Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Apua uhmaikäisen kaupparaivareihin? Auttakaa!

Vierailija
14.08.2007 |

Uhmikseni (2v) saa hirveän raivarin aina kun yritän laittaa hänet ostoskärryyn istumaan. Usein annan hänen työntää omia kärryjä, mutta joskus on niin kiire ettei se ei onnistu. Pahimmillaan raivari jatkuu koko ostosreissun ajan ja kauppa raikuu, hävettää, tunnen itseni aivan kädettömäksi äidiksi. Kauppareissumme saavat taatusti aikaan vannoutuneita uusia VELA-jäseniä. Mitä voisin tehdä, antakaa vinkkejä, älkää lynkatko minua äitinä. Yritän parhaani mukaan rauhoitella lasta ja yrittää saada hänen huomiotaan muualle, mutta en saa kontaktia kiukun joukkoon. Erikoista on että lapsi ei saa kotona vastaavia raivareita mistään!

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
14.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

jättää lasta esimerkiksi isän hoitoon kauppareissun ajaksi?



En osaa sanoa yhtään, ei ole käytännön kokemusta, mutu-tuntumalla puhun. Eikö huomio vaan yllytä lasta; saa huomiota raivoamalla? Kyllä muakin ärsyttää jos joku lapsi huutaa kurkku suorana kaupassa, mutta loppujen lopuksi se on niin lyhyt aika ihmisen elämässä se kauppareissu että jos se lapsen huuto kanssaihmisen elämän sillä ajalla pilaa niin on vika jo jossain muussa.



Jos vain muitta mutkitta laittaisit lapsen siihen ostoskärryyn ja antaisit huutaa huutonsa ilman että huomioit? Siis tosiaan jos ei mikään toimi.

Vierailija
2/7 |
14.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Parhaassa tapauksessa ovenkin saa lukkoon niin etteivät pääse ryntäilemään ulos sieltä :) Katso ettei olisi väsynyt tai nälkäinen just kauppareissulla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
14.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä kyllä raivotaan kotonakin...



Yleensä annan työntää niitä pikkukärryjä, mutta jos jo niiden hakuvaiheessa tulee känkkis, laitan isojen kärryjen istuimeen istumaan, ja siinä tyttö sitten roikkuu ja huutaa. Ja joskus on tosiaan niin kiire tai kauppa niin ruuhkainen että laitan suosiolla istumaan.



Minä annan vain huutaa, vaikka kauppa raikaa. Olemmekin onneksi liikkeellä yleensä aamupäivällä, jolloin kaupassa on paljon muitakin kotiäitejä. Jotkut mummot kyllä katsovat pahasti (eräänkin kerran kun lapsi hermostui ottaessaan pikkukärryjä ja makasi pitkin pituuttaan selällään niiden vieressä...) Tytöstä pitää vain pitää koko ajan kiinni, sillä hän varmaankin onnistuisi tippumaan suutuspäissään päälleen lattialle.



Määrätietoinen olen ollut enkä periksi anna, kun kerran olen päättänyt lapsen kärryihin laittaa. Isosiskon kanssa ei ole koskaan ollut tällaisia ongelmia, tämä pienempi vain on temperamentiltaan " hiukan" kiihkeämpi. Ehkä tämä joskus helpottaa.

Vierailija
4/7 |
14.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis 2 vuotias ja todella tempperamenttinen. Saa raivareita päivittäin ja etenkin juuri kaupassa. Nykyään hoidan kauppareissut yksin. Ei saa kärryihin istumaan millään, vetää kroppansa ihan vinkuralle ja huutaa, ei myöskään pysy autokärryissä vaan tulee pois ja juoksee ympäri kauppaa ja pudottelee tavaroita hyllyltä...oikeen mieltä ylentävää!

Vierailija
5/7 |
14.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole kiinnostunut menemään uhmiksen kanssa kauppaan. ;)

Vierailija
6/7 |
14.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

meilläkin uhmis tekee joskus tuollaista mutta tämä nykyinen on jo kolmas sellainen ja meikäläinen varsin parkkiintunut tapaus ;)



eli jos käyn yksin lasten kanssa kaupassa niin otan aina rattaat mukaan. jos uhmis osaa käyttäytyä hyvin niin saa kävellä yksin pikkurattaiden kanssa ja minä työnnän tyhjiä rattaita. jos uhmis alkaa kenkkuilla niin laitan surutta istumaan rattaisiin ja annan huutaa vaikka kauppa raikaakin ;) ihan sama mitä muut ihmiset ajattelevat ja yleensä saan varsin ymmärtäväisiä katseita osakseni.



jos käydään yhdessä miehen kanssa kaupassa niin silloin ei yleensä rattaat ole mukana. jos kuopus alkaa kenkkuilemaan niin sitten toinen vanhemmista nappaa hänet syliinsä ja saa huutaa ihan rauhassa siinä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
14.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ymmärtäväisen huvittuneita katseita, enkä ole itsekään jaksanut asiasta ottaa pulttia, koska hermostuminen ei ainakaan auta.

Joskus on tehnyt mieli heittäytyä itsekin lattialle parkumaan ja katsoa miten lapsi reagoi, mutta ihan vielä en ole kehdannut... ;) Toivottavasti joku päivä sitten... :)