Lue keskustelun säännöt.
Ovatko 4-vuotiaat pojat muilla TÄMMÖISIÄ? Huolestuttaa!
11.08.2007 |
Ei ole kiinnostunut ikäisestään kaveriseurasta. Touhuaa omia touhujaan mutta on koko ajan liikkeessä. Tekee jotain, ideoi, rakentelee jne. Viihtyisi vain aikuisten kanssa. Juttelee toki lapsillekin mutta yhteisiä leikkejä ja kiinnostuksen kohteita ei tunnu juuri kenenkään kanssa löytyvän. Lapsi tosin siitä ei näytä kärsivän, me vanhemmat ollaan huolissamme:(
On hyvin vahvat näkemykset kaikesta, ja ajautuu ikäistensä kanssa törmäyskurssille herkästi. On kotihoidossa, mutta sisaruksia on ja käy kerhoissa, eli on toisten lasten kanssa kyllä tekemisissä.
Kotona joka asia on vänkäämistä ja taistoa. Pukemaan, syömään, ulos lähtöön, sisään tuloon ym. saa aina pyytää (lopulta käskeä) monta kertaa. Yhteen lapseen menee se määrä energioita kuin menisi kaikkiin neljään yhteensä.
Kuulostaako normaalille?
Kommentit (16)
4-vuotias tarvii jo perheen ulkopuolisia kavereita. Onko naapurustossa lapselle seuraa? Mä laittaisin pojan päiväkotiin hoitoon, kotihoito ei ole välttämättä riittävän virikkeellinen vaan lapsi voi turhautua. Eskarissa nämä täysin kotihoidetut ovat altavastaajina kaverisuhteita rakentaessa jos ei ole kavereita muualla kuin kerhossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isosisko 4-vuotiaana oli aika lailla samanlainen
Otan osaa :)
Hakeutuu toisten seuraan vaihtelevasti. Välillä hakeutuu ja välillä ei. Pitkäjänteisyys kavereiden kanssa puuttuu. Jaksaa hetken jotain tehdä, sitten kiinnostus lopahtaa ja hakeutuu omiin oloihinsa takaisin.
Tuo jatkuva tuittuilu + muu käytös ihmetyttää. Tarhapaikkaa ei luvattu kun sitä koitin kysellä, kerhoja vaan tyrkytettiin. Nehän on tuttuja jo entuudestaan. 2 x viikossa tuntuu vaan aika riittämättömältä.
ap.
Vierailija:
4-vuotias tarvii jo perheen ulkopuolisia kavereita. Onko naapurustossa lapselle seuraa? Mä laittaisin pojan päiväkotiin hoitoon, kotihoito ei ole välttämättä riittävän virikkeellinen vaan lapsi voi turhautua. Eskarissa nämä täysin kotihoidetut ovat altavastaajina kaverisuhteita rakentaessa jos ei ole kavereita muualla kuin kerhossa.
Ottaisin yhteyttä psykologiin esim. perheneuvolan kautta. Ei pojassa välttämättä mitään ihme vikaa ole, on vain tempperamentiltaan vaativa. Saisitte kuitenkin varmistuksen asiasta ja ohjeita miten arkipäivän hänen kanssaan saisi sujumaan. Ei tarvitsisi turhaa huolehtia ja jos aihetta on, saisitte ajoissa apua ja tukea. Kerho minusta kuullostaa ihan ok:lta, varsinkin kun hän ei samanikäisten seurassa jaksa koko ajan olla. Saa harjoitella ryhmässäolemista, mutta saa olla myös " rauhassa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon aikuisten seurassa ollut lapsi voi olla pikkuvanha. Kokee ikäisensä liian lapsellisiksi ja kokee että aikuisten kanssa on enemmän puhuttavaa?
Tai sitten sieltä pph:lta ei ole löytynyt samanhenkistä seuraa? Jatkuvasti kovaäänisten päällepäsmärityyppien kanssa tuonluonteiset lapset eivät sovi yhteen. Ovat mieluummin yksin kuin huonossa seurassa.
Vierailija:
Meillä samanlainen lapsi. Käy päivähoidossa pph:lla. Pph moitti jatkuvasti, että lapsi on jotenkin epänormaali, kun ei viihdy muiden seurassa jne. Eli se pph siis oli väärässä...
Vierailija:
Tarhapaikkaa ei luvattu kun sitä koitin kysellä, kerhoja vaan tyrkytettiin.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta totta, päivähoitopaikkaan on kyllä oikeus eli 4 kuukaudessa pitäisi paikka löytyä. Tuossa tapauksessa minusta varsin perusteltua mennä päiväkotiin niitä sosiaalisia taitoja opettelemaan.
Oletko oikeasti perehtynyt astrologiaan?
Meidän lapsi on hyvin paljon ap:n pojan kaltainen. Oikein hätkähdin, kun näin kasin kysymyksen. Meillä nimittäin on oinas.
Mitä muuta osaat kertoa oinas-lapsesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on horoskooppipistecom:n ilmaispalveluista otettu... Itse olen jonkin verran tutkinut horoskooppeja ja myös käytännössä törmännyt usein oinasiin, jotka ovat niin raivostuttavia, mutta myös ah niin ihania....luepa tämä.
