Onko " sairasta" jos ei halua olla erossa vauvastaan???
Olen meko järkyttynyt... Minulla on kolmikuinen vauva jota imetän (osaa juoda myös pullosta), enkä halua olla hänestä erossa kuin korkeintaan puoli tuntia jos sitäkään. Oloni ei vain ole hyvä, jos vauva ei ole välittömässä läheisyydessäni. Mielestäni tämä on normaalia, mutta ympäristö (jopa mieheni) suhtautuu asiaan toisin... Minun pitäisi viettää " omaa aikaa" kun mieheni auliisti hoitaisi vauvaamme sillä aikaa.
Nautin toki siitä kun saan kotona lukea hetken rauhassa tai piipahtaa pienellä lenkillä. Mieheni on aina auliisti hoitanut lapsiamme siinä missä minäkin eikä siksi kukaan tuttavistamme tunnu ymmärtävän, miksi " raahaan" vauvaa aina mukanani tai linnoittaudun hänen kanssaan kotiin. Mielestäni en ole liian riippuvainen, hyvänen aika: kyseessähän on pääasiassa rintamaidolla ruokittava pieni vauva!!!!!!!!
Kommentit (28)
Itse ainakin jätin jo vieraalle hoitoon tuonikäistä 2-3 tunniksi, ja isän kanssa kahdestaan oli viikonloppuja.
Vierailija:
Itse ainakin jätin jo vieraalle hoitoon tuonikäistä 2-3 tunniksi, ja isän kanssa kahdestaan oli viikonloppuja.
Jos pieni lapsi kaipaa äitiään ollessaan 8 tuntia päivässä hoidossa, ratkaisun ei pitäisi missään nimessä olla se, että aloitetaan totuttamaan lasia aikaisemmin erossa oloon vanhemmistaan, vaan se, että lapsia ei vietäisi niin aikaisin hoitoon ja eroon pitkäksi aikaa vanhemmistaan.
Jotenkin ihan hullua, että tämä ei ole itsestään selvää jollekin. Maailma on nykyään hullu paikka kun tällaiset itsestäänselvyydetkin pitää erikseen selittää.
Olen kunnallinen pph ja teen työtäni. En voi sanoa vanhemmille, että lapsenne liian pieni - hoitakaa itse!
Pesästä lentoon jossa kerrottiin että siten lapsesta (vauvasta) tulee itsenäinen että hänelle annetaan (äidin) syliä ja läheisyyttä ensimmäisen vuoden ajan rajattomasti.
Ap, olet siis erittäin normaali ja nimenomaan biologiastamme tulee tämä tarve olla imeväisen saatavilla koko ajan. Nykymaailmassa on vain unohdettu tämä tarve, tunne on siis molemminpuolinen. Mietiskelin tätä paljon vauvani ekoina kuukaisina ja minua helpotti kovasti nähdä asia kirjoitettuna tekstinä.
, missään nimessä vastaus lapsen ikävään ei ole vieläkin varhaisempi eroaminen äidistä vaan päinvastoin!! Pientä lasta (tai siis oikeastaan vauvojahan nuo 9-10 kuisena hoitonsa aloittavat ovat) ei oikein voi totuttaa hoitoon muuten kuin mahdollisimman pehmeällä laskulla hoitopaikan arkeen. Siis käytännössä siten, että aluksi hoidossa ollaan vanhemman kanssa, sitten hetki yksin jne...
Luonnollista ja tervettä on haluta olla läsnä lapsilleen. Toki joku kaipaa omaa aikaakin ja tämäkin on ihan ok kun vauvalla on tuttu ja luotettava hoitaja. Mutta tällaista hölynpölyä on kestämätöntä lukea asiasta tietämättömien kynästä kirjoitettuna, että vauvaa pitäisi jo parikuisesta totuttaa hoitoon... Pöyristyttävää!! Lapsi todella kärsii liian varhaisesta itsenäistymisen pakosta.
terv: kasvatustieteiden maisteri
et voi olla noin pöljä. Kysymys ei todellakaan ole omistamisesta vaan äidin ja vauvan biologisista ja normaaleista tarpeista. Vauva on kasvanut äidin kohdussa ja äiti on kantanut vauvaa, ei se tosiasia miksikään muutu. Isä saa kyllä olla vauvan kanssa mutta antakaa nyt hyvät ihmiset äitien olla äitejä, älkääkä syyllistäkö asiasta joka on meihin sisäänrakenettu.
8 tuntia äitiään kaipaavaa lasta. Ei ole koskaan ollut erossa äidistä. Lapsen hyvinvoinnin kannalta olisi hyvä totuttaa se lapsi jo vauvasta asti myös muihin hoitajiin! t. pph