Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Te äitipuolet / isäpuolet olette kyllä ihmeellisiä.
11.08.2007 |
Tulette lapsen oikean vanhemman paikalle ja oletatte heti että lapsi pitää teistä ja kunnioittaa niin kuin oikeaa vanhempaansa. Ettekö yhtään ymmärrä miltä lapsesta tuntuu nähdä kuinka te astutte hänen reviirille? Ja sitten vielä luulette että teillä on joku oikeus kasvattaa oman mielenne mukaan tätä lasta.
Kommentit (3)
Yleensä tuntuu siltä että astumme pahimmin äidin reviirille, vaikka emme tahtoisikaan. Mikä kumma siinäkin on, että äidit aina luulee, että me halutaan äidiksi niiden paikalle? No ei tosiaankaan haluta! Olisihan se paljon kivampi kun saisi kasvattaa lapsen itse alusta asti eikä tarvitsisi ottaa perheeseen toisen naisen eri tavoille kasvattamaa. Ei se mitään herkkua ole näiden teidän kullannuppujenne kanssa.
Pahinta on että jos lasta rakastaa niin syytetään että astuu äidin/lapsen reviirille. Ja jos ei rakasta niin sitten on just se ilkeä äitipuoli jota jokainen saa sylkeä kasvoille. Äitipuoli ei VOI tehdä mitään oikein!
Meidän kotimme on osa miehen lapsen reviiriiä ihan luonnostaan, kun hän on täällä toisessa kodissaan. Olisi se kumma jos minä en saisi astua omaan kotiini silloin, kun hän on siellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika on mukava ja erittäin rakas yhteiselle lapselle, mutta en nyt hänen äitinsä haluaisi olla. En rakasta häntä kuten omaani ja toiseksi hänellä on jo oma äiti valmiiksi. Enhän halua leikkiä äitiä naapurin lapsellekaan, vaikka hänestä pidänkin.
Äideillä on uskomattoman huono itsetunto, jos tuollaisia miettivät. Pikemminkin tilanne on joissain tapauksissa täysin älytön toiseen suuntaan: biologinen äiti voi olla täysin epäkelpo ja surkea vanhempi, joka on hylännyt ja laiminlyönyt lastaan, ja silti lapsi tykkää enemmän kuin äitipuolesta, joka on ehkä pienestä kasvattanut ja hoitanut kuin omaansa. Jos me eroaisimme, niin mulle ainakin suurin onni olisi, että mieheni uusi nainen tykkäisi lapsesta ja haluaisi olla mahdollisimman äiti hänelle. Eipä tulisi mieleeni olla mustasukkainen.
Alue: Aihe vapaa
itse etenin todella varovasti kun tapasin mieheni, lapset olivat (sekä hänen että minun) aina etusijalla ja vasta yli vuoden jälkeen ruvettiin yöpymään toistemme luona kun lapset mukana. En ikinä ole ajatellutkaan että ottaisin heidän äitinsä paikkaa. Nyt on kohta mennyt 10vuotta ja kaikilla synkkaa hyvin. Mutta monta vuotta siihen meni, enkä usko ollenkaan siihen kun heti hankkitaan uusperheeseen esim vauvaa.