Onko muita, jotka eivät missään nimessä halua lastansa päiväkotiin?

TässäKIN asiassa usein ihmetellään toisten ratkaisuja. Tosiasia on että osa 1-vuotiaista on päiväkodissa kuin kala vedessä ja nauttii suunnattomasti, viikonloppunakin kaipaa tarhaan. Ja osa 5-6 -vuotiaistakaan ei viihdy päiväkodissa vaan kaipaa rauhallisempaa ja pienempää kodinomaista päivähoitoa. Osa 5-6v kotilapsista taas " tulee hulluksi" äidin ja vauvan kanssa kahdestaan kotona vaikka käyttäisikin kerhoissa ja harrastuksissa. Osalle se on parasta aikaa elämässä kun saa olla äidin ja vauvan kanssa kotona.



Mulla on esikoistyttö erittäin sosiaalinen ja reipas. Hän on aina nauttinut esim perhekerhoista, ei edes huomannut alle 1v:kään äitiä kun paineli pää kolmantena jalkana kavereiden perässä. Poika taas on vielä 2v niin ujo ettei perhekerhossa tahdo olla hetkeäkään erossa minusta vaan joko kyyhöttää sylissä tai sitten leikkii lattialla jalassani kiinni istuen.



Tyttö kotihoidossa ollessaan kaipasi valtavasti virikkeitä. Tämä poika taas viihtyy pitkiä aikoja itsekseen kirjoja katsellen jne.

Olen järjestelyyn silti tyytyväisempi kun pph:hon.

Ja kotona en kestä olla. Kaikkia ei ole luotu kotiäideiksi. Mulla on ura ja ammatti ja hyvät tulot, pudotus kotiäidiksi oli turhan suuri...

ja mä mielelläni vein lapset päiväkotiin.

Mä haluan, että lapseni oppivat esm. sosiaalisia taitoja ryhmässä jne.

Toki tämä on ihan luonnekysymys ja riipuu monesta muustakin asiasta miksi joillekin päiväkoti voi olla ihan hyvä ratkaisu.

Meidän perheentilanne se, että mä en enää kokenut olevani tarpeeksi " hyvä" äiti varsinkin isommalle lapselle, joka on sosiaalinen, touhukas ja energinen lapsi. Ei riitä rahkeet vain vaikka mitä yritti.

Lapsiryhmien pitäisi olla pienempiä ja hoitajia olla tarpeeksi ja sijaisten pitäisi olla kiertäviä vakituisia sijaisia.



Naiselle on hirveä sudenkuoppa jäädä vuosikausiksi kotiin. Lisäksi lapsilla on oikeus varhaiskasvatukseen ja muiden lasten seuraan. Kotihoidetut yli 2v. lapset ovat ainakin täällä meillä päin aika yksinäisiä, kun kaikki muut ovat päivähoidossa.



Olen itse kotihoidettu, viisivuotiaana olin tosi pitkästynyt, koska pihalla ei ollut enää ikätovereita ja kuusivuotiaana sitten pääsin srk:n osapäiväiseen eskariin, jossa tykkäsin olla. Luulen, että minulle olisi ollut hyväksi olla päiväkodissa, koska ekalla olin sosiaalisissa taidoissa selkeästi muista jäljessä ja kaipasin opettajalta ihan hirveästi huomiota. Lisäksi melkein kaikki muut olivat tuttuja keskenään jo entuudestaan, kun olivat tutustuneet päiväkodissa. Kouluaineissa kyllä menestyin. Omat lapseni ovat pph:lla, 4 v. esikoinen myös äitiysloman aikana neljä päivää viikossa.

Mulla on lapsei 1,5v. ja 4 v. ja isompi aloitti tänään päiväkodissa. Olen kotona vielä pitkään (kolmas tulossa) mutta tuntuu ettei tuolle isommalle enää tämä kotona oleminen riitä. Päivät on olleet pelkkää mankua ja marinaa, missä olis kavereita, mitä voisi tehdä. Vaikka itse on koko ajan ohjelmatoimistona niin tuntuu ettei mikään riitä. Olen erittäin iloinen että hän pääsi osapäiväpaikalle päiväkotiin, uskon että tämä helpottaa arkeamme suuresti, eniten lapsen itsensä kannalta!

Vierailija:

ja mä mielelläni vein lapset päiväkotiin.

Mä haluan, että lapseni oppivat esm. sosiaalisia taitoja ryhmässä jne.

Toki tämä on ihan luonnekysymys ja riipuu monesta muustakin asiasta miksi joillekin päiväkoti voi olla ihan hyvä ratkaisu.

Meidän perheentilanne se, että mä en enää kokenut olevani tarpeeksi " hyvä" äiti varsinkin isommalle lapselle, joka on sosiaalinen, touhukas ja energinen lapsi. Ei riitä rahkeet vain vaikka mitä yritti.