Lue keskustelun säännöt.
Kuinkahan paljon lapset joutuvat kokemaan kaltoinkohtelua
11.08.2007 |
näiltä vanhempiensa uusilta kumppaneilta?Säälittää ihan noi uusperhekuviot,Lapset aina kärsii tollasissa viritelmissä,Toki on hyviä ja onnistuneita mutta harvemmin.. Lapset sysätään uusien aikuisten eteen, jotka sit kyselevät ympäriinsä; Täytyykö mun rakastaa toisen lapsia?Karseeta!
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lasten biologinen isä oli hyvin harvoin kotona ja minä hoidin lapset lähes yksin, oli ulkona yksin, syötin yksin, heräilin yksin, leikin yksin. Biologinen isä ei lähtenyt ulos leikkimään lasten kanssa, eikä leikkinyt sisällä, jos lapset itkivät hän haukkui prinsessaksi (lapset poikia), repi, retuutti (käsi sijoiiltaan), huusi, ei auttanut koskaan läksyissä, ei ollut LÄSNÄ, ei kuunnellut ei neuvonut. Naama aina kiukkuinen ja vihainen.
NYT lapsilla on aivan mieletön isäpuoli, joka peittelee unille, halaa, leikkii, pelaa, pesee, lohduttaa, kuuntelee, kunnioittaa ja nauraa lasten kanssa.
Kaikki ystävät, tuttavat, sukulaiset ovat sanoneet lapsissa suuren muutoksen, ovat nykyään iloisia, tasapainoisia, nauravaisia. Tukeutuvat isäpuoleensa hädän sattuessa, eivät biologiseen isänsä.
Nykyinen mieheni, eli lasten isäpuoli on lapsille enemmän isä kuin heidän OIKEA isänsä oli koskaan.
Sanonta on, että kukaan ei tule äidiksi vain synnyttämällä lapsen, ihan samoin voisin sanoa, ettei kukaan tule isäksi vain siittämällä lapsen. Siihen vaaditaan välittämistä, hoivaamista, rakkautta yms