Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko minulla kaikki enää hyvin?

Vierailija
14.08.2007 |

Olen hyvin levoton, surullinen, vihainen ja suuttunut, sydän hakkaa kovin lujaa, pinna tosi kireällä, itken usein päivässä voimatonta raivoa, joskus purskahdan itkuun jo eteisessä kun on pitänyt sinnitellä töissä koko päivä iloisena, syön makeaa kädet täristen ahmien, raivostun jos minulta kysytään että miten töissä meni, mitä kuuluu, en jaksa selitellä kenellekään mitään, en jaksa että koko ajan joku on pyytämässä tai vaatimassa jotain. Itken ja raivoan vuorotellen, vapaapäivisin nukun yli 16kin tuntia päivässä. En tiedä mikä minun on.

Kommentit (18)

Vierailija
1/18 |
14.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Käypä omalääkärin juttusilla. Mielialalääkitys voisi olla paikallaan. Niistä on apua, usko pois! Joskus vaan aivojen aineenvaihdunta häiriintyy ja tasapaino palautuu lääkityksellä.

Vierailija
2/18 |
14.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

että tarvitsen ihan lääkkeitä? Miksi minusta nyt tullut tällainen hullu? Miksi aineenvaihduntani on mennyt sekaisin? Olin ennen iloinen ja tasapainoinen, onnistuinkin asioissa. En jaksa enää yrittää, kaikki on niin turhaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/18 |
14.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lääkäri sitten ammattitaidollaan päättää mitä apua tarvitset.

Vierailija
4/18 |
14.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

varmaan skitsofrenia tai joku psykoosi. Uskon oikeasti että lähes kaikki ihmiset arvioivat minua jotenkin, useimmiten negatiivisesti tai että tuotan kaikille pettymyksen. Pelkään että sekoan enkä jaksa enää hoitaa elämääni. Kaikki tuntuu joltain kulissilta. En tiedä minkälainen oikeasti haluaisin olla tai minkälainen olisi hyvä elämä minulle. Kaikki on pelkkää epäonnistumista ja huonona olemista.

Vierailija
5/18 |
14.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lepoa sinä tarvitset ja elämän järjestämistä siedettäväksi.



Ei tarvitse juosta pää kainalossa kokoajan.



Elimistö lähettää sinulle viestiä, että jarruta vähän.

Vierailija
6/18 |
14.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse sairastin keskivaikeaa masennusta, kun menin lääkäriin ja olin sillä asenteella, että keskusteluapu riittää. Onneksi lääkäri sai minut suostutelluksi ottamaan ne lääkkeet. Niistä oli todellakin aivan valtava apu. Nykyään sivuvaikutukset on todella vähäisiä, eikä mitään riippuvuutta tarvitse pelätä. Itse söin reilun vuoden mielialalääkkeitä ja ne kyllä pelastivat elämäni. Sairaslomaa en tarvinnut (enkä halunnut) ollenkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/18 |
14.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

No miksi kiinnostaisikaan, vieras ihminen kun olen. En todellakaan voi mennä lääkäriin, leimautuisin loppuiäkseni. Jaksaisin taas paremmin kun olisi vähän rauhallisempaa, eikä niin paljon vaatimuksia täytettäväksi joka päivä.

Vierailija
8/18 |
14.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos syö jotain lääkkeitä ja sitten lopettaa ne? Korjaako ne lääkkeet ihmisen tasapainoon, vai pysyykö se tasapaino vain niillä lääkkeillä. Anteeksi että kirjoitin että tekään ette välitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/18 |
14.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itkukohtaukset, sydämen tykytys, tunne, että sydäntä puristaa, uniongelmat, ylensyöminen. Mukaan kuului mm. vainoharhaisuus. Tiedostin kyllä itse vainoharhaiset ajatukseni enkä ottanut niitä kovin vakavasti, mutta niitä siis oli kuitenkin. Diagnoosina oli työuupumus ja keskivaikea masennus. Olin pahimmillaan kaksi kuukautta sairaslomalla nukkuen jotain 16 tuntia päivässä. Sain myös mielialalääkityksen, jota olen joutunut syömään silloin tällöin uudestaankin, jotta jaksaisin töissä. Minulla on krooninen masennus joka uusii ajoittain. Kaksi ja puoli vuotta psykoterapiaa on takana, ja se on helpottanut kovasti. Se on auttanut karsimaan niitä ankaria vaatimuksia itselle.



