstiä 0-3 vuotiaiden lasten leikeistä. Kuten tekstistä käy ilmi, 3-vuotiaan leikeiltä ei vielä kovin paljon odoteta...Mutta se ei suinkaan tarkoita, etteivätkö alle 3-vuotiaat leikkisi keskenään, vaan sitä, että heidän kehitystasollaan ei vielä kuvitteellisia ja vuorovaikutteisia leikkejä tarvitse osata. :)

Mielestäni viestisi kertoo enemmän ammattitaidottomuudesta kuin ammattitaidosta :-( Onpa hyvä, ettet ole minun lapsiani hoitanut....



Ihan oikeasti, kuvitteletko, että pienen lapsen agressiivinen käytös tai puolustautuminen johtuu siitä ettei hän ole ollut hoidossa alle 3v.



Oman kokemukseni mukaan juuri ja nimenomaan vasta päiväkodista tuo agressiivisuus lapsiin tarttui (tai pyrki tarttumaan). Ei lapsi opi kotona potkimista ja raapimista, kyllä tällaisen käytöksen takana on jotain ihan muuta (tai voi toki kotonakin oppia). Ehkä kyseessä on ollut erityislapsi jolloin ammattitaitoinen henkilökunta olisi tajunnut lapsella olevan jokin erityisongelma johon hän tarvitsee apua/tutkimuksia/tukitoimia tms. eikä heti ensimmäisenä olisi ajatellut, että voi " metsässä" kasvanutta lapsiparkaa...



Normaali kotona 3-vuotiaaksi kasvanut lapsi voi olla hieman arempi (ei nimenomaan ole oppinut puolustautumaan kynsin ja hampain) ja hitaammin lämpiävä (varsinkin vieraita aikuisia kohtaan), mutta tarvittavan sosiaalisuuden tosiaan oppii ihan äidinkin kanssa, puistokäynneillä ja naapurin lasten tai omien sisarusten kanssa...