Jos olet pienen Oinaan vanhempi, voit varustautua toimeliaaseen perhe-elämään. Oinas-lapsi on varhain oma itsensä, suuntautunut oman minänsä vahvistamiseen ja maailman valloitukseen omin keinoin. Hän voi olla varhain fyysisesti kehittynyt halliten lihaksiaan ja liiketoimintojaan hyvin. Hän voi kokea olevansa mitätön ellei saa jotenkin todistettua ettei suinkaan ole. Oinas-lapsi voi olla hyvin liikkuvainen, motoriset toiminnot kehittyvät hyvin ja hän kaipaa liikuntaa, leikkejä, joissa tehdään jotain jännää eikä ratkota sanaleikkejä tai olla piilossa tuntikausia. Hän on varhain toiminnallinen poika tai rohkea rasavilli tyttö, joka ei pelkää haasteita tai poikien kilpailevaa asennetta. Oinas-lapsi on kilpailija, itsensä voittaja ennen kaikkea, joka asettaa itsensä tilanteisiin, jossa mitellään mihin pystyy. Voitto merkitsee aina itsetunnon vahvistumista ja kykyä hyväksyä yhä suurempia haasteita tulevaisuudessa. Oinas-lapsi ei ole sinänsä ilkeä, mutta voi olla pienenä törmäilijä, joka kasvaa kantapään kautta tehokkaasti. Turha saarnata, opettaa sormi pystyssä ¿ Oinas-lapsen täytyy kohdata ulkomaailma yksin, omin voimin saadakseen lopulta selville, kuka hän on, mikä hän on. Oinas-lapsi on elämään heittäytyjä ja vanhemmat ovat varovaisempaa laatua, voi olla ongelmallinen tilanne yrittää ymmärtää omaa pikku seikkailijaa, joka palaa lyhyeltä leikkitunnilta nenä veressä ja vastaostettu huppari riekaleina. Vanhempien tehtävä on osoittaa oikealla tavalla pienen hurjapään rajat ja tukea häntä kasvussa kohti asioiden jakamista ja yhteisöllisyyttä, joka pikku-Oinaalle voi olla kova paikka.
Kouluaikana pikku-Oinas on yritteliäs toki, mutta myös epätasainen koulumenestyksen suhteen. Hän voi innostua jostain kouluaineesta kovasti, sisäistää sen, mutta ei ole kiinnostunut kaikesta. Hän voi heittää koulutusputkessa ryömimisen kesken jos myöhemmin elämässä tulee jotain muuta mielenkiintoisempaa vastaan. Vahvat alueet ovat yleensä urheilussa ja liikunnassa, mutta myös käytännön menestystä tukevat oppiaineet ovat vahvoilla. Joskus Oinas on tyytymätön niin kauan kuin pystyy luomaan täysin oman ajatusmaailmansa tai lähtökohtansa tai oman yrityksensä maailmaan. Sekin on näyte hänen vahvasta yksilöllisestä kasvupohjastaan.
Lapsikirja, ja lue millaisia lapset on missäkin iässä, kirjasta on valtavasti iloa ja hyötyä teille molemmille tulevina vuosina. Meidän poika on Rapu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli vaan itse vaikea tajuta, että hoidosta voi olla jotain hyötyäkin. Nykyään suhtaudun koko päivähoitoon ihan eri tavoin kuin ennen.
Motorisesti kömpelö ujo tyttö, jolla oli hyvä koulumenestys. Mutta vahvat mielipiteet oli alusta asti, hyvin itsenäinen luonne ja oikeudentaju. Minusta oikeudentaju on nimenomaan se, joka yhdistää oinaita kaikkein vahvimmin, ei johtajuus tms. Oinas ei kestä yhtään itseensä, ajatusmaaimaansa tai tärkeisiin ihmisiin kohdistuvaa vääryyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunnistin paljon samaa omasta tytöstäni ja hän on päiväkodissa. Juuri tuo esim että saa monta kertaa pyytää pukemaan tms jos ollaan johku lähdössä on raivostuttavaa.
Ja päiväkodissa hoidettu. En ollut lasten seurasta kiinnostunut tipan vertaa, päiväkodissa tosin oli pakko. Mutta illat ja vkonloput vietin tiiviisti vanhempieni seurassa. Aikuisia ihmisiä en ujostellut ollenkaan vaan olin heidän seurassaan luontevasti. Toisia lapsia sitten ujostelin senkin edestä. Koulun alkaessa muutuin sitten vähitellen. Ekan luokan aikana en vielä silloinkaan ollut kavereiden kanssa koulun jälkeen. Mutta tokalla luokalla muistan alkaneeni enemmän viettää vapaa-aikaani luokkakavereiden kanssa.
En vieläkään ole yltiösosiaalinen. Olen kuitenkin sen verran sosiaalinen, että moni ei uskoisi, että oikeasti olen varsinainen kotihiiri ja kaikista mieluiten olen koko ajan perheeni parissa.
Me ihmiset olemme erilaisia. Onneksi minun vanhempani osasivat suhtautua asiaan luonnollisesti. He ymmärsivät arkuuteni muiden lasten suhteen ja antoivat minun kehittyä omaan tahtiini.
Tsemppiä!
on muuttunut tuollaiseksi joku aika sitten... toivon kovasti että muuttuu taas pian " entiselleen" ...