3-vuotias ei suostunut nukkumaan joten seisoo nyt nurkassa.

oletko selvittänyt, MIKSI lapsi ei nuku?



nurkassa seisottamisella keräät vaan kiukkua, vihaa, pahaaoloa, väsymystä.

Aha, nyt hipsi kaikessa hiljaisuudessa sänkyynsä.

En voi mennä sinne nyt olen niin raivona..

muistan sen yhden ainoan kerran kun minut laitettiin nurkkaan häpeämään(kaverin äiti). se oli niiiin nöyryyttävää, etten mistään syystä laittaisi omiani(tai vieraita) nurkkaan. varsinkaan noin mitättömästä asiasta..lapset on lapsia ja 3-v on aika pieni vielä!

Siellähän se rauhoittuu. PAljon parempi se kuin että makkarissa sille huutaisit.

ei ole raakaa.. ei mun mielestä. Sanokaa vaan muut että olen raaka kun opetin 1-vuotiasta nukkumaan omaan sänkyynsä.. Siis huuto alkoi, kun vein hänet sänkyyn ennen sitä ei mitään.. Ei nälkä, jano, kumma, kylmä pissahätä tms.. sitten vain toteutin tämän " nanny" ohjetta että aina kun tulee pois sängystä niin vie takaisin ja sanoo hyvää yötä. Viikko harjoiteltiin.. nykyään nukkuu yksikseen ihan tyytyväisenä.

Meidän 3v. nyt on ruvennut " vedättämään" .. eli on nälkä, jano jne.. ei nukuta.. mutta tänään kun " löin luun kurkkuun" eli sanoin että nukkumaan menet ja pois et tule.. kas kas, nukahti alle viidessä minuutissa.. :) tarpeeksi peräänantamattomuutta niin ei pompottele.. sinä määräät, ei lapsi!

Jos uni ei tule syödään vähän lisää, joskus haluaa kuumaan suihkuun ja sitten heti nukkumaan. Joskus lämmitetään maitoa. Joskus haluaa että luetaan vielä yksi kirja lisää. Yleensä nukahtaa hyvin ja sanoo itse milloin väsyttää/milloin haluaa nukkumaan. Jos valvoo, niin seuraavana aamuna herätän aikaisin ylös ja päikkärit aikastetaan. Meillä iltaväsymystä lisää esimerkiksi pitkä iltalenkki tai uimassa/uimahallilla käynti.



En osaa sanoa miten 3v kanssa toimisin. Tai jos aamulla olisi ihan oikeesti pakko nousta ja lähteä aikaisin liikenteeseen. Sitten kyllä menisi hermo mukelon keikkumiseen.

Jos rehellisiä ollaan niin olisi tehnyt mieli kiskoa se nurkkaan takaisin (meillä nurkka on seinää vasten ei kirjaimellisesti nurkassa) seisomaan, koska en antanut lupaa poistua.

kun vain pelleilee huoneessaan eikä siskokaan saa nukuttua. Kyllä se meillä on viiminen keino jos muu ei auta ja valitettavan usein ei auta.

meillä ainakin on kotona mielettömän kuuma!!! Jos on vaikea nukkua kun on liian kuuma??

Käytä tyttö suihkussa ja anna vaikka lasi maitoa.. ?? Jos se helpottaisi? Meillä tänään tuo " mainostamani" 1 vuotias nukahti tuulettimen alla vaunuihinsa kun itki sängyssään koska oli aivan hiestä märkä!!

itse tekisin samalla tavalla.



tsemppiä ap ja hyvää yötä!

Mä en pääse itsekään nukkumaan eikä isosisko jonka pitäisi herätä aamulla kouluun.

hyvää yötä, mutten jaksa, kun rumba alkaa alusta..

Jäähyllä tyttö ei joudu heti vaan, käyn antamassa vaihtoehtoja. Jos meno ei rauhoitu niin sitten jäähylle, jos edelleen jatkaa. Vien jäähylle.

