Kertokaa, millaisia ongelmia murrosikäisten kanssa sitten on?
Mitä ne ongelmat on? Millainen ja miten lapsi muuttuu murrosikää lähestyttäessä?
Joku mainitsi jossakin ketjussa, että nykyään murkkuikää pidetään jonkinlaisena kasvatuksen tulos-mittarina.
Kertokaa, miten koette asian? Jos koette esim. vuorovaikutuksen kanssa olleen ongelmia aikaisemmin, niin helpottiko murkkuikä sitä?
Entä jos on aina kokenut onnistuneensa lapsen kanssa siten, että vuorovaikutussuhteet suurelta osin kunnossa, miten kävi murrosiässä?
Olisi mielenkiintoista nähdä kommenttejanne.
Kommentit (7)
ja kyllä on ihan rajat olleet ja rakkauskin ja silti mentiin metsään, taisi olla tuo kaveripiiri vähän huonosta aineksesta koostuva. Eli tuli ilmi esim. että tyttö on viettänyt yönsä ihan missä sattuu kun on pitänyt olla kavereilla yökylillä, ja kyllä, erään tytön äidiltä ihan tarkistinkin ja juu täällä ovat. Eivätpä sitten olleet. Jokainen voi kuvitella mitä tyttö on harrastanut ja nyt on asiat huonosti. Toivottavasti saa riittävän avun.
ammattiin ja menin heti työelämään. Olen vasta 28 vuotias 2 lapsen äiti, mutta olen huolissani oman tyttäreni tulevasta murkkuiästä. Olen ollut niin erilaisessa maailmassa, mitä nykyään nuoriso on.
Ei ole vielä liikkunut poikien kanssa, ei polta eikä juo. Kun itse muistelen omia toilailujani samassa iässä, en muuta voi kuin kiittää Luojaa siitä, että lähetti suojelusenkelin pelastamaan pahimmista paikoista...
kodissa koskaan!! Minä itse jouduin nuorisokotiin, kävin muutamassa eri paikassa ja tilanne jokaisessa huono. Siellä muut nuoret ovat usein todella " pahiksia" salakuljettavat laitoksiin huumeita, painostavat seksiin ja lomilla tekevät pahuuksia. Siellä joutuu kasvattamaan kuorta ja tekemään inhottavia asioita selvitäkseen.
Itse opin kaikkein pahimmat tavat ja keinot juuri noissa paikoissa! Melkein kaikki vanhat tuttavat jotka sieltä vapautuivat joutuivat vankilakierteeseen tai syvälle huumeiden maailmaan muutettuaan suoraan omilleen.
Se ei ole lapselle, eikä nuorelle hyvä paikka laisinkaan!!
tyttö on ollut vasta vähän aikaa eikä ole tekemisissä ollenkaan muiden kanssa. muut muutamia vuosia nuorempia poikia. tyttöä ei ole huostaanotettu eikä ole tarkoitus että hän vaan jää sinne. Arvioidaan avuntarvetta mahdollisesti psykiatrian puolelta jne. ymmärrän kyllä pointtisi ja olen samaa mieltä monesta nuoriso- tai koulukodista. mutta painostus seksiin tuntuu oudolta? tuolla kyllä ainakin JATKUVA valvonta.
että meidän kotioloissa ei ole huomautettavaa ollut.
Onhan tuosta tyttärestä tullut aikamoinen mököttäjä, joka pahalla päällä ollessaan viljelee terävää sarkasmia tai sitten paukuttelee ovia perässään kiinni ja kiroilee puoliääneen ja haistattelee (ei kyllä vielä naamaa päin) oven takana vanhemmilleen, ei siedä pienempiä sisaruksiaan enää lainkaan, heiltä on pääsy murkun huoneeseen ehdottomasti kiellettyä (syystäkin, löysivät ja söivät murkun suklaakätköt), ei aina noudata kotiintuloaikoja (selityksenä bussi meni just, muutkin saa olla pidempään jne.), rahantarve on pohjaton (kun siihen ja siihen pitää saada ja muutkin saa), murkku ei enää tervehdi tuttujakaan tavatessaan, istuu nököttää umpimielisenä jossain sohvannurkassa ja vastaa yksitavuisia sanoja kun häneltä jotain kysyy. Läksyt muistaa tehdä vasta joskus iltakymmenen jälkeen, kun nukkumaan pitäisi mennä, koneella istuu yökaudet viikonloppuisin, nukkuu puoleenpäivään eikä suostu syömään paljon mitään niin että äiti on soikeana huolesta sen suhteen, kehittääkö murkku itselleen nyt anoreksiaa, bulimiaa vai jotain muuta häiriötilaa...
Mutta eivät nämä minusta mitään suuria ongelmia ole, onpahan vaan ihan tavallista ja normaalia murkun elämää.