Minusta tilanteesi kuulostaa jo vakavalta. Lepää hyvä ihminen! Ota saikkua, ei sun tarvi kenellekään selitellä miksi olet poissa töistä (paitsi ehkä pomolle). Sulla on kymmeniä vuosia töitä jäljellä. Älä aja itseäsi loppuun. Jos tilanne pahenee, masennuksella on vain taipumus kroonistua ja silloin kyllä voi hyvin olla edessä mahdollisuus, että niitä lääkkeitä joutuu syömään pitkäänkin. Itselläni on pelkkää hyvää sanottavaa lääkkeistä. Suosittelen niitäkin. Kukaan muu kuin masennuksen kokenut ei voi kertoa, miten ihanaa on, kun yhtenä päivänä värit palaavat ja elämä alkaa tuntua taas elämisen arvoiselta.

Vierailija
10/18 |
14.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikä minusta lääkärissä käynti ketään leimaa. Enneminkin annat itsestäsi hassun kuvan jos käyttäydyt stressitilasi tms. takia oudosti. Ja sekin minusta pitäisi kyllä kanssaihmisten sietää ja ymmärtää.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/18 |
14.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mietin koko ajan sitä mitä olen taas voinut unohtaa. Pelkään etukäteen sitä hetkeä kun huomaan että olen unohtanut jotain ja siitä seuraa jotain kamalaa. Epäilen itseäni aina ensimmäisenä. Jos olen vaikka laittanut avaimen pöydälle ja avain löytyykin toisesta huoneesta, epäilen heti että olen itse vaan kadottanut avaimen, vaikka selviäisi että joku muu onkin sen siirtänyt. Tämä taas on omiaan lisäämään huonoa itseluottamusta. Nukun päivisin mutta yöllä unilääkkeillä. Näen levottomia ja sekavia unia. Ennen nukahtamista minulle tulee voimakkaita ahdistavia mielikuvia tilanteista, joissa olen tuntenut itseni tosi tyhmäksi. Lapsen tavoin pelkään että kaikki varmaan vaan nauraa mulle. Viime aikoinan muistikuvat alkoholisti-lapsuudestani ovat lisääntyneet. Näen itseni tilanteessa ikään kuin ulkopuolisena ja tunnen pahaa oloa sitä pientä tyttöä kohtaan jolla oli niin usein niin paha olla.

Vierailija
12/18 |
14.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja mitä sitten jos ajattelevat jotakin, et sinä toisten ajatuksille mitään voi. Anna tuollaisten ajatusten mennä menojaan ne ei hyödytä ketään.



Sinun ei tarvitse mielistellä sillä syyllä, että ihmiset ajattelisivat sinusta vain pelkkää hyvää. Ole oma itsesi. Et uskalla olla sitä ja olet nyt kiltteydestä kipeä. Siitä voi parantua kun alkaa arvostaa ja rakastaa itseään sellaisena kun on. Kukaan ei ole täydellinen. Sinä olet arvokas ihminen sellaisena kuin olet.



Mene peilin eteen joka aamu ja sanot itsellesi " minä olen arvokas ja hyvä ihminen" . Iltaisin suljet silmäsi ja lähetät negatiiviset ajatukset itsestäsi vaikka minulle. Minä lähetän ne sitten eteenpäin ja ne eivät koskaan tule sinulle takaisin. Huomaat pian ettei sinun tarvitse vatvoa näitä tunteita jotka vievät sinusta kohtuuttomasti energiaa.

Usko pois ei sinun elämääsi kukaan pohdi yökausia. " Se teki niin taas voi voi" ja sinä mietit olisitko voinut tehdä toisin. Et olisi, se on eilistä päästä se irti. Nauti tässä ja nyt.



Odotan täällä että lähetät harmilliset ajatukset minulle. Kiedon ne pumpuliin ja puhallan tuulen vietäväksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/18 |
14.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

itseasiassa on aiemmissa eletyissä vuosissa. Olen joutunut vaan sinnittelemään vaikken ole jaksanutkaan. Silti piti jaksaa ja pitää kasassa koko palettia. Kuulin sellaisen arvion, että kun on pakkotilanne, ihmisen mieli jaksaa mitä vain. Sitten kun se on turvallista, mieli purkaa kokemuksensa auki milloin milläkin oireella, kun se kokee olevansa turvassa. Mulla on just sellainen tilanne. Ensimmäistä kertaa elämässä joku ymmärtää että mäkään en jaksa aina kaikkea ja että munkin ajatuksilla on joku arvo. Se kai saa mut jotenkin avautumaan, miten väsynyt olen ollut jo pitkään. Kiitos oikeasti että ootte nyt mun kanssa.

Vierailija
14/18 |
14.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kauhean paljon kuullostaa kilpirauhasen liikatoiminnalta. Isäni käyttäytyi juuri noin, ennen kuin hänellä todettiin kilpirauhasen liikatoiminta. Kohtuullisen helppo hoitaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/18 |
14.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

En voi oikeasti edes ajatella lähettäväni murheita kenellekään muulle kannettavaksi. Se on niin vierasta minulle. Pitää vaan jaksaa omat murheensa, muilla on aina vaikeampaa, ei saa olla vaivaksi, ei saa valitaa, pitää olla reipas tyttö, ei saa kitistä, sinulla on paljon paremmin kuin monella muulla, luulet vaan, mitä tuollaista olet keksinyt. Näin minut on kasvatettu.

Vierailija
16/18 |
14.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet ilmeisesti herkkä ihminen ja hanakasti täyttämässä toisten toiveita. Otat myös vastuun toisten tunteista. Kasvatuksestasi ehkä on puuttunut positiivinen palaute kokonaan. Anna toisten hoitaa sinut kuntoon. Älä ota nyt vastuuta siitä, että jaksaisit olla parempi tai normaalimpi. Näytä tämä ketju jollekin ja pyydä häntä auttamaan sinut lääkäriin.

Vierailija
17/18 |
14.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun opit tyhjetämään kuormaa elämä käy keveämmäksi kulkea.

Vierailija
18/18 |
15.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinulla on nyt varmasti todella vaikeaa, ja olet saanut hyviä neuvoja tässä ketjussa. Kyllä sinusta välitetään, mekin tuntemattomat täällä, mutta myös sinun lapsesi ja miehesi.



Tuli tässä mieleen kun luin noita viestejäsi, että lapsuutesi alkoholistiperheessä on varmasti suurin syy tuolle sinun voinnillesi nyt. Niinkuin jossain jo lukikin, sitten kun ihmisen mieli kokee olonsa turvalliseksi, se alkaa purkamaan vanhoja traumojaan. Ja sinulla oin nyt juuri tällainen tilanne. Lapsuutesi traumat purkautuvat.



Senpä takia sinun kannatta ehdottomasti jakaa tunteesi ja ajatuksesi jonkun luotettavan tahon kanssa. Minä suosittelisin sinulle terapiaa, ihmistä jolle voit rauhassa kertoa kaiken, myös lapsuudestasi. On myös olemassa alkoholistien lapsille suunnattuja tukipalveluita, joihin siis jo aikuiset lapsetkin ovat tervetulleita. Sieltä saisit tärkeää vertaistukea.



Itselleni vertaistuki (netissä) oli pelastava oljenkorsi käydessäni omia traumojani menneestä läpi.



Käypäs kurkistamassa nettisivut: www. aal. fi

Varmasti googlestakin löytyy runsaasti juttua vaikka hakusanoilla " alkoholistien lapset" tms.



Voimia sinulle!