Asunnon kaikki huoneet avautuvat olkkariin eli näki minut toiseen huoneeseen mutta oli yksin.

Lapsi siis vatsalleen ja itse istumaan niin että lapsen jalat on omien jalkojen alla (siis niin tietenkin ettei oma paino ole jalkojen päällä), lisäksi käsistä pidetään kiinni takapuolen päällä niin ettei lapsi pääse liikkumaan. Kun lapsi alkaa rauhoittua, voi vähitellen irrottaa otetta, ensin toisesta kädestä ja sitten toisesta. Vapaalla kädellä voi alkaa silitellä lapsen päätä/selkää ja puhua rauhallisesti jotain hellää, " kaikki hyvin" jne. Olen tämän töissä oppinut ja soveltanut sitä myös omaan lapseen - en tosin montaa kertaa ole joutunut kotona käyttämään.



Voi kuullostaa raa' alta, mutta on paljon tehokkaampi keino kuin se että huutaa lapselle pää punaisena, ainakin meillä. Pieni lapsi kun saa raivarin niin hän on siinä tilassa ettei itse sitä käskemällä yleensä pysty pysäyttämään vaan tarvitsee siihen aikuisen apua.

Sillä lapsella on jokin syy miksi se noin käyttäytyy. Jos hakee rajojaan, laitat rajat. Jos ei ole riittävän väsynyt, lukekaa vielä hetki. Jos haluaa läheisyyttä, anna sitä.



Meidän 2 vuotiaan nukutus on lähes aina 1,5 tuntia. Meillä on toistuvat rutiinit. Sängystä ei lähdetä temppuilemaan (ennen sänkyyn menoa käydään vessassa, juodaan, syödään...). Sängyssä luetaan iltasatu ja sen jälkeen hetki halitaan ja annetaan pusut. Sen jälkeen hän aloittaa hyvän asennon etsimisen. Parhaina iltoina rauhoittuu riittävästi ja nukahtaa ensimmäiseen asentoon. Valitettavan usein hän vaihtaa asentoa ja taas vaihtaa asentoa, meinaa nukahtaa ja sitten kuuluukin joku mielenkiintoinen ääni jostain. Samantien hän nousee istumaan ja on lähdössä liikkeelle. Sitten aloitetaan se asennonhaku alusta. Kyllä minuakin usein tuo ajantuhlaus harmittaa, mutta ei tätä pitkään jatku.

Meidän 4-vuotias on aina saanut ihan totaalipaniikkikohtauksen juuri kiinnipitämisestä. Hän menee aivan jumiin siihen huutoon ja raivoon eikä osaa lopettaa. Jos tekisin neuvomallasi tavalla, en saisi häntä enää ikinä siihen sänkyyn takaisin. Hieman hellempää kiinnipitoa kokeiltiin vilkkaan, sängyssä riehuvan tytön nukuttamiseen 1-2-vuotiaana, mutta ei auttanut se, kuten ei mikään muukaan ennen pk:n aloitusta.

Esikoisen kanssa tein ihan samaa mutta nyt mulla on kaksi muuta joisen tarpeet pitää huomioida. En voi paijailla yhtä tuntitolkulla.

Kun lapsi tarvitsee sen vastuksen, jotta voi kokea negatiivisia tunteita, pettymystä jne. Ja samalla hän tarvitsee turvan eli rauhallisen aikuisen läheisyyden.

Siksi lapsi siis kaipaa sitä konkreettista rajaa, kota vasten raivota. Näitä sanahelinällä " kasvatettuja" lapsia kun näkee, niin heiltähän puuttuu usein turvallisuudentunne. Kun ei pieni ihminen saa turvaa sanoista, vaan siitä sylistä.

Joku juttuhan on aika pielessä, jos lapsi saa paniikkikohtauksen siitä että hän on sylissä. Ja haluaa siis pois. Oikeesti ihmisen, aikuisenkin, pitäisi kaivata läheisyyteen.