Miten olette selittäneet lapsellenne, että Babarin äidin ampui ilkeä metsästäjä?

mutta Bambin äidin ampumisesta ei meillä ole vielä kukaan päässyt yli : (

että hänen syömänsä jauheliha on valmistettu pienestä possusta, joka odottaa linjalla vuoroaan ja sen äiti jäi itkemään?



että hänen syömänsä paisti on jonkun vasikan äiti?



että hänen syömänsä broileri on pienen tipun jalka, tipun, joka on kasvatettu vain teidän perjantairuokaa varten?

Miten olet selittänyt että lapsesi syömän kananmunan munineella kanalla on vain paperiarkin kokoinen elintila?



Maailmassa tapahtuu paljon pahoja asioita, voi voi.

Eläimet tappavat syödäkseen tai selviytyäkseen.

Eihän kukaan halua turhaan kaunistella asioita. Totuus on kerrottava. Se on mielestäni kaikkein paras.

ole kysyneet mistä se broileri on tullut, kun kaupunkilaislapset ovat nähneet kanoja vain paloina lihatiskillä.



Mutta oikeesti tota bambin äitiä on itketty monet kerrat.

Julmista totuuksista puhutaan niin kuin ne on.

ole kysyneet mistä se broileri on tullut, kun kaupunkilaislapset ovat nähneet kanoja vain paloina lihatiskillä.

Mutta oikeesti tota bambin äitiä on itketty monet kerrat.

Perinteiset grimmin sadut on tutkijoiden mukaan hyviä lapsille juuri siksi, että niissä on elämän makuisia asioita käsiteltäväksi lapsen kanssa (karkeasti yleistäen) ja nykyajan sadut on neutraaleja kuvailu- ja viihdytystarinoita, jotka ei anna lapsen mielikuvitukselle tilaa kehittyä. Eli niissä on selitetty kaikki pois.



Vaikka bampi tai babar ei mielestäni mitään loisto tarinoita olekaan, on juuri tämä keskustelu 'miten selittää kuolema tai se,että metsästäjä metsästää = ampuu eläimen' kuvaavaa siitä, miten olemme vieraantuneita elämään kuuluviin ilmiöihin ja haluamme suojella lapsiltamme kaiken pois ja selittää ne asiat neutraaleiksi.



Lapselle tekee hyvää tuntea erilaisia tunteita, ja niihin kuuluu myös suru ja itku - näin lapsi oppii niitäkin asioita käsittelemään.



Metsästäjä siis ampuu riistaa joko syödäkseen lihan eli saadakseen ravintoa tai harventaakseen ko.eläinkantaa. Pitää siis tältä osin huolta itsestään/ perheestään/ maapallon tasapainosta jne. Toki on metsästystä ja metsästystä - joku ampuu vain 'huvikseen' safarilla, mutta sehän ei olekaan metsästystä oikeasti.

Bambin äidin kuolema oli kova paikka esikoiselle. Ekaa kertaa katsoessa ei edes tajunnut koko totuutta, vaan luuli, että Bambi vain hukkasi äidin. Sekin oli surullista.



Mutta näinhän se maailman koko kuva aukeaa pikkuhiljaa lapsille, satujen välityksellä. Ei kaikki ole aina kivaa ja vaaleanpunaista, vaan maailmassa kärsitään ja kuollaan kaiken aikaa. Satujen välityksellä totuus valkenee pehmeästi.



Meillä on myös kerrottu suoraan, mistä lautasella oleva liha on peräisin. On puhuttu myös, että kasvissyönti on vaihtoehto, mutta ei olla ainakaan vielä arjessa toteutettu.

mutta tuossa kohden varmaan pitää panna paino tälle sanalle ja kertoa elämän ikävistä puolista. ELämän tasapainosta ja darwinisiin kuuluvasta 'valinnasta' kait tässäkin on kysymys - heikot sortuu elon tiellä, toiset jää saaliiksi ilkeille ampujille ja toiset siitä vain kärsii. asekielto vaan niin muuttuu sadutkin ystävällisemmiksi.

Täh, neli -ja kaksvuotiaan yleissivistykseen ei kuulu vielä mitään.

Kuule kyllä kuuluu. Pussisako niitä pidät ja hyssyttelet ja "curlaat"?

Kyllä on monia asioita, joita noinkin pienten on hyvä tietää ja osata.

t. 9, myös pienten äiti

tietävät mistä ruoka, mukaan lukien liha, tulee. Mitä sitä kaunistelemaan, jos nyt ei tietenkään lapsille tarvitse mitään yksityiskohtia teurastuksista tms. kertoa. Ainakin meidän lapsemme ovat tiedonhaluisia, enkä näe mitään syytä salata heiltä elämän perusasioita (ikätasoon sopivalla tavalla kerrotaan tietenkin).



Ennen vanhaan maatiloilla oli lapsille ihan normaalia että pienestä söpöstä possusta tuli aikanaan joulupöytään kinkku. Varmasti itkujakin on itketty, mutta näinhän se vain menee.