Lue keskustelun säännöt.
Osaatko selittää tämän? (asiaa lapsista ja taivaasta)
12.08.2007 |
3v. lapseni alkoi eilen puhumaan ihan yhtäkkiä kuolemanpelosta. Hän tuli syliini kysyen kuoleeko hän joskus ja sanoen ettei tahdo koskaan kuolla. Siinä juttelimme hetken kuolemasta ja siitä miten kaikki kuolevat joskus, mutta lapsi ei vielä pitkään aikaan. Hän jatkoi vain, ettei tahdo kuolla koskaan.
Sitten sanoin, että kun kuolee, pääsee taivaaseen. Sen enempää selittelemättä tai mitään taivaasta kertomatta. Heti kun olin saanut tuon sanottua lapselle nousi hymy kasvoille ja hän tokaisi: No niin mä ajattelinkin, sinne mä menen!
Miksi taivas kuulosti lapsesta niin lohdulliselta ja helpottavalta vaikka tuo oli ensimmäinen ja ainut asia mitä siitä on kuullut??
(vielä selitykseksi, me olemme ateisteja mutta olemme päättäneet kertoa kuolemasta juuri tuolla tavalla, koska mielestämme se on lohdullista lapsille. Mutta koskaan emme ole puhuneet aikaisemmin taivaasta tms. eikä hän ole tietääkseni mistään voinut noita juttuja kuulla) Miksi lapsi ei siis kysellyt siitä mitään, ihmetellyt tms. vaan piti sitä heti hienona asiana?
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella ihmisellä on sielu. Jokainen lapsi on uskovainen. Jokainen lapsi joka kuolee pääsee taivaaseen.
Lapsen usko on ihana, aito ja rehellinen. Me aikuiset saisimme oppia paljon lapsilta.
Jostain syystä hänelle on nyt tullut kuolema mieleen käsiteltäväksi ja sanonut ettei halua koskaan kuolla. Mekin olemme kertoneet taivaasta ja sinne siirtymisestä kuoleman jälkeen vaikka oma usko horjuukin.
Se on lapselle helpottavaa. Myös meidän tyttö oli silminnähden helpottunut kun kerroimme että rakas kissamme siirtyi taivaaseen enkelten joukkoon, kun jouduimme sen lopettamaan sairastelun vuoksi.
Emme ole myöskään kertoneet millainen taivas on tai mitä siellä tapahtuu, tyttö vain itse tietää miten hyvä paikka se on ja minua helpottaa suunnattomasti hänen rauhallisuutensa, kun ahdistus kuolemasta meni